Avioliittoon vihkiminen nousi pintaan arkkipiispanvaalin ensimmäisissä keskusteluissa

Keskiviikkona tällä viikolla käytiin Turussa kaksi ensimmäistä kaikille arkkipiispanvaalin ehdokkaille yhteistä keskustelutilaisuutta. Ensin oli paneeli Turun yliopistolla ja illalla kauppakeskuksessa.

Ehdokkaina ovat Ville Auvinen, Heli Inkinen, Ilkka Kantola, Tapio Luoma ja Björn Vikström. Seuraavassa on joitain keskusteluista nousseita johtopäätöksiä. Liitin mukaan omia kommenttejani kursiivilla.

Avioliiton kirkollinen vihkiminen
Oli etukäteen tiedossa, että samaa sukupuolta olevien parien kirkollinen vihkiminen avioliittoon ja siunauksen pyytäminen heille nousee arkkipiispakeskustelujen keskiöön. Olkoon, että se ei ole ehkä tärkein asia kirkossa, mutta se jakaa mielipiteitä ja on kiinnostava asia. Siitä on siten puhuttava.

Tavallaan se toimii myös mittarina siitä, miten kannanottaja tulkitsee Raamattua ja mitä mieltä hän ehkä on muistakin kirkollisen elämän asioista. Kysymys naisten oikeudesta papin virkaan on saamaa juurta.

Mielipiteet kävivät keskustelussa selviksi:

Vikström ja Kantola hyväksyvät samaa sukupuolta olevien parien kirkollisen vihkimisen ja toivovat siihen pikaisesti myönteistä päätöstä kirkolliskokouksesta. Vikström antaisi oman tunnon vapauden papeille vihkiä tai olla vihkimättä.

Tapio Luoman mielestä keskustelulle on annettava aikaa. Hän arvioi myönteisen päätöksen kyllä tulevan, kun riittävä yksimielisyys on saavutettu. Hän on aikaisemmin sanonut pitävänsä avioliittoa miehen ja naisen välisenä, mutta hyväksyy samaa sukupuolta olevien kirkollisen vihkimisen, kun siitä päätös kirkossa syntyy.

Heli Inkinen hyväksyy ko. parien kirkollisen vihkimisen ja kannattaa kahta rinnakkaista mallia, joita toteutetaan samanaikaisesti.  Se on niin kutsuttu ”Helanderin malli”.

Ville Auvinen ei hyväksy missään tapauksessa. Hän pitää sitä vastoin Raamatussa ilmaistua Jumalan tahtoa.

Kantola, Luoma ja Vikström toivoivat, että papit eivät vihi näitä pareja ennen kuin päätös kirkossa on tehty. Inkinen ei nähnyt estettä vihkimiselle jo nyt. Luoman ja Vikströmin on varmaan oltava tässä mielessä pidättyväisiä jo nykyisen piispan virkansa vuoksi.

Samaa sukupuolta olevia pareja vihkineiden pappien rankaisemiseen ei aivan selvää kantaa muodostunut. Vikströmin sanoi ennen rangaistusta tapahtuvan monta muuta asiaa keskusteluista alkaen. Hän tuntui olevan nihkeä rankaisemiselle.

Tapio Luoma sanoi olevan kyse myös siitä, mikä merkitys työnantajan ohjauksella ylipäätänsä on työntekijöihin nähden. Hänen hiippakunnassaan on juuri annettu varoitus tässä asiassa.

Heli Inkinen vastusti rankaisemista.

Oma kommentti: Mielestäni arkkipiispan ei pidä vain odottaa ja kulkea lauman perässä. Toivon, että hän myös ohjaa laumaa oikeaan suuntaan ja linjaa kirkon tietä, vaikka ei hän tietenkään yksin voi päättää asioista. Nykyinen arkkipiispa Kari Mäkinen on ottanut moniin asioihin rohkeasti kantaa ja näyttänyt suuntaa, vaikka kirkossa on niistä ollut monta mieltä.

Yksi asia
Ehdokkaita pyydettiin mainitsemaan yksi asia, johon puuttuisi arkkipiispana.
Vikström: kasteen ja kummiuden tukeminen.
Luoma: kirkon tukeminen hengellisenä yhteisönä.
Kantola: kirkon viestinnän uudistaminen.
Inkinen: syrjittyjen ryhmien nostaminen esiin.
Auvinen: henkilöseurakuntien mahdollistaminen.

Kirkon viestintä
Ilkka Kantola lupasi uudistaa kirkon viestintää, jotta kirkossa ja kirkosta – puhuttaisiin tärkeämmistä asioista kuin vain avioliittoon vihkimisestä.

Oma kommentti: Yleistä keskustelua mediassa, yhteiskunnassa ja kirkossa tai vapaan median uutisointia on vaikea säädellä saati hallita. Viestintä ei enää ole yhdensuuntaista tiedottamista vaan monenkeskistä vuoropuhelua, johon kirkon edustajien ja jäsenten on osallistuttava ilman varmuutta siitä, mihin se johtaa. Ei voi antaa vain "hyvää kuvaa".
Ihmisiä lähellä olevat asiat ja mielipide-erot kiinnostavat ja niistä media kirjoittaa olettaen, että niitä luetaan. Silti kannattaa yrittää ja pitää olla aktiivinen.

