Nykyinen kirkkoraamattu, se uusin virallinen käännös, julkaistiin vuonna 1992 ja sitä edellinen kokonainen versio vuonna 1938. Raamatun käyttö ylipäätään ja sen uudet käännökset herättävät aina keskustelua. Joidenkin mielestä vanhempi versio on usein oikeampi.

Kun 1990-luvulla ja 2000-luvun alkuvuosina kotiseurakunnassani kävi vierailevia puhujia, erityisesti viidennestä herätysliikkeestä, he ottivat raamatunkohdat usein vuoden 1938 käännöksestä, ”kun siinä se sanottiin paremmin”. Jotkut menevät vielä kauemmaksi ja käyttivät vuoden 1776 Raamattua.

Nyt on kulunut nykyisen virallisen Raamatun käännöksen julkaisemisesta jo kolmisenkymmentä vuotta ja on alettu julkaista uusia versioita, esimerkkinä Suomen Pipliaseuran julkaisema Uusi testamentti 2020. Niinpä ehkä nyt vuoden 1992 Raamattu alkaa oli se, jossa teksti on ”oikeampaa”.

Miksi vanhempi versio usein koetaan oikeammaksi kuin uusi? Yksi syy voi olla, että nuorena omaksuttu, on se oikea?

Ville Mäkipelto ja Paavo Huotari käyvät kirjassaan Sensuroitu-Raamatun muutosten vaiettu historia (Otava 2023) läpi Raamatun kirjojen syntyhistoriaa. He osoittavat, että ei ole olemassa yhtä alkuperäistä Raamattua, vaan se on muodostunut aikojen kuluessa useiden versioiden kautta.

Teksteihin ovat vaikuttaneet alkuaikoina kopioitsijoiden virheet. Muutoksia tai lisäyksiä on myös tehty tarkoituksella, kun kielitiede on kehittynyt sekä yleinen ajattelu ja yhteiskunta ovat muuttuneet.

Raamatuntutkija Niko Huttunen kirjoitti Vartia-lehdessä 30.12.2023 raamatunkäännöksiin suhtautumisesta. Konservatiivinen käsitys korostaa muuttumattomuutta, liberaali vapaampaa suhtautumista ja nykykielen käyttämistä.

Usein ajatellaan, että uusi käännös tehdään edellistä versioimalla. ”Tosiasiassa uusi käännös ei muuta vanhaa käännöstä mitenkään. Vanha käännös jää ennalleen ja uusi käännös tehdään suoraan lähtökielestä niiden käännösperiaatteiden mukaan, jotka kulloistakin käännöstä ohjaavat.

Uusi testamentti 2020 ei muuttanut minkään suomennoksen ’autuasta’ ’onnelliseksi’ vaan ilmaisi kreikan makarios-sanan merkityksen yleiskielisesti, kuten käännösperiaatteet edellyttivät”, kirjoitti Huttunen.

Käännöksissä palataan yhä uudelleen juurille ja yritetään löytää niiden merkitys nykykielellä. Ymmärrettävyys lienee yksi periaate, kielen vaikeus tuskin tekee tekstistä pyhempää.

Fundamentalismiksi kutsutaan uskonnollisen tekstin kirjaimellista tulkintaa. Ulkopoliittisen instituutin tutkija Timo R. Stewart ottaa Suomen Kuvalehden Lähi-idän tilannetta koskevassa haastattelussa alueen uskontoihin liittyen (SK 50/2023) kantaa fundamentalismiin: ”Uskonnollinen fundalismi on outo moderni ilmiö, joka esittää uskonnon puhtaana ja muuttumattomana, mutta se, millä tavalla se milloinkin on puhdasta ja muuttumatonta, vaihtelee ajan kuluessa.”

Hän käsitteli Lähi-idän tilannetta, mutta tuo tulkinta fundamentalismista voi päteä uskontoihin yleisemminkin. Sen mukaan oikeana pidetty muoto löytyy esim. 50 vuoden takaa.

Stewartin mielestä ”fundamentalistiset liikkeet ovat pikemminkin itseymmärryksen muotoja kuin todellisuuden kuvauksia”. Tässä hän näkee toivonkipinän ja pitää mahdollisena, että ”jyrkät tulkinnat voivat tehdä tilaa maltillisemmille”.

Ensimmäinen suomenkielinen Raamattu julkaistiin vuonna 1642. Uuden testamentin oli Mikael Agricola julkaissut suomeksi 1500-luvulla. Nyt on Pipliaseurassa käynnissä Uusi testamentti 2020 jatkotyönä Vanhan testamentin käännöstyö. Uutta virallista kirkkoraamattua saadaan vielä odottaa.

Tein pari vuotta sitten Nurmijärven seurakuntaviestiin jutun, jossa vertailin vuoden 1992 Raamatun ja Uusi testamentti 2020 jouluevankeliumeja. Liitän sen oheen.

Oliko se seimi vai eläinten kaukalo?

Perinteinen Jouluevankeliumi on Luukkaan evankeliumin toisessa luvussa. Tässä osia siitä kahdessa eri käännöksessä:

UT 2020

Niihin aikoihin keisari Augustus määräsi, että kaikkien maailman ihmisten piti ilmoittautua veronmaksajiksi. Näin laadittiin ensimmäinen veroluettelo Quiriniuksen hallitessa Syyriaa. Kaikki lähtivät omaan kotikaupunkiinsa ilmoittautumaan.

Myös Joosef lähti galilealaisesta Nasaretin kaupungista Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, koska hän oli Daavidin sukua.

Matkalla oli mukana Maria, joka oli luvattu Joosefille vaimoksi ja joka oli raskaana. Kun he olivat perillä, synnytyksen aika tuli ja Maria synnytti eläinten suojassa pojan, esikoisensa. Hän kapaloi vauvan kankaaseen ja laski tämän lepäämään kaukaloon eläinten heinille, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.

Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Herran enkeli tuli heidän luokseen, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. He pelästyivät pahoin, mutta enkeli sanoi heille: »Älkää pelätkö. Minä ilmoitan teille suuren ilouutisen, joka koskee koko kansaa.

Daavidin kaupungissa on tänään syntynyt teille Pelastaja. Hän on Kristus, Herra. Tunnistatte lapsen siitä, että hän makaa kankaaseen kapaloituna heinien päällä kaukalossa.» Äkkiä enkelin seuraksi ilmestyi valtava taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa:

»Kunnia korkeuksien Jumalalle ja rauha maan päällä ihmisille, joita hän rakastaa.»

Kun enkelit olivat palanneet taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: »Lähdetään heti Betlehemiin katsomaan, mitä siellä on tapahtunut ja mistä Herra on meille ilmoittanut.» He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian, Joosefin ja vauvan, joka makasi kaukalossa heinien päällä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu.

Kaikki kuulijat olivat ihmeissään paimenien puheista, mutta Maria painoi kaiken sydämeensä ja yritti ymmärtää, miten asiat liittyivät toisiinsa.

Paimenet lähtivät takaisin kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli ollut juuri niin kuin heille oli sanottu.

Raamattu 1992

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.

Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. ⁵

Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.

Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: »Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.»

Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.”

Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: »Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.» He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään.

Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä.

Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.