Arkkipiispaehdokkaat eivät tienneet Ässien jääkiekkojoukkueen äskettäin vaihdetun uuden valmentajan nimeä Porin arkkipiispavaalipaneelissa tiistaina 16. tammikuuta. Paha puute, Porissa, mutta taisivat saada juontajalta ja yleisöltä anteeksi.

Tämä oli jo arkkipiispaehdokkaiden viides yhteispaneeli, joten heidän ajattelutapansa alkaa käydä tutuksi. Tässä on kultakin heistä jotain mieleeni tarttunutta.

Ville Auvinen on aktiivinen keskustelija, mutta keskeisissä kohdissa hän seuraa tiukkaa konservatiivista linjaa: ei naispapeille ja ei homoille. Porissa hän puhui myös pelastusvarmuudesta ja herätyksen odottamisesta.

Ilkka Kantolan puheissa näkyy kansanedustajuus yhteiskunnallisena näkökulmana. Hän katsoo kirkko hieman kauempaa. Teologisesti hän on liberaali. Toivon, että puoluepolitiikka ei tule tätä kautta kirkkoon.

Heli Inkinen tuo esiin heikoimmassa asemassa olevat ihmiset ja ekumeenisuuden, erityisesti kokemuksensa El Salvadorista. Hän kuvailee usein vallitsevaa tilannetta yleisillä tiedoilla aiheesta, mutta varsinaiset kannanotot eivät välttämättä tule esiin. Hän kuuluu liberaaleihin.

Tapio Luomassa näkyy kokemus piispan ja kirkkoherran viroissa. Joissakin asioissa hän on kahta mieltä tai ei ota kantaa, mikä sopii ”keskitien kulkijalle”, mutta äänestäjän kannalta tilanne on hankala. Heiltä kun voisi odottaa kannanottoa myös linjakysymyksiin, ei vain henkilöön. Luoma on konservatiiviin maineessa, mutta hänen arvioidaan olevan ”liikkeellä”.

Björn Vikström perustelee kannanottojaan Raamatun ja kristinuskon sisällöstä käsin. Uudistukset ja muutokset eivät siten ole vain reagointia yhteiskunnan vaatimuksiin vaan nousevat kristinuskosta itsestään. Maailma muuttuu, mitä kristinusko tarkoittaa meidän aikanamme? Hän edustaa liberaalia osaa ehdokkaista. Hänen kannanottonsa ovat maallikonkin kannalta selkeitä. Kiinnostava oli maininta sisäisen lapsen kuuntelemisesta.

Vikströmin ja Luoman vastauksissa kuuluvat kokemukset piispan virasta ja kokemus muutoinkin, mikä erottaa heidät muista. He myös vastaavat tiiviisti ilman liikoja johdantoja ja kuvailuja. Se on kuuntelijan kannalta huomaavaista.

****

Porissa puhuttiin jälleen paljon varojen käytöstä kirkossa. Vaadittiin, että sanojen ja tekojen tulee olla kirkossa sopusoinnussa. Kirkko käy aika ajoin läpi mainekriisejä, jotka johtuvat siitä, että tuota sopusointua ei ole. Ehdokkaiden vastaukset kulkivat rataa ”kohtuus, valtuudet ja valvonta”. Näitä kaikkia tarvitaan.

Toinen ajankohtaisasia on ollut kirkon avioliittokäsitys. Jälleen useampi totesi, että samaa sukupuolta olevien avioliittoihin suhtautumisessa on saatava pian aikaiseksi jokin ratkaisu. Muutoin se jarruttaa monien kirkon kannalta tärkeämpien asioiden etenemistä ja ratkaisemista.

Oma huomautus: yhtenä osana avioratkaisuja pidetään omantunnon suojaa, jolla tarkoitetaan, että pappi ei ole velvollinen vihkimään tai siunaamaan, jos hän ei voi sitä hyväksyä. Omantunnon suoja pitäisi olla myös niillä papeilla, joiden kristillisen vakaumuksen mukaan samaa sukupuolta olevien liitot on hyväksyttävä myös kirkossa.

Oma huomautus: usein kuulee torjuttavan ”liberaaliksi” tai ”konservatiiviksi” ja ”uudistusmieliseksi” tai ”muutosvastarintaiseksi” nimeäminen. Totta on, että sama henkilö voi olla kaikkia näitä. Toisaalta hämmästyttävästi nuo linjaukset kuitenkin käytännössä tulevat vastaan.

****

Jälleen kerran voi todeta, että tällaiset keskustelut ovat mielenkiintoisia ja tärkeitä. Näitä asioita käsitellään harvoin julkisuudessa, ehkei edes seurakunnissa. Vielä on muutama paneeli jäljellä ja sitten kirkon jäsenet äänestävät – edustajiensa välityksellä – uudesta arkkipiispasta.