Nurmijärven seurakunta on päättänyt purkaa Kirkonkylässä Pappilantiellä olevan nuorisotalon. Talo lienee ollut jo jonkin aikaa käyttökelvoton ja toiminta on siirtynyt siitä vuokratiloihin kylän keskustaan.
Talo rakennettiin alun perin seurakunnan työntekijöiden asuinrivitaloksi. Olin paikalla, kun silloinen Helsingin piispa Eero Huovinen vihki talon nuorison käyttöön nuorisotaloksi. Muistaakseni se tapahtui vuonna 1999. Tilaisuuteen tultiin kulkueena komeasti Nurmijärven kirkosta.
Rakennuksessa oli nuorisotalona suuri kokoontumistila, bänditila, partiolaisten kolo alakerrassa ja työntekijöiden työtiloja.
Purkaminen on yksi osoitus seurakunnan kiinteistöstrategian suunnanmuutoksesta: papit eivät enää asu seurakunnan omistamissa pappiloissa, muutkaan työntekijät eivät enää juurikaan asu työsuhdeasunnoissa ja toimitilojakin voidaan sijoittaa muiden omistamiin rakennuksiin. Tarpeettomista tai vähällä käytöllä olevista rakennuksista luovutaan.
Kirkonkylän pappilaa voivat seurakuntalaiset vuokrata tilaisuuksiinsa ja siellä pidetään seurakunnan tilaisuuksia. Pappilakulttuuri jatkuu.
Strategiaan kuuluu, että seurakunnalle tarpeellisia tiloja voidaan hankkia yhdessä eri tahojen kanssa tai vuokrata vaikkapa kauppakeskuksista.
****
Nurmijärven seurakunta on myynyt asuntoja ja Puontilan pappilan, purkanut vanhan seurakuntatalon ja päättänyt purkaa nuorisotalon.
Toisaalta kirkkoja peruskorjataan ja ne pidetään hyvässä kunnossa. Kirkonkylän pappila, jota ennen kutsuttiin isoksi pappilaksi, remontoitiin upeaan kuntoon.
Seurakunnan tarvitsee tiloja oman toiminnan paikoiksi, mutta myös tarjoaa seurakuntalaisille tiloja perhejuhliin ja vastaaviin.
Työntekijät tarvitsevat työhuoneita, mutta niidenkin suhteen tarvetta vähentää etätyö.
Nyt erityisen pohdinnan alla ovat Kirkonkylän seurakuntakeskus ja hautausmaan siunauskappeli, jotka tarvitsevat lähivuosina perusteellista remonttia ja ajanmukaistamista. Kysymys kuuluu, korjataanko vanhaa vai rakennetaanko kokonaan uutta tai varsinkin seurakuntakeskuksen kohdalla, ratkaistaanko tilantarve jollain muulla tavalla?
Siunauskappelin on kyllä oltava hautausmaan tuntumassa, sillä tarve ei ole ainakaan vähenemässä.
Seurakunnan rakennuksilla pitkä historia
Kiinteistöt ovat aina kuuluneet Suomen seurakuntiin. Kun jossain alkoi olla kristittyjä ”kaksi tai kolme”, ryhdyttiin puuhaamaan kirkkoa. Seurakunta syntyi kirkon ympärille.
Seurakuntaa kutsuttiin myös kirkkoherrakunnaksi eli alueeksi, jolla on kirkkoherra. Se johti pappilan perustamiseen ja rakentamiseen. Pappilat olivat myös maataloja, joissa harjoitettiin karjanhoitoa ja viljelyä. Papit, kanttorit ja suntiot saivat osan palkastaan maatilaa pitämällä.
Kirkko oli toimintaa varten, pappila oli papin asunto. Pappilassa oli myös kirkkoherranvirasto ja siellä pidettiin kokouksia. Pappilansali tuli tutuksi.
Vähitellen seurakunta alkoi hankkia työsuhdeasuntoja muillekin työntekijöille. Viime vuosisadan lopulla siirryttiin siihen, että työntekijät pappeja myöten hankkivat omatoimisesti asuntonsa ja palkat maksettiin rahana. Pappiloiden kohdalla sitä edisti verotus, joka teki suurissa pappiloissa asumisen kalliiksi.
Seurakuntien rakennukset saavat usein paljon huomiota. Rakennus saatetaan kokea näkymättömän uskon näkyväksi ilmentymäksi? Rakennus on kuitenkin vain rakennus.
