Aloin pohtia, mitä asioita tai periaatteita olen pitänyt tärkeänä seurakunnan ja kirkon luottamustehtävissä. Vaalikauden päättyminen ja uudet vaalit antavat tähän hyvän mahdollisuuden.

Perusajatukseni on ollut kaikkien seurakuntalaisten mukaan saaminen. Yritän aina ajatella asioita ”tavallisen seurakuntalaisen” kannalta. Hän ei välttämättä ole aktiivinen osallistuja, mutta hänellä on kuitenkin suhde seurakuntaan. Hän on kastettu tai hänet ehkä kastetaan joskus. Ehkä hän on eronnut kirkosta, mutta pitää kuitenkin vielä yhteyttä seurakuntaan. Kirkko tekee kaikille hyvää.

Eräässä tutkimuksessa todettiin myös ei-jäsenten lukevan seurakuntalehteä ja osallistuvan seurakunnan toimintaan.

Seurakunnan hallinnossakin on katsottava asioita sisäpiirin ulkopuolelta. Kannatan jäsendemokratiaa, jota ”kirkon piirissä” yhä vierastetaan. Se aika on takana, jolloin kirkko ja seurakunta olivat hierarkkisia ylhäältä-alas-johdettuja laitoksia. Seurakunnan pitää olla yhteisö.

Olen niin seurakunnassa kuin kirkossa laajemminkin yrittänyt puolustaa seurakuntalaisten, joita myös maallikoiksi kutsutaan, asemaa ja heidän äänensä kuulumista. Seurakunta ei muodostu vain papeista tai muista seurakunnan työntekijöistä, toki heistäkin, mutta ennen muuta kastetuista jäsenistä. He usein unohtuvat, kun suunnitellaan tekemisiä tai perustetaan työryhmiä.

On muistettava, että seurakuntalaiset ”omistavat” kirkon ja maksavat sen kulut. Toki yhteistyö seurakuntalaisten ja työntekijöiden kesken on välttämätöntä ja todella tärkeätä.

Jumalanpalvelus on yksi mieliasioitani seurakunnassa. Olen ollut paljon avustajana ja yrittänyt edistää muidenkin osallistumista. 1990-luvulla olin mukana jumalanpalveluksen uudistamista hoitaneessa koordinaatioryhmässä, jossa sai tutustua syvällisesti jumalanpalveluksen teologiaan ja symboliikkaan. Yhteisöllisyys oli uudistuksen perusajatuksia. Kiitos Pirkko ja Osmo Vatanen.

Olin myös jäsenenä Nurmijärven kirkon peruskorjausta vetäneessä työryhmässä. Vuonna 1993 kirkon uudelleen käyttöönottojuhlassa sain kantaa ristiä. Sellainen jää mieleen ja se tunne kantaa.

Rekrytoinneissa olen pitänyt tärkeänä, että uusia työntekijöitä haettaessa paikat laitetaan yleisesti haettavaksi. Kirkossa on vanha perinne, että rekrytoidaan ”keittiön kautta” ja tutuista. Viime vuosina se on muuttunut, että uudet työntekijät haetaan ilmoituksilla. Se on tasapuolinen ja oikeudenmukainen tapa.

Taloutta on seurakunnassa hoidettava niin, että perustehtävän mukaiset tehtävät ja palvelut kyetään hyvin hoitamaan. On myös varauduttava mahdollisiin laihempiin vuosiin.

Viestintää olen yrittänyt edistää sekä hallinnossa että tekemällä itse. Luottamushenkilöurani aikana Nurmijärven seurakuntaan on perustettu säännöllisesti ilmestyvä seurakuntalehti, viestintätoimikunta, päätoiminen tiedottajan virka ja toinenkin osa-aikainen, kotisivuja on tehty useampi sukupolvi ja otettu somea haltuun ym.

Minusta seurakunnan viestinnän tulee olla vuoropuhelua ja enemmän journalismia kuin byrokratiaa. Viestinnän kautta suurin osa jäsenistä on yhteydessä seurakuntaansa.

”Väitöskirjani” oli Nurmijärven seurakunnan 450-vuotishistorian kirjoittaminen. Paljon on tullut kirjoitettua kaikenlaista, mutta tuo on ehdottomasti päätyöni. - toistaiseksi. On hyvä tietää, mistä olemme tulossa, mutta tietä on kuljettava eteenpäin.

Kirkolliskokousedustajana olen ollut pian kolme nelivuotiskautta. Se on avannut näköalapaikan koko kirkkoon ja mahdollisuuden vaikuttaa. Kirkolliskokouksessa olen mukana Muutoksen tuuli -verkostossa, joka pyrkii uudistamaan kirkkoa. Se tarkoittaa tasa-arvoa, rakenteiden keventämistä, kielen uudistamista, nykyaikaista raamatuntulkintaa, demokratiaa jne. Samaa tavoittelee Tulkaa kaikki -liike, jossa olen mukana.

Iso kamppailu on ollut samaa sukupuolta olevien parien kirkollisen vihkimisen mahdollistaminen. Käytännössä se on edennyt, vaikka kirkolliskokous ei ole siinä saanut määräenemmistövaatimusten vuoksi päätöstä aikaiseksi.

Mitä seurakuntalaiset odottavat? Nurmijärven seurakunnassa toteutettiin toissa vuonna jäsenkysely, jossa selvitettiin jäsenten arvoja, tarpeita ja toiveita seurakunnan suhteen. Tuloksien hyväksi käyttäminen on yhä kesken. Kyselyn yksi tavoite oli kuulla nk. ”tavallisia seurakuntalaisia”, jäsenten enemmistöä.

Sieltä nousi joitakin ”pointteja” kuten diakonia, hädässä olevien auttaminen. Se saa varauksettoman kannatuksen. Yksi tulos oli varmistus sille, että seurakuntalaiset ovat erilaisia, mikä tulee toiminnassa ottaa huomioon..
Viime vuosina olen ollut kirkkoneuvoston edustajana perheasiainkeskuksen toimikunnassa. Se on ollut hyvä näköalapaikka siihen, miten nurmijärveläiset perheet voivat.

Mottoni voisi olla: ”Kirkko uudistuu ja kurkottaa tulevaisuuteen.” (Siunauksen signaalit. Kirkon tulevaisuusselonteko 2022)