”Mitä kirkon ja seurakunnan pitäisi tehdä, erityisesti viestinnän keinoilla?” Sitä pohdittiin Kirkon viestintäpäivillä Oulussa 5. – 7.9.

Vastauksia oli monia: koskettaa ihmistä, tehdä yhdessä, olla merkityksellinen, tuntea seurakuntalaiset ja kuunnella sekä sanoittaa uudelleen.

Teemana oli rohkeus.  ”On helppoa olla rohkea, ellei pelkää”, lainattiin Muumien tekijää Tove Janssonia.

****

Oulun piispa Samuel Salmi toivoi kirkon koskettavan ihmisiä. Kirkon viestintäjohtaja Tuomo Pesonen puolestaan evästi, että ”kaikki mitä voimme tehdä yhdessä, kannattaa tehdä yhdessä”.

Oulun tuomiorovasti Satu Saarinen totesi ”kirkon jäsenten moniarvoisessa yhteiskunnassa yhä uudelleen joutuvan perustelemaan, miksi haluavat olla kristittyjä”.

Meri-Anna Hintsala oli nuoruudessaan toiminut puhelinmyyjänä. Opetus oli, että ”älä myy, kuuntele”, mikä sopii kirkon työhönkin.

Kirkko on keskellä arvoja ja elämää, jotka poikkeavat jopa saman seurakunnan sisälläkin. On siis tunnettava oman seurakunnan jäsenet.

”Kristillinen usko ilmaistaan paikallisen kulttuurin kontekstissa”, oli piispainkokouksen pääsihteerin Jyri Komulaisen opetus. ”Kontekstualisoikaa!”

Se tarkoittaa, että kristinusko ”ui” yhteisöön sisältä, ei ulkoa päin. Siitä seuraa myös, että uskoa ei markkinoida, sillä usko on sisäsyntyistä.

Merkittävä toteamus oli sekin, että kirkolla ei välttämättä ole tekemistä ihmisten hengellisyyden kanssa. Tai toisin sanoen, ihmisillä on hengellistä elämää ilman kirkkoakin. Heitä kannattaa kuunnella, eikä vain pitää kiinni omista opeista.

Jyri Komulaisen mielestä hengellisyys on nykyään valtavirtaa, vaikka kirkko onkin ongelmissa. Teologit ja ihmiset käyttävät vain eri sanoja.

Komulainen kehotti tai ainakin kysyi, pitäisikö asioita sanoittaa uudelleen. Hän peräänkuulutti notkeampaa kristillisyyttä. On elettävä ajassa, ei vanhahtava kieli ole nykyistä kansankieltä pyhempää. Itse asiassa Uusi testamentti kirjoitettiin aikoinaan ensimmäisen kerran silloisella kansankielellä.

Luther ajoi kansankielen käyttöä 1500-luvulla ja sama pitää tehdä nyt.

Komulainen sanoi, että ”teologisten opetusten muotoiluja pitäisi muuttaa”, mikä on paljon sanottu piispainkokouksen pääsihteeriltä.

****

Kirkon missio on vastakulttuurinen.” Pietari meni Corneliuksen taloon ja tuli uskoon”, mistä kerrotaan Apostolien teoissa. Siellä Pietari totesi, että "nyt minä todella käsitän, ettei Jumala erottele ihmisiä”.

Useissa keskusteluissa korostettiin kohtaamisten tärkeyttä. Sitä ei pidetty hyvänä, että kirkko asettaa ehtoja kohtaamisille, esim. kasteissa. Niuhottaminen saattaa pilata monta hyvää tilannetta.

Kun joku pyytää siunausta, hänen pitäisi se saada! Merkityksen määrittelee ihminen, ei viranomainen. Jäsenyyden pitää tuntua joltain.

”Jos kirkko ei saa läpi välittämisen ja rakastamisen viestiä, joku muu ajaa kirkon ohi. Brändin rakentamisessa varovaisuus on pahe”, sanoi bränditutkija Jaana Haapala.

Kohdentaminen oli yksi viestintäpäivien pääviesteistä. ”Oikea viesti oikealle yleisölle.” Ei kaikille samalla tavalla. ”On päästävä ovesta sisään.”

Ja vielä: kirkon ääni olemme me kaikki. Läsnäolo ihmisten kanssa tapahtuu nykyään yhä enemmän sosiaalisessa mediassa. ”Sosiaalisessa mediassa johdonmukaisuus on yliarvostettua”, totesi räväkkä kirkollinen some-keskustelija Samuli Suonpää.

Hän kehotti kirkon väkeä keskustelemaan ihmisten kanssa. Muistakaa tunteet, sillä organisaatioilla ei ole tunteita, mutta ihmisillä on.