Kaksi taitavaa sanan käyttäjää, piispa Irja Askola ja kirjailija Kaisa Raittila aloittivat Kirkon viestintäpäivät keskiviikkona Silja Symphonyllä. Heidän jälkeensä kuultiin kahden vuorokauden aikana monta hyvää vinkkiä ja näkökulmaa sekä käytiin valtava määrä vuoropuhelua – isossa salissa, kanavissa ja salien ulkopuolella - noin 250 osanottajan kesken.

Viestintäpäivät toteutuivat risteilynä. Laivalla tehtiin matkaa Helsingin ja Tukholman välillä, mutta RISTEILY tarkoitti tietty myös ristin kanssa ja ristin lähellä kulkemista.

"Kieli on uskon kommunikoinnin keskeinen kysymys", sanoi Irja Askola. Ja että ”arki on tärkeämpää kuin seremoniat”. Arjen pyhyys on luterilaisuuden suuria löytöjä.

Hän sanoi vaativan rohkeutta katsoa kauas ja lähelle yhtä aikaa. Piispa korosti viestijöiden työn tärkeyttä: ”Evankeliumi toteutuu teidän työnne kautta. Te ette ole sakastiin suljettuja.”

Viestintäkonsultti Jarno Forssell puhui viestinnän kohdentamisesta. Pitää ajatella, kenelle ja mitä haluaa viestittää. Silloin on mahdollista, että viesti ”osuu ja uppoaa”.

Kohdentamisesta jäin pohtimaan, kenelle seurakuntalehteä tehdään? Kaikille, ei ole hyvä vastaus, vaikka sekin on tavallaan totta. Ehkä eniten pitää kohdistaa seurakuntalaisten enemmistölle, käyttää heille ymmärrettävää kieltä ja käsitellä heitä kiinnostavia ja heitä hyödyttäviä aiheita.

Pääkaupunkiseudun Valomerkistä ja Jouluradiosta tuttu Jan Ahonen muistutti, ettei kirkon kannata viestiä kaikille samalla tavalla. Ihmisten suhteessa kirkkoon ja sen myötä tiedossa ja ymmärryksessä kirkon asioihin on suuria eroja.

”Ei kannata lyödä tuomiokapitulilla päähän” viittaa siihen, että monet kirkon sanat ovat tuttuja vain suppealle sisäpiirille – eikä aina sillekään. Miksei ”lähetyslounasta” voisi kutsua seurakuntalaisten yhteiseksi brunssiksi?

Tärkeätä on kuunnella heikkoja signaaleja siitä, mitä maailmassa tapahtuu. Arvot ja asenteetkin muuttuvat.

Toimittaja Reetta Räty vastasi siihen, ”miksi meistä ei ollut juttua”: Media tekee siitä, minkä olettaa herättävän lukijoiden kiinnostuksen. ”Ajattele vastaanottajan, ei organisaation silmin.”

Ihmiset lukevat enemmän kuin koskaan, mutta tempo on nopea. Kohut vaihtuvat, tarinat ja henkilöt kiinnostavat. Hyvä viestintä taustoittaa uutisia. Täytyy tietää, mitä haluaa sanoa ja kenelle, ja sanoa se - heti. Kriisiviestinnässä avoimuus on ainoa mahdollisuus.

Monia muitakin ajatuksia kirjasin ylös:
- Kirkolla on sitä, mitä ihmiset nyt tarvitsevat: Lohdutus ja rohkaisu, armo ja rakkaus ovat kirkon viestejä.
- Viestinnällä ei voi muuttaa todellisuutta. Moniäänisyys vaatii rohkeutta.
- Kirkossa on ollut anarkisteja kuten Jeesus ja Luther.
- Nuorille on annettava myös päätösvaltaa.
- Rakennetaan siltoja, ei vain laitureita.
- Puhu toiselle kuten haluaisit itsellesi puhuttavan, kuin ajattelevalle ihmiselle.
- Kirkolla on merkitystä myös tämän ajan ihmisille, niinpä kirkko herättää suuria tunteita.

Joku tiivisti: ”Kirkko voisi olla sallivan hyvyyden apostoli.”

****

Mihin viestintäpäivillä pyrittiin ja mitä hyötyä siitä on seurakuntalaisen kannalta?
- Päivien aikana käsiteltiin sitä, miten voisimme teknisesti paremmin viestiä sekä mikä kirkon viestin tulisi olla.
- Tarkoitus on, että seurakuntalainen tulee saamaan jälleen vähän paremmin juuri häntä hyödyttävää tietoa, ja että kirkon sanoma puhuttelisi meidän aikamme ihmisiä ja vastaisi heidän kysymyksiinsä.