Seurakuntien yhteistyön tiivistäminen etenee nyt kahdella rintamalla. Kirkolliskokouksen valiokunnat valmistelevat koko ev.lut. kirkkoa koskevaa rakenneuudistusta ja siellä täällä puuhataan alueellisten hankkeiden kanssa. Keski-Uudenmaan yhdeksän seurakuntaa ovat kohta vuoden verran tutkineet yhteisen seurakuntayhtymän perustamisen mahdollisuutta ja kannattavuutta.

Selvitysryhmä kertoi keskiviikkoiltana seurakuntien edustajista kootulle ohjausryhmälle selvittelyn nykyvaiheitta. Kiinnostavinta oli tällä kerralla kuulla alueen seurakuntien työntekijöille ja luottamushenkilöille tehdyn kyselyn tuloksista, joita konsultit, tunnetut kirkonmiehet Kai Peltonen (Espoon tuomiokapitulin dekaani) ja Antti Kujanpää (Espoon tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherra) esittelivät. Tuomiota he eivät - työpaikoistaan huolimatta - suoraan antaneet, mutta joitakin selkeitä johtopäätöksiä he kuitenkin kyselyn ja sen tiimoilta käydyn seurakuntakierroksen perusteella tekivät.

Kai Peltonen tiivisti, että kannanottoja tehdään paljon mielikuvien perusteella. On paljon tietämättömyyttä esimerkiksi seurakuntayhtymien toiminnasta. Myös talousrealismin puute on yleistä. Jos nyt tuntuu menevän taloudellisesti hyvin, niin uskotaan olevan jatkossakin. Katsotaan vain nykytilaa, ei useamman vuoden päähän. Naapuria arvioidaan epäluuloisesti mielikuvan perusteella. Työntekijät ovat luottamushenkilöitä epäluuloisempia. Itsekkyys ei ole kirkossakaan tuntematonta.

Kun työntekijöiden ja luottamushenkilöiden vastaukset laskettiin nuppiluvun perusteella yhteen, painottuivat työntekijäpuolen näkemykset.

Vastaajista suurin osa piti seurakuntayhtymän perustamista hyödyllisenä, mutta vähemmän katsoi sen tarpeelliseksi. Osa piti yhtymän perustamista jopa tarpeettomana, missä oli kyllä suuria eroja seurakuntien välillä. Ehkä ajatellaan, että ei ole tarpeen tehdä sinänsä hyödyllistä, kun muutenkin pärjätään. Mutta se voi olla pian välttämätöntä?

Vastaukset erosivat seurakuntien välillä suuresti siinä, kenen kanssa haluttiin yhtymä perustaa. Yhdistymishaluja keskenään oli eniten Kerava-Tuusula-Järvenpää -suunnalla. Toinen puoli olisi sitten Nurmijärvi-Hyvinkää, ehkä Mäntsälä. Pienimmät Pornainen ja Sipoo-Sibbo liikkuvat siinä välimaastossa, ei ole vetoa juuri mihinkään.

Marraskuussa saadaan selvitysryhmä raportti jatkosuositusten kanssa. Päätöksiä tehtäneen vielä tämän vuoden puolella. Koko kirkon hankkeessa ratkaisut syntynevät vasta ensi vuoden puolella.

Seurakuntien hanke on sukua Keski-Uudenmaan suurkaupungin perustamispuuhille; molemmissa etsitään keinoja varautua tulevaisuuteen. Mutta hankkeissa on ratkaisevia eroja. Kirkon hankkeessa paikallisseurakunnat säilyisivät nimeä ja perustoimintaa myöten nykyisellään, kuntapuolella kuntien nimet ja identiteetit häviäisivät.

Seurakuntalaisen kannalta kaikki jatkuisi nykyisellään myös tulevaisuudessa, mutta varmemmin. Kuntalaisen osalta suurkaupunki toisi paljon epävarmuustekijöitä. Seurakuntayhtymä säilyttäisi lähipalvelut, suurkunnassa ne olisivat vaarassa.

Kuntarakenneuudistuksen tarkoitus oli vähentää kuntainliittohimmeleitä, mutta saattaa käydä päinvastoin: sote ja metropoli tuovat niitä vain lisää.