Yliopistonlehtori Sini Hulmi on kirjoittanut kirjan jumalanpalveluksen teologiasta (Pyhän säikeitä. Näkökulmia jumalanpalveluksen teologiaan. Kirjapaja 2019). Kirjassa kerrotaan, miksi messussa toimitaan niin kuin toimitaan.

Hulmi perustelee pätevästi, miksi aiheeseen kannattaa perehtyä: Messun rikkaudet avautuvat paremmin, kun tuntee niiden taustan ja tarkoituksen. Jumalanpalvelus on paikka, jossa ihminen kohtaa itsensä, toisen ihmisen ja Jumalan, ja jossa Raamatun maailma kohtaa tämän ajan maailman.”
Sini Hulmilla on selkeä kanta jumalanpalveluksen asemaan kirkossa. ”Jumalanpalvelus on kirkon perustavanlaatuinen ydin”ja ”kirkkoa ei ole ilman jumalanpalvelusta.” Usein sanotaan myös, että messu on seurakuntaelämän keskus.
Näin on, vaikka harvat seurakuntalaiset käyvät messussa kovin usein. Hulmin mukaan 30 prosenttia seurakuntalaisista käy messussa vähintään kerran vuodessa, ja alle 10 prosenttia kerran kuussa tai useammin.
Messun merkitystä Hulmi perustelee sillä, että ”kristillisestä uskosta kumpuavat rakkauden teot ja elämä nivoutuvat messuun tai muutoin yhteisön ydin jää ontoksi”.

Sini Hulmi kuvaa liturgian kehitystä läpi vuosisatojen sekä vertailee eri kirkkojen muotoja ja käytäntöjä. Kun tietää, miten tähän on tultu, messu tulee ikään kuin läheisemmäksi ja ymmärtää sen eri kohtien merkityksen.
Hän sanoo kirjoittaneensa kirjan rakkaudesta liturgiaa kohtaan. Hän haluaa tuoda esiin erityisesti ihmisen näkökulman jumalanpalvelukseen.
Seurakunnissa keskustellaan paljon, miten saataisiin ihmiset osallistumaan jumalanpalvelukseen. Vastaus on yksinkertainen: Hulmi kirjoittaa, että ”ihminen tulee kirkkoon, jos hän tarvitsee sitä ja kokee saavansa messusta jotain”.
Kirkossa usein ja harvemmin käyvät odottavat jumalanpalvelukselta samoja asioita: rauhaa, hiljaisuutta, voimia arkeen, uskon vahvistusta ja Jumalan läsnäoloa. Varsinkin usein kirkossa käyvät saavat sitä, mitä odottavat. Harvoin käyvien kokemukset vaihtelevat.
Jumalanpalveluksen liturgiassa on paljon symboleja ja uskon salaisuuksia. Kirkon penkissä istuva voi kokea messun tapahtumat eri tavoin.
Esimerkiksi ehtoollisella on monia merkityksiä. Se on yhteyden ateria, mutta myös armon ja anteeksi annon sekä Jeesuksen muistamisen paikka, ja lopulta mysteeri. Sitä edeltää aina rippi eli syntien tunnustaminen.

Jumalanpalveluselämä alkoi kehittyä Jeesuksen seuraajien keskuudessa, kun kokoonnuttiin koteihin aterioimaan. Jo evankeliumeissa kerrotaan Jeesuksen ja oppilaiden yhteisistä aterioista.
Varsinainen ateriointi jäi myöhemmin pois ja tilalle tuli symbolinen pienen määrän nauttiminen leipää ja viiniä. Ehtoollistapojen ja käsitysten kehittyminen avaa ehtoollisen merkitystä myös meille nykykirkossa kävijöille.
Kirjassa käydään läpi eri aikakausien jumalanpalveluselämää, jossa on aina yhtä aikaa läsnä pitkä traditio ja kulloinenkin ajankohta.

Messun eri osilla on oma tarkoituksensa: Johdanto on tervehtimisen paikka. Sana-osassa luetaan Raamattua ja saarnassa tekstejä kommentoidaan. Se on Jumalan ja ihmisten ”seurustelua”.
Ehtoollisella nautitaan symbolisesta yhteisestä ateriasta. Siihen kuuluu vastuun kantaminen apua tarvitsevista eli kolehdin kerääminen. Messu päättyy siunaamiseen ja lähettämiseen arkeen.