Kaipuuta ja suojan pyytämistä

Syntisten lauluja laulettiin perjantai-iltana Nurmijärven kirkossa kirjailija-pappi Jaakko Heinimäen johdolla ja opastamana. Syntisten laulut tarkoitti Virsikirjan virsiä ja maallisempia lauluja.

Kevyen musiikin lauluista löytyi niistäkin runsaasti ihmisen syviä, hengellisiäkin tuntoja, kuten Heinimäki opasti. Hän totesi myös sen virallisen virsikirjan olevan syntisten virsikirjan, eihän meitä ihmisiä muita ole.

Laulamisen alku odotellessa kirkkosalissa vallitsi välitön tunnelma, keskustelua, kohtaamisia ja yhteisöllisyyttä. Niitähän kirkonmenoilta toivotaan ja odotetaan…

Virrellä Tule kanssani Herra Jeesus aloitettiin. Perinteisiini hengellisiin virsiin kuuluivat myös Suojelusenkeli (Maan korvessa kulkevi lapsosen tie…., tulee virsikirjan lisävihkoon), Löytyn Kyllä syntinenkin veisata saa ja päätösvirsi Maa on niin kaunis.

Kevyempää laulumusiikkia edustivat Juha Tapion Kaksi puuta, Juice Leskisen Kaksoiselämää ja Ultra Bran Minä suojelen sinua kaikelta ja monta muuta suosittua laulua.

Heinimäki avasi juonnoissaan laulujen taustoja ja hänen omia liittymäkohtia niihin. Monista lauluista oli Heinimäellä papin kokemuksia kastetilaisuuksista, häistä ja hautajaisista.

Unto Monosen tangon Satumaa Heinimäki kuvasi olevan virren ja iskelmän leikkauskohdassa. Laulut ilmentävät usein ihmisen kaukokaipuuta. Hengellisessä musiikissa esimerkiksi herätysliikkeiden virsikirjojen nimissä on usein sana Siion, mikä liittyy juutalaisten pakkosiirtolaisuuteen, jolloin kotimaata, siionia muisteltiin lauluin. Siion on kuin Karjala monille suomalaisille.

Kaipuuta jonnekin oli myös ’Badding’ Somerjoen Tähdet, tähdet –kappaleessa: Tähdet, tähdet enkö jo tulla mä saa …

Suojelusenkelin juontaja sanoi olevan Jumalan lupaus läsnäolosta, vaikka tapahtuisi kauheita asioita. Monen laulun kohdalla ajatukset kulkivat tämän ajan maailman tapahtumiin.

Yllättävä oli Hämä, hämähäkki –laulun mukana olo ylösnousemuksen kuvauksena. Hämähäkkilauluun liittyi myös surullinen kertomus lapsivainajan hautajaisista.

Elo ihmisen huolineen, murheineen, se on vain väliaikainen… Kari Tapiolta oli laulu Myrskyn jälkeen. Sitä Heinimäkikään ei tiennyt, miten Kari Tapio (Jalkanen) liittyi Nurmijärven kirkkoon. Laulajan setä Matti Jalkanen toimi vuosina 1966 – 1981 kirkon suntiona. Matti-suntio kertoi Kari Tapion käyneen usein hänen luonaan täällä.

Juicen Viidestoista yö oli tietysti mukana. Aina en oikein jaksa uskoa ihmiseen kun ihmiskunta tekee itsemurhaa… Rakkauden suuruudesta ja traagisuudesta kertoi Edith Piafin Hymni rakkaudelle.

Laulu on tuntojen tulkki

Jaakko Heinimäki on pappi ja kirjailija, joka kirjoissaan ja puheissaan sanoittaa kristinuskoa ainakin paikoin hieman eri tavoin, kuin yleensä kirkossa kuullaan. Hengellinen pohja on kuitenkin vahva, onhan hän toiminut muun muassa Turun piispan avustajana.

Veisuuta säesti kanttori-muusikko Mikko Helenius pianolla, harmonikalla (joskus yhtä aikaa) ja uruilla sekä pastori Markus Asunta kitaralla. Esilaulajina olivat seurakunnan teologit Jonna Vartiainen, Mirka Hella, Iida Vartiala ja Anna-Kaisa Tenhunen, Saints and Singers, kuten Heinimäki heidät nimesi.

Laulu on tunteiden tulkki, jolla on vahva terapeuttinen vaikutus.  Heinimäki on kuitenkin havainnut, että ihmiset ovat entisaikoihin verrattuna hieman vieraantuneet virsistä. Niiden tehtävä on kuitenkin yhä olemassa. Virsillä ja iskelmillä on sama tunnemaailma. Siltä pohjalta Heinimäki oli koonnut kirjan Syntisten virsikirja (WSOY Johnny Kniga 2015). Kirja nuotteineen on tehty käyttöön elämän eri tilanteissa. Jokaiseen lauluun on myös kirjassa liitetty pieni selostus.

Hengellinen kokemus

Lopuksi laulettiin Maa on niin kaunis seisten. Sitä on pidetty pyhiinvaeltajien lauluna. Elämä on matka tai tie, elämänmittainen pyhiinvaellus, kuten Heinimäki totesi.

Tilaisuudesta jäi hyvä mieli. Joku sanoi pois kävellessä, että se oli hengellinen kokemus.