Yhteys-liike ja Töölön seurakunta järjestivät Kauppakeskus Triplan Fokuksessa mielenkiintoisen keskustelutilaisuuden tasa-arvoisen avioliiton nykytilasta, siis lähinnä kirkon kannalta. Kysymys kuului, saako samaa sukupuolta olevia pareja vihkiä kirkollisesti ja siunata heidän liittonsa – siis virallisesti, ja jos niin koska?

Samalla tulin käyneeksi ensimmäisen kerran paljon mainostetussa Triplassa, Malessa kuten Helsingin englanniksi sanotaan. Kovin suurta imua toiselle käynnille siellä ei syntynyt, mutta se on toinen juttu.

Avioliittotilaisuudesta tuli lähinnä Helsingin piispan Teemu Laajasalon kyselytunti. Ymmärsin, että Teemu Laajasalo on pitkään periaatteessa ollut myönteinen kaikkien kirkolliselle vihkimiselle, mutta virallisesti hän odottaa kirkon päätöksiä asiassa ja yrittää pitää eri tahoja yhdessä.

Toinen lähtökohta piispan näkemyksille oli, että Helsingin hiippakunta poikkeaa liberaalina paikkana asenneilmastoltaan muusta Suomesta.

Mutta mitä piispa vastasi?

Laajasalon mielestä kysymys on edelleen tärkeä, vaikka käytäntö tuntuu menevän ohi kirkon virallisten päätösten. Samaa sukupuolta olevia pareja jo vihitään kirkollisesti. Kehitystä ei ole kyetty rangaistuksilla patoamaan, vaikka yritystä siihenkin on ollut.

Piispan mielestä on tärkeätä, että asiasta saadaan aikaan kirkossa yhteinen näkemys, johon laaja enemmistö seurakuntalaisista ja kaikki hiippakunnat voivat yhtyä.

Hän ei siis kannattanut sitä, että hiippakunnissa olisi erilaisia käytäntöjä. Hän kannatti ratkaisua, jossa kaikki parit vihitään samalla tavalla ja samanlaiseen liittoon. Näin ollen erilaisten parien kohteleminen eri tavoin, ei olisi ratkaisu. Onhan mm. esitetty erilaisten parien liitoille erilaisia nimityksiä.

Piispa kannatti kuitenkin kompromissia, jotta ylipäätään saadaan aikaan ratkaisu. Jos ääripäät vaativat vain oman kantansa mukaista ratkaisua, sitä saa odottaa vielä pitkään, tai se on jo lähtökohtaisesti mahdoton.

Ratkaisun etsimisen kirkossa olevan eripuran poistamiseen kirkolliskokous on antanut piispojen tehtäväksi. Laajasalokin lupasi, että ratkaisu tulee aikanaan. Kukaan tuskin haluaa kirkon hajoavan tähän kysymykseen. Ratkaisun pitäisi olla enemmän kuin vain juridinen temppu.

Yksi kompromissi voisi olla malli, jossa kaikki parit vihittäisiin, mutta papit saisivat valita vihkiäkö vai ei. Vasta-argumenttina yleisöpuheenvuorossa oli, että kompromissi olisi syrjivä, kun kaikkien pappien ei olisi pakko vihkiä kaikkia.

Se tarkoittaisi myös, että kirkossa olisi kaksi pätevää näkemystä avioliitosta, mitä konservatiivinen puoli on vastustanut. Toisaalta se tarkoittaisi sitä, että samaa sukupuolta olevien parien kirkollinen vihkiminen avioliittoon olisi sekin hyväksytty, mitä liberaalit ovat vaatineet.

Keskustelussa on ollut paljon esillä pappien asema juridisesti ja teologisesti. Piispa korosti, että ratkaisun ydin ei ole pappien asemassa, vaan heissä, joita asia varsinaisesti koskee eli samaa sukupuolta olevissa pareissa. Kyse on sukupuolivähemmistöjen täydestä jäsenyydestään kirkossa.