Syksyllä valittu uusi kirkkovaltuusto aloittaa työnsä 15. tammikuuta. Uusi vuosi ja uusi kausi ovat aina uusi mahdollisuus, kuten on tapana sanoa.
Uudessa kirkkovaltuustossa on Nurmijärvellä puolet uusia valtuutettuja, minkä voi odottaa jotenkin näkyvän myös toiminnassa ja sille asetetuissa tavoitteissa, vaikka kirkossa jatkuvuus on vahva vaikuttaja.
Toisaalta myös toimintaympäristö, ihmisten tarpeet ja tavat ovat muuttuneet neljän vuoden aikana. Paljon säilyy, jotain on muuttunut. On uudistuttava, vaikka en sitä ehkä kutsuisikaan ”uudesti syntymiseksi”. Kaikki aikaisempi tieto ja kokemuksemme ovat repussa mukana.
****
Uuden kauden toivon alkavan siis strategian päivittämisellä. Neljä vuotta sitten sellainen tehtiin nimellä Onnistumissuunnitelma, jota on opittu hyvin toteuttamaan. Nyt olisi kyse vähintään sen päivittämisestä.
Strategia vähän pidemmällä tähtäimellä ja vuosisuunnitelmat sekä budjetit lyhyemmällä sihdillä ovat luottamushenkilöiden tärkeimmät työkalut vaikuttaa seurakunnassa. Nekin tehdään yhdessä seurakunnan työntekijöiden kanssa.
Strategia saattaa kuulostaa hienolta sanalta. Käytännössä se tarkoittaa sen pohtimista ja päättämistä, mihin pyritään ja mikä asetetaan toiminnan tavoitteeksi, mihin resurssit riittävät sekä toimintatapojen valitsemista tavoitteeseen pääsemiseksi.
Joidenkin mielestä se on turhaa ja vie aikaa varsinaiselta työltä. He pitävät seurakunnan tehtäviä selvänä ilman pohtimisiakin. Itse ajattelen, että aina kannattaa pysähtyä hetkeksi miettimään, mitä tehdään ja miksi?
Kysymys on siitä, miten seurakunta parhaiten toteuttaa tarkoitustaan seurakuntalaisten hyväksi ja heidän kanssaan. Ei ehkä kannata lapioida sellaista tietä, jota kukaan ei käytä, tai joka ei vie haluttuun suuntaan.
Vaalien aikana mietin, mitä seurakunta merkitsee jäsenilleen? Miten jäsenyyden merkitystä voisi nostaa? Miten kristinuskon sanoma tulisi todeksi ihmisten elämässä?
Niinkään ei ole kysymys siitä, mitä jäsenet voivat tehdä seurakunnan hyväksi, sillä eihän seurakunta ole toiminnan kohde vaan ihmiset. Ihmiset ovat sekä työn tekijöitä että sen kohteita.
****
Mitä laki sanoo? Kirkkolain toisessa pykälässä sanotaan, että ”tunnustuksensa mukaisesti kirkko julistaa Jumalan sanaa ja jakaa sakramentteja sekä toimii muutenkin kristillisen sanoman levittämiseksi ja lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi”.
Siinä ne tehtävät ovat, mutta sen verran väljästi, että soveltamisessa on harkintavaltaa.
Kirkko syntyi missiosta 2000 vuotta sitten. Lähetystyö lähellä ja kaukana on yhä yksi kirkon perustehtävistä. Kirkon on perusteltava olemassaoloaan myös aivan kantasuomalaisille maahanmuuttajista puhumattakaan. Pelkkä julistaminen ei riitä, sillä teot ovat parasta evankeliointia.
Diakonia on pidettävä koko ajan keskiössä. Diakonian (sosiaalisen työn) tarve ei ole ainakaan vähenemään päin. Diakonian kohteina ovat perheet, heikossa asemassa olevat lähimmäiset, yksinäiset, vanhukset ja vastoinkäymisiä kokeneet, he joita yhteiskunnan tukiverkot eivät riittävästi auta.
Tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden edistäminen ovat keskeisiä tehtäviä. Kannamme yhä vahvemmin myös globaalia vastuuta.
Kirkko on kasvattaja; se haluaa, että ihmiset toteuttaisivat sen arvoja esimerkiksi lähimmäisenrakkauden toteutumiseksi.
Seurakunnat ovat lapsi- ja nuorisotyön ammattilaisia ja edellä kulkijoita. Se on seurakunnan ominta aluetta ja se jos mikään vaatii ajassa pysymistä.
Viestinnässä pitäisi ottaa askeleita eteenpäin. On kyseltävä viestinnän tavoittavuudesta ja tarpeista. Miten tavoitetaan seurakuntalaiset ja muut kuntalaiset – ja päinvastoin: miten he tavoittavat seurakunnan? Viestintä on tärkeä osa seurakunnan strategian toteuttamista.
Kaikkeen hyvään ja tarpeelliseen resurssit eivät riitä. Siksi on tehtävä valintoja ja painotuksia. Se taitaa olla luottamushenkilön työssä vaikeinta.
Tärkeätä on myös pitää huolta luottamushenkilöiden työn mielekkyydestä. Me edustamme seurakuntalaisia, jotka ovat seurakunnan ”omistajia”.