Henkilöseurakunnat
Ville Auvinen kannatti henkilöseurakuntien perustamista. Se tarkoittaa, että joukko ihmisiä voisi perustaa oman seurakunnan ja palkata itselleen papin, mutta kuitenkin kirkkoon ja piispan kaitsentaan kuuluen. Nyt seurakunnat noudattavat aluerajoja, yleensä yksi kunta, yksi seurakunta.

Muut ehdokkaat eivät tätä kannattaneet. henkilöseurakunnan tilalle on tarjottu messuyhteisöjä, joissa samoin joukko seurakuntalaisia tai järjestö voi järjestää seurakunnan alueella rinnakkaismessuja ja ehkä muutakin toimintaa. Se tarkoittaisi myös, että messuyhteisö voisi kutsua papin tehtäviin vain miehen.

Kysyttäessä mahdollisuudesta järjestää messuja vain miespapin toimesta, vastasivat Vikström, Luoma ja Kantola, että ”se ei ole mahdollista seurakunnan järjestämässä messussa”.  Inkisien mielestä se ei ole mahdollista missään messussa ja Auvisen mukaan kaikissa, koska hän ei naisten pappeutta hyväksy.

Oma kommentti: ilmeisesti kirkossa ollaan hyväksymässä rinnakkaismessut, joita muutama vuosi sitten vielä tiukasti vastustettiin. Se tarkoittaa pyörän kääntämistä taaksepäin ainakin kahdella tavalla: seurakunta ei enää kokoonnu yhteen, vaan eri tavoin ajattelevat hajaantuisivat omiin nurkkiinsa. Toinen takapakki olisi periksi antaminen virkakysymyksessä eli naisten oikeudesta toimia papin virassa siinä kuin miestenkin.
Onhan messuyhteisöllä omat etunsa: jäsenten aktiivisuus ja vaikutusmahdollisuudet sekä heidän mielensä mukainen toiminta. Auvisen mukaan se pitää kirkon jäseninä sellaisia, jotka muutoin lähtisivät pois.

Kirkon ykseys
Kysymykseen, miten edistäisit arkkipiispana kirkon ykseyttä, ehdokkaat korostivat kuuntelemisen ja samassa pöydässä keskustelemisen tärkeyttä. Silmäkkäin vastakohtaisuudet lientyvät. Sekin myönnettiin, että kirkossa voidaan olla monista asioista eri mieltä, mutta olla silti samassa kirkossa.

Arvojohtajuus ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen
Arkkipiispa voi päästä yhteiskunnallisen arvojohtajan asemaan. Häntä kuunnellaan ja häneltä kysytään, mutta arvostus riippuu tietysti myös henkilöstä. Se ei ole itsestään selvää.

Vikström painotti, että jos kirkon johto vaatii yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja syrjimättömyyttä, on myös sen oman toiminnan oltava kunnossa.

Hän myös totesi, että kun kristityt ajattelevat kaikkien ihmisten olevan tasa-arvoisia Jumalan edessä, täytyy näin olla myös yhteiskunnassa.  Ei voi ajatella, että hyväksyttäisiin yhteiskunnan eriarvoisuus esim. sukupuolen tai sukupuolisen suuntautumisen suhteen, mutta sanottaisiin kaikkien olevan tasa-arvoisi Jumalan edessä.

Vikströmin mielestä kirkko ja kristinusko on vaikuttanut yhteiskunnan muuttumiseen tasa-arvoisemmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi, ei niin, että kirkko olisi yhteiskunnan paineesta johtuen muuttanut kantaansa esim. sukupuolivähemmistöjen suhteen. Kirkon vaikutus nousee sen opin ytimestä.

Auvisen mielestä kirkko tässä on antanut periksi maalliselle yhteiskunnalle.

Vähän huumoriakin
Asiallisen keskustelun lomaan pujahti vähän huumoriakin.
Kun ehdokkaita pyydettiin mainitsemaan joku aikaisempi arkkipiispa, jota erityisesti arvostaa, mainittiin Martti Simojokea ja John Vikströmiä.

Björn Vikström sanoi olevan parempi, ettei sano tähän mitään. ”Jos mainitsisin John Vikströmin, sitä kummeksuttaisiin, tai jos en mainitsisi Johnia, sitäkin pidettäisiin outona.” No, hän sanoi arvostavansa suuresti nykyistä arkkipiispaa Kari Mäkistä mm. erinomaisena kokousten puheenjohtajana.

Ville Auvista on yleensä sanottu vanhoilliseksi, mutta hän pääsi sanomaan muita vanhoillisiksi, kun eivät kannattaneet kirkon uudistamista henkilöseurakunnilla. ”Minä olen uudistusmielinen”, totesi Ville Auvinen.

Vaalit
Vaalipäivät ovat 8.2. ja mahdollinen toinen kierros 1.3. ensi vuonna. Äänioikeutettuja on 1525, joista noin puolet pappeja ja puolet maallikoita eli seurakuntalaisia, ja 60 prosenttia äänivallasta arkkihiippakunnan, loput muualta kirkosta.
 Uusi arkkipiispa aloittaa 1.6. kun viran nykyinen haltija Kari Mäkinen jää eläkkeelle.