Istun kahvilla museokahvilassa ja katselen ympärilleni: kaunis ympäristö ja paljon historiaa! Nurmijärven kirkonmäellä voi kohdata historiaa 1700-luvulta lähtien.
Kun nykyinen kirkko rakennettiin vuonna 1793 karulle Ristimäelle, näkyi sieltä silloin vielä lainehtiva Nurmijärvi. Nyt kasvillisuus peittää näkyvyyden kuivatulle, viljellylle järvelle. Koposen lääketehdastakaan ei enää ole Aleksis Kiven tien toisella puolella, kirkon ja järven välissä.
Hirret kirkkoa varten sahattiin käsivoimin kevättalvella v. 1793. Puut oli tuotu paikalle tietysti rekikelillä. Jo syksyllä kirkko oli valmis. Ulkonäkö ja sisätilat muuttuivat kyllä paljon seuraavina vuosikymmeninä.
Suomi oli silloin osa Ruotsia. Kuningas Kustaa III oli murhattu edellisenä vuonna.
1800-luvulla Suomi kuului Venäjän keisarikuntaan, mutta se ei käytännössä juuri kirkon elämässä tuntunut. Ruotsin ajan lait ja luterilainen usko säilyivät. Ruotsin kieli vaihtui suomeen, ei venäjään.
Katovuosien seurausten lievittämiseksi oli perustettu viljamakasiini, jossa säilytettiin siementä ja rehua huonojen aikojen turvaksi. Makasiinin tuotolla myös autettiin köyhiä. Nyt rakennuksessa on kesäisin avoinna oleva museokahvila.
Seurakunta alkoi pitää v. 1832 alkaen pyhäkouluja, joiden perustajan J.F. Bergin muistomerkki on kirkonmäen kiviaidan vieressä Aleksis Kiven tien puolella.
Kirkossa pääsi 1840-luvulla ripille kansalliskirjailija Aleksis Stenvall, myöhemmin Kivi, johon kirkko teki suuren vaikutuksen. Hän kuvailee varsinkin runoissaan kirkkoa sisältä ja ulkoa.
Vuoden 1918 kansalaissota tuntui kirkonmäellä vain siten, että kaiketi vain yksi jumalanpalvelus jäi pitämättä, ja rukoushetkiä oli tavallista enemmän.
Kirkonmäki oli aluksi karu ja kivinen. 1900-luvun alussa sinne ajettiin multaa ja istutettiin puita. Vajaa sata vuotta myöhemmin kirkonmäki sai Nurmijärven kunnan ympäristöpalkinnon.
Seurakunnan toiminta laajeni 1900-luvulla. Kirkko ja kodit eivät riittäneet toiminnan paikoiksi, alettiin rakentaa seurakuntataloja. Näin myös Nurmijärven kirkon viereen rakennettiin seurakuntatalo, jonka paikalla on nykyään kuvanveistäjä Raimo Jaatisen tekemä veistos. Uusi seurakuntakeskus on mäen toisella reunalla.
Kulkupelit ovat vaihtuneet. Aikoinaan täällä oli hevostalleja, joihin kirkkoväki saattoi jättää rattaita ja rekiä vetävät hevoset kirkonmenojen ajaksi. Nyt sitä varten on laaja autojen pysäköintialue.
Talvi- ja jatkosota tuntuivat vuotta 1918 enemmän. Kirkonmäeltä lähdettiin sotaan, jumalanpalveluksen jälkeen. Tapulista suoritettiin ilmavalvontaa ja sankarivainajien hautajaisia vietettiin kirkossa, ja rukoiltiin. Kirkonmäelle perustettiin sankarihautausmaa jo talvisodan aikana. Sittemmin mäelle on sijoitettu useita sota-ajan muistomerkkejä, joista yhdessä muistetaan Karjalaan jääneitä vainajia.
Vuonna 1958 kellotapulin luona oli seurakunnan 400-vuotisjuhlien juhlakenttä. Ne kilpailivat Kivi-juhlien kanssa Nurmijärven siihen asti suurimman juhlan asemasta. Siitä oikeastaan alkavat henkilökohtaiset kirkonmäki-muistoni.
2000-luvun erikoisuus oli koronaepidemia, jonka vuoksi pitkään aikaan ja ensimmäisen kerran kirkkoväki ei tartuntavaaran takia päässyt kirkkoon sisälle jumalanpalveluksiin, jotka järjestettiin vain henkilökunnan läsnä ollessa. Tilaisuudet lähetettiin tietoverkossa koteihin, striimattiin. Se oli iso juttu, sillä sota-aikoinakin voitiin kirkkoon kokoontua.
Kirkonmäki on ollut tärkeä tapahtumien, toiminnan ja turvan paikka ihmisten elämässä.
