Suunnittelemiseen ja strategioiden tekemiseen suhtaudutaan kahdella tavalla: 1) se on turhaa touhua, joka vie aikaa varsinaiselta työltä. ”Strategiamapit vain pölyttyvät hyllyssä.” Ei siis muuta kuin oikeisiin töihin! 2) se on välttämätöntä ja kaiken työn perusta. ”Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty (vaikka tosin vielä kokonaan tekemättä).”

Strategioiden yhteydessä puhutaan aina konkretian puuttumisesta ja muistutetaan jalkauttamisen tarpeesta. Strategiakritiikin taustalla lienee halu karttaa tekemisen perusteiden ja isomman kokonaisuuden kannalta pohtimista.

Mielestäni tekemistä on suunniteltava. Ja pitää olla jokin pidemmän ajan tavoite, johon pyrkii, sekä strategia, jonka mukaan toimii ja visiota tavoittelee. Se antaa yhteisölle yhteisen päämäärän ja yhteiset toimintatavat.

Strategiatyö aloitetaan tekemällä katsaus nykytilaan ja luotaamalla tulevaisuutta. Suunnistajakin pysähtyy aika ajoin, tarkistaa sijaintinsa, arvioi rettivaihtoehtoja ja ottaa kauempaa kiintopisteen, jota kohden jatkaa matkaa.

Suunnitelmat eivät aina toteudu. Prognoosit eivät pidä paikkaansa ja vastaan tulee yllätyksiä. Uusissa ja yllättävissäkin tilanteissa pitää pystyä toimimaan, vaikka niitä ei olisi vuosisuunnitelmassa.

Kukaan tuskin osasi ennakoida Pokemon Gon tuloa tänä kesänä tai pakolaisvirtaa parina viime vuonna. En rinnasta näitä, mutta ne ovat esimerkkejä ilmiöistä, joita ei vuotta aikaisemmin tiedetty tulevan.

****

Nurmijärven seurakunnan esimiehet ja luottamushenkilöpuheenjohtajat kävivät pohjustavaa keskustelua ensi vuoden suunnitelmista: miten Onnistumissuunnitelmaa (= visio ja strategia) ensi vuonna toteutetaan. Hyvät ajatukset saavat konkreettisen muodon myöhemmin viranhaltijoiden esityksissä.

Paljon hyvää tekemistä todettiin tapahtuneen, mutta toki kehittämistä on. Tavoite on aina edessäpäin. Ihmisten elämän puitteissa tapahtuu nopeaan tahtiin niin paljon kaikenlaista, että kirkonkin on oltava ketterä. On ennakoitava, mihin laiva on kääntymässä.

Hengellisyys on tärkeä osa elämää, mutta ihmiset sanoittavat sitä eri tavoin, eivätkä aina kirkon sanoilla.

Seurakunta kun ollaan, ihmisiä tietysti kutsutaan kirkkoon. ”Seurakuntaelämä alkaa alttarilta.”

Mutta on myös mentävä ihmisten luo ja kuljettava heidän rinnallaan – varsinkin silloin kun heillä on vaikeaa. Tärkeätä on luonteva kohtaaminen, nykyään myös netissä.

Kirkkopiirit ovat erilaisia (Nurmijärven seurakunnassa on kolme kirkkopiiriä). Olemme myös osa isoa Kristuksen kirkkoa Suomessa ja koko maailmassa.

Yhdessä tekeminen tuottaa joskus kitkaa, me kun haluamme tehdä asioita omalla tavallamme. Miten seurakuntalaisten (usein puhutaan vapaaehtoisista tai maallikoista) panos niveltyy seurakunnan toimintaan? Miten eletään luontevasti vuorovaikutuksessa seurakuntalaisten kesken?

Luottamushenkilöt edustavat hallinnossa seurakuntalaisia, vahvistavat toiminnan tavoitteet ja antavat siihen resurssit eli rahaa. Sen vuoksi he myös seuraavat, miten tavoitteet täyttyvät ja rahat käytetään.

Onnistumista ei voi mitata vain tilaisuuksien ja niihin osallistuneiden määrällä, vaikka sekin on yksi mittari. Hengellinen elämä on paljon muutakin kuin tilaisuuksissa käymistä. Kaikkia kohtaamisia ja avun saamisia ei voida kirjata, eikä sitä, mitä ihmisten sielussa tapahtuu.

Kaksi pointtia seurakunnan työhön: 1) tehdään yhdessä, 2) toimitaan ihmisten rinnalla ja kanssa.