Mistä rakkaus kotiseurakuntaan voi syntyä?

Minun kohdallani kaikki alkoi pikkupoikana, kun istuin isän kanssa kirkossa alle kouluikäisenä. Opin tuntemaan kotikirkon tuoksun jo kirkon eteisessä, eikä se ole sen jälkeen unohtunut.

Leikkasin 14–15 –vuotiaana ruohoa hautausmaalla. Lukioaikana kaivoin lapiolla hautoja ja olin rakentamassa kirkonmäen nurmikenttiä ja soittamassa kesäsuntiona kirkonkelloja narusta käsin vetämällä.

Myöhemmin opintojen jälkeen tulivat monet luottamustehtävät. Synnytettiin tiedotustoimintaa ja seurakuntalehteä, uudistettiin jumalanpalvelusta ja seurakuntalaisten osallistumista siihen, peruskorjattiin 200-vuotiasta kirkkoa, kierrettiin kouluilla aamunavauksissa, pääsiäisvaelluksella olin Pietarina Pilatuksen pihalla.

Lapsuuteni kodissa seurakunta oli ollut aina läsnä, varsinkin isän puolelta. Isä, isoisä, hänen isänsä, isoäitini, tädit ja sedät olivat osallistuneet seurakuntaelämään monin tavoin tai palvelleet seurakuntaa työtehtävissä. Samoin ovat tehneet oman perheeni jäsenet, vaimo vapaaehtoisena, lapset puistotöissä, isosena ja kirkon oppaana.

Äidin puolelta sukuni on satakuntalaisen juurevaa, talonpoikia ja kukkakauppiaita. Kirkko oli tärkeä, vaikka siellä ei niin usein olisi käyty.

On elämässäni toki ollut muutakin kuin seurakuntaelämää. Opiskelin ja opetin historiaa, mutta päätyöni olen tehnyt viestinnän parissa toimittajan ym. tehtävissä. Niissä ovat yhteiskunnan eri sektorit tulleet tutuiksi. Nurmijärven asioita katson kolmatta kautta myös kunnanvaltuutetun näkökulmasta.

Harrastuksena olen kirjoittanut historiaa, mm kotiseurakuntani 450-vuotishistorian. Historia antaa perspektiiviä; on hyvä tietää, mistä olemme tulossa, mutta tietä on kuljettava eteenpäin. Elämme muutoksen keskellä, myös kirkkoa on koko ajan uudistettava, jotta sen tarkoitus toteutuisi.

Kristinuskoa elämme todeksi kukin tavallamme, usein hiljaa arjen keskellä. Arvostan tapakristillisyyttä, sen harjoittaja olen itsekin. Rakkaus kotiseurakuntaan ja kotikirkkoon voi syntyä monella tavalla: jokin tärkeä elämänvaihe tai kokemus, yhtenä hetkenä tai hitaammin, nuorena tai vanhempana, syntymäpaikkakunnalla tai kaukana sieltä.