Uskosta ja sen sisällöstä käydään usein kiivastakin keskustelua. Kiivautta lisää se, että moni uskoo uskovansa sillä ainoalla oikealla tavalla.

Kaukana ovat ajat, jolloin kuningas tai muu valtias saattoi sanoa, miten uskotaan. Ja uskottava oli, muutoin saattoi mennä vaikka henki. Uskonsotia käytiin ennen miekoin, nyt taistellaan enemmän sanan säilällä.

Uskon asioiden ajatteleminen saati niistä puhuminen on yhä vaikeata, kun aiheesta on niin monia käsityksiä. En tiedä olisiko helpompaa, jos jokin auktoriteetti sanoisi, miten se on.

Loppujen lopuksi uskon sisältö on kuitenkin hyvin henkilökohtainen asia.

****

Monien mielestä kyse on hallinnoimisesta. Silloin uskon kysymykset ajatellaan voitavan ratkaista hallinnollisia muotomenoja noudattaen. Toki kirkossakin tarvitaan hallinnoimista, hyvää järjestystä ja lakeja, mutta ne eivät ratkaise kaikkea.

 Kysytään, kenellä on päätösvalta? Viimeksi kirkossa pohdittiin kuka saa päättää, tukeeko kirkko Helsingin Pride-tapahtumaa vai ei. Pride meni jo, mutta kirkon osalta asia ei liene loppuun käsitelty.

Hyvin kirkko sen yhteydessä näkyi mm. emerituspiispa Irja Askolan myötä.

Onko tasa-arvo ja vähemmistöjen tukeminen kirkolle hallinnollinen kysymys ja parempi olla sitten tukematta, jos päätöstä ei synny oikeassa järjestyksessä. Seurauksena tuesta ”väärälle” asialle voi olla varoitus tai oikeuskäsittely.

Monien mielestä Raamattu antaa suoran vastauksen kysymykseen kuin kysymykseen. He uskovat Raamatun sanatarkkaan tulkintaan. Sieltä uskotaan löytyvän vastaukset historian kulkuun, elämän salaisuuksiin ja moraalin kysymyksiin.

Se on kuitenkin monesta syystä mahdotonta, vaikka ylivertainen kirja Raamattu onkin.

Ihmisten kysymykset ja tietomäärä, puhutut ja kirjoitetut kielet, yhteiskunnan olot ja moni muu asia olivat Raamatun syntyajankohtana erilaisia kuin nyt. On siis tulkittava ja siinä meitä on moneksi. Tulkitsemisessa tieto on avuksi.

Sanotaan, että kirkko sopeutuu tämän ajan vaatimuksiin ja mielitekoihin, kun se esimerkiksi hyväksyy sukupuolivähemmistöt tai eri sukupuolet papeiksi tai ottaa kantaa asioihin, joita ennen ei ole edes ollut.

Saatetaan myös ajatella, että kristinuskon keskeinen idea on määritellä ihmisen seksuaalisuutta ja sen harjoittamista ja siitä voidaan päättää määräenemmistöllä.

****

Itse ajattelen – ja uskon, että kaikkina aikoina on kysyttävä, mitä kristinuskon Sanoma tarkoittaa tämän ajan ihmisten elämässä. Samat sanat voivat nyt tarkoittaa eri asiaa kuin niiden kirjoittamisaikana.

Emme voi kelata historiaa taaksepäin ja palauttaa vanhoja aikoja. Tietä on kuljettava eteenpäin. Etsimme samaa kuin ihmiset eri aikoina, mutta olemme tiellä eri kohdassa kuin he.

Uskomme mukaan Jumala on läsnä ja vaikuttaa myös meidän elämässämme. Hän ei ole siis jäänyt vain tuhansien vuosien taakse.

Uskonnollinen hallinnoiminen on aiheuttanut paljon vääryyksiä ja tuskaa ihmisten elämässä. Rakkaus ja ihmisoikeudet eivät ole hallintoasia.