Brysselin terrori-isku tapahtui ilmeisesti sattumalta samalla viikolla, kun kristikunnassa vietetään hiljaiseksi viikoksi tai myös piinaviikoksi kutsuttua aikaa, jolloin seurataan Jeesuksen kärsimystietä. Samaan aikaan vietetään kansainvälistä rasismin vastaista viikkoa. Suomessa keskustellaan vihapuheesta, mitä ja miksi?

Historia, arvot ja asenteet sekä reaalimaailma leikkaavat siis tällä viikolla hämmästyttävällä, tai oikeastaan kauhistuttavalla tavalla.

Suru ja kärsimys, pelko ja petos, hyvän ja pahan suhde, saivat aivan konkreettisen merkityksen. On kyse ihmisten suhteesta toisiinsa. Eikö ihminen koskaan opi? Miksi maailmassa on niin paljon pahaa?

Jeesuksen kärsimystie alkoi hänen vihollistensa harjoittamasta vihapuheesta. Sanotaan, että ”ne ovat vain puheita”, mutta valitettavasti usein sanat johtavat tekoihin.  Tästä kertoo tämän päivän Hesarissa toimittaja Katarina Baer, joka on kirjoittanut kirja saksalaisista isovanhemmistaan (http://www.hs.fi/kulttuuri/a1458798377898?ref=hs-etusivu-luetuimmat-#6).

En nyt sano kirjan nimeä, ettei väitetä minun käyttävän ”sitä” korttia.

****

Kristillistä ristin ja ylösnousemuksen pääsiäistä on Nurmijärvellä kuvattu jo vuosien ajan Ylös Jerusalemiin – kuvaelmalla. Olen ollut siinä mukana yhtenä Pietareista. Roolissa on esitysten välillä aikaa miettiä näiden tapahtumien merkitystä silloin ja nyt.

Pietari, yksi Jeesuksen opetuslapsista on palannut Pilatuksen palatsin pihalle, jossa nuotion äärellä kertoo muutaman päivän takaisista hämmentävistä tapahtumia. Samalta pihalta hän oli häpeissään poistunut sen aamuyön tunteina, jolloin maaherra Pilatus tuomitsi Jeesuksen ristiinnaulittavaksi. Pietari oli peloissaan ja häpeissään juossut pois kiellettyään kolme kertaa tuntevansa mestariaan.

Pilatus oli kysynyt kansalta, kumman hän päästää vapaaksi, Jeesuksen vai Barabbaan, tuon pahan miehen. Kansa vastasi: päästä Barabbas ja ristiinnaulitse Jeesus. Miten kansa vastaisi tänään?

****

Jeesus, paljon hyvää tehnyt mies surmattiin. Eläessään hän opetti myös muita tekemään hyvää ja olemaan hyvän puolella. Häneltä kysyttiin, millä valtuuksilla hän hyvää teki? Hän näyttää uhanneen joidenkin valtaa ja tehneen hyvällä myös pahan näkyväksi. Sitä ei siedetty.

Jeesuksen opetuslapsista monet pelkäsivät tai nukahtivat, kun olisi pitänyt toimia. Ylös Jerusalemiin – kuvaelmassa Natanael juoksee Getsemanen puutarhaan piiloon. Hallitusmies Nikodemus jää vähemmistöön suuren neuvoston kokouksessa, eikä osaa vastustaa kiihkeitä tuomitsijoita. ”Ei minua kuultu.”

Juudas oli pettänyt ystävänsä, ehkä rahasta, ehkä aatteesta, mitä katui myöhemmin. Sadanpäämies noudatti käskyjä, mutta joutui toteamaan: ”Hän oli todella Jumalan poika.”

Haudalla naiset pääsivät ylösnousemuksen todistajiksi, miehet epäilivät.

****

Miksi hyvä mies haluttiin tuomita ja pahan tekijä vapauttaa? Sitä pohdittiin 2000 vuotta sitten ja yhä edelleen. Miksi on niin paljon pahaa ja hyvä näyttää jäävän häviölle.

Hyvän tekijöitä ja ihmisarvon puolustajia vähätellään ja pilkataan. Kirkko tekee paljon hyvää ja kehottaa myös ihmisiä puolustamaan hyvää, mutta jotkut vastustavat kiihkeästi kirkkoa ja saavat paljon julkisuutta.

Mitä yksi ihminen voi tehdä, kun ihmisjoukon kiihko nousee ja huutaa Ristiinnaulitse? On pelottavaa nousta tuulta vastaan. Sama joukko oli viikkoa aikaisemmin toivottanut Jeesuksen tervetulleeksi Hoosianna-huudoin.

Olemme pitkäperjantai-ihmisiä, jotka niin helposti sirottelemme tuhkaa päällemme.

Näiden teemaviikkojen summa näyttäisi olevan, että paha perii voiton. Kristillisen pääsiäisen viesti kuitenkin on, että lopulta hyvä voittaa. Se on minusta pääsiäisen vakuutus. Ei ole niin suurta synkkyyttä, etteikö valo voittaisi.

Ihmiskunta kompastelee ja näyttää olevan yhä vaikeampi sopia mistään. Silti jokainen meistä voi kasvaa ihmisenä. Pahaan ei ole pakko mennä mukaan. Ihmiskunnan askeleet  voivat olla lyhyitä, mutta yhden ihmisen pitkiä.

Piinaviikon jälkeen Jeesuksen opetuslapsetkin, nuo epäuskoiset, pettäjät, pelkääjät ja kieltäjät, lähtevät tekemään parempaa maailmaa.