Muutamia kokemuksia tämän syksyn kirkolliskokouksesta alkuviikolta.

Edustaja Tuula Okkonen puhui tiistaina kirkolliskokouksen aamuhartaudessa kirkon avointen ovien puolesta. Kirkon avoimet ovet ovat tärkeitä sekä henkisesti ja symbolisesti että aivan fyysisesti. Kynnykset ja esteet on poistettava jos niitä vielä on.

Kirkon ovella ei kysytä jäsenkorttia ja bonuskorttikin on lähinnä vertauskuvallinen (=se vaikuttaa minun sisälläni ja sydämessäni). Älkäämme olla mekään portinvartioina.
Joskus käy niin, että samalla kun vaadimme ovien avaamista, ryhdymme seuraavaksi asettamaan ehtoja ja jaottelemaan kirkkoon tulijoita. Kirkko kuuluu jokaiselle.

Diakonia, lähimmäisenrakkaus kuuluu seurakunnan ja kirkon perusolemukseen. Sen merkitys ei ole suinkaan vähentynyt, päinvastoin. Sillä on pysyvä merkitys, joka on aikamme kriisien takia yhä lisääntynyt.
 Arkkipiispa Tapio Luoma puhui kirkolliskokouksen avajaispuheessaan maanantaina, että seurakunnassa ja kirkossa on elettävä lähimmäisenrakkautta todeksi.

Joskus kuulee sanottavan, että ”politiikka pois seurakunnasta” tai että vaadittavan, että ”puolueiden ei pitäisi asettaa seurakuntavaaleissa ehdokkaita”. Minä en ainakaan Nurmijärven seurakunnassa ole havainnut puoluepolitiikan läsnäoloa, ei varsinkaan, jos sillä käsitetään yhteiskunnallista puoluepolitiikkaa. Kirkkopolitiikkaa kyllä näkyy: on uudistajia ja säilyttäjiä, liberaaleja ja konservatiiveja, sekä monenlaista niiden väliltä.
Puolueiden osallistuminen vaaleihin laajentaa osallistujien joukkoa, ne vievät kanavat seurakunnan ytimestä seurakuntalaisten keskelle. Sen vastustamisella ehkä halutaan säilyttää valta seurakunnassa sen suppeassa sisäpiirissä.

Kannattaako äänestää seurakuntavaaleissa? Moni ehkä arvelee, ettei kannata äänestää tai että siitä ei ole hänelle mitään merkitystä, vaikka jäsen onkin.
Saatetaan tyytyä vain arvostelemaan, mitä kirkko tekee tai jättää tekemättä. Perinteisesti suuri enemmistö jättää äänestämättä ja heidän tarpeensa ja ajatuksensa jäävät mahdollisesti huomioon ottamatta. Älä annan niin tapahtua.
Kirkko tekee hyvää ja sille kirkollisveron välityksellä ulkoistaa hyvän tekemisen, vaikka toki tärkeätä olsii itsekin sitä tehdä. Voit itsekin osallistua seurakunnassa vapaaehtoisena erilaisiin tehtäviin.

Eri ikäisinä tarvitsemme erilaisia seurakunnan palveluja: lapset, nuoret, työikäiset, ikäihmiset. Yhteisöön kuuluminen tuntuu hyvältä iästä riippumatta. Seurakunta tulee loppujen lopuksi halvaksi.