Kun on jäsen, miksi äänestää? Aloitan helpommasta päästä. Äänestämällä voi vaikuttaa ja muuttaa kirkkoa haluamaansa suuntaan. Eroamalla kirkosta ei voi vaikuttaa, ei ainakaan haluamaansa suuntaan.

Äänestämällä voi ohjata omaa seurakuntaa siihen suuntaan, mitä pitää oikeana ja hyvänä. Voi tuoda omanlaisensa seurakuntalaisen näkökulmat ja tarpeet mukaan päätöksentekoon, tai painottaa sellaista, mitä pitää tärkeänä.

Itse kyllä ajattelen, ettei kirkko ole edunvalvontayhteisö, vaan kokonaisuus, jossa ajatellaan asioita kaikkien kannalta.

Äänestämällä voi ottaa kantaa palvelujen muotoon ja laatuun, kirkollisveron määrään ja käyttöön, henkilövalintoihin, kiinteistöasioihin ja moneen muuhun käytännön asiaan, päättää toiminnan suurista linjoista.

Vaalikauden aikana voi pitää yhteyttä omaan edustajaansa, häneen, jota on äänestänyt, ja tietysti keneen tahansa luottamushenkilöön. Kun on itse myös äänestänyt, on yhteydenotolla enemmän painoa.

Entä kirkon asenteet? On turhaa moittia kirkkoa vanhoilliseksi ja jäykäksi, ellei ole yrittänyt vaikuttaa äänestämällä toiseen suuntaan. Kyse ei ole kristinuskon muuttamisesta, vaan siitä, miten tulkitaan ikiaikaista sanomaa meidän aikanamme.

Äänestäminen on osallistumista ja liittymistä oman kotiseurakunnan asioihin ja toimintaan. Se on osa yhteisöön kuulumista ja uskomista hyvän tekemiseen.

Jos kuuluu, kannattaa äänestää. Vaikeampi on vastata kirkon ja seurakunnan merkitykseen ylipäätään. Miksi kuulua?

Ajattelen seurakunnan olevan enemmän kuin palveluja tuottava, sosiaalistyötä tekevä ja tapahtumia järjestävä julkisyhteisö. Sitäkin, mutta ei pelkästään. Se ei ole myöskään ihmisten käyttäytymistä valvova viranomainen.

Kirkon ja seurakunnan merkitys on laajempi ja sitä pitää etsiä syvemmältä.

Itse ajattelen, että kristinusko antaa vastauksia peruskysymyksiimme: Mikä on elämän tarkoitus, mitä kuolema on, miksi maailmassa on niin paljon pahaa, mikä saa tekemään hyvää, mitä rakkaus on….? Onko elämä vain molekyylien liikettä tai sähkömagneettinen ilmiö vai onko takana jotain suurempaa?

Antti Elenius totesi eilen saarnassaan Nurmijärven kirkossa, että uskon vastakohta on epätoivo.

Armo ja toivo ovat kirkon pointit.