"Suurimpana haasteena nähtiin seurakuntien johdon sitoutuminen uusiin toimintamalleihin."

Kirkolliskokous käsitteli toukokuun alussa kirkon keskusrahaston tilinpäätöstä vuodelta 2022 talousvaliokunnan mietinnön pohjalta. Yleisvire oli kriittinen ja säästöjä vaativa.

Mutta Milleniaalien kirkko -hanketta pidettiin tärkeänä ja muutoin kriittinen valiokunta kannatti sitä. Millenium-hankkeiden tavoitteena on edistää kirkon ihmislähtöisyyttä, monimuotoisuutta ja merkityksellisyyttä alle 40-vuotiaiden keskuudessa. Hankkeen tavoitteita viedään eteenpäin kahdella toimintaohjelmalla, jotka ovat nimeltään Polku ja Milleniaalit.

Suurimpana haasteena tai mahdollisuutena molempien ohjelmien etenemiselle nähtiin seurakuntien johdon sitoutuminen ja tuki uudenlaisiin toimintamalleihin siirtymiselle.

Kirkossa kyllä seurataan oman toiminnan kehitystä ja ympäristön muutoksia kohtalaisen ajantasaisesti. Varsin hyvin myös nähdään, mitä pitäisi tehdä. Suuri haaste on toteuttaa ja tehdä se, mitä pidetään tärkeänä.

Polku lienee valittu toisen ohjelman nimeksi ajatuksella, että polku vie eteenpäin, kohti jotain uutta. ”Kirkon piirissä” polku ymmärretään usein toisin päin, kun yritetään pysyä sillä polulla, jota pitkin on tähänkin asti tultu. Ollaan polkuriippuvaisia.

Kun puhutaan nuorten kasvattamisesta, tarkoitetaan perinteisesti sitä, että nuoret tulisi saada ajattelemaan ja toimimaan samalla tavalla kuin pari edellistä sukupolvea.

Millenium-hankkeen idea on päinvastainen. Ymmärrän sen tarkoituksena olevan oppia nuorilta, mitä hengellisyys voisi tarkoittaa nyt ja mitä se /voisi olla/0n tulevaisuudessa.

Hengellisyyden harjoittaminen vanhasta poikkeavalla tavalla ei tarkoita uskosta luopumista, vaikka niin pelätään tapahtuvan. Uskonnon harjoittamisen muodot voivat muuttua, vaikka ydin pysyisi entisellään.

Miksi kirkon uudistamisen suurin haaste on saada seurakuntien johto sitoutumaan siihen?

Siihen kuten kaikkiin ilmiöihin on monia syitä. Ainakin sukupolvien välinen kuilu on yksi. Päättäjät ovat vanhempaa väkeä, jotka saattavat toivoa, että kunpa mikään ei muuttuisi. Nuorilla on vähemmän kokemusta päätöksen teon prosesseista, joten heidän äänensä ei käytännössä näy päätöksenteossa.

Miten kirkossa uskotaan, sen päätti aikoinaan Rooman keisareista alkaen hallitsija. Kuningas päätti 1500-luvulla, että Ruotsi-Suomessa siirrytään protestanttiseen uskoon. Viime aikoina olemme nähneet, miten Venäjällä valtiovalta ja kirkko hallitsevat yhdessä myös hengellistä elämää, ainakin ylätasolla.

Sitä kai vielä kaivataan Suomessakin, kun uuteen, eduskunnan vahvistamaan kirkkolakiin halusi kirkolliskokouksen enemmistö tunnustuspykälän eli valtiollinen johto päättää suomalaisten uskon tavasta.