Espoon hiippakunnan viidennen hiippakuntafoorumin aiheena lauantaina oli KIRKKO SUUNNANNÄYTTÄJÄNÄ. Koolla oltiin Espoon tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntatalossa tuomiokirkon vieressä.

Teemaa avannut piispa Kaisamari Hintikka aloitti kysymyksillä: Miten näytetään suuntaa, että ihmiset ymmärtäisivät? Ja mihin suuntaan näytetään ja kenelle?

”Kirkon tehtävä on kirkastaa Kristusta”, hän tiivisti kirkon tehtävän. Mutta mitä se on käytännössä meidän aikanamme?

Hän sanoi suunnannäyttämisen voivan olla näkyvää, rohkeaa ja äänekästä, mutta myös hiljaista. Usein joudutaan menemään vastavirtaan.

Kun sanotaan kirkon näyttävän suuntaa, joudutaan myös kysymään, kuka silloin käyttää kirkon ääntä? Onko kirkko aidosti moniääninen vai voisiko se olla pakotetusti yksiääninen?

Mikä on kirkon asema yhteiskunnassa ja julkisessa tilassa kuten kouluissa? Kirkolla on paljon annettavaa varsinkin kasvatuksen ja etiikan alueilla.

Piispa antoi myös vastauksia.  Hän perään kuulutti osallistavaa ja vuoropuhelua käyvää kirkkoa. Kirkon on herätettävä luottamusta ja vaikutettava oikeudenmukaisuuden puolesta. Kirkko julistaa toivoa vahvistavaa evankeliumia. Kirkko antaa äänen heille, joiden ääni ei muutoin kuulu.

Katse on eteenpäin: ”Joka päivä eteesi avautuvat uudet mahdollisuudet ja tiet.”

****

Muutama oma kommentti: Kirkko vaikuttaa jäsentensä kautta, kukin omalla paikallaan. Meidän on siedettävä moniäänistä kirkkoa ja että olemme joistakin asioista eri mieltä, mutta meidän on soviteltava erilaisia kantoja yhteen. Kukaan ei ole yksin oikeassa.

Sanat ja teot ovat tärkeitä, teot vielä sanoja tärkeämpiä. Sanojen ja tekojen on oltava yhtä.

Joskus kuulee sanottavan, että ”kirkko tekee hyvää vain saadakseen lisää jäseniä”. Ei kai se niin ole: hyvän tekeminen ja lähimmäisen rakkaus nousee kirkon olemuksesta.

On kysyttävä, mitä evankeliumi tarkoittaa nyt?

****

Asiantuntijana (ympäristö- ja kansainväliset asiat) tuomiokapitulissa toimiva Anssi Almgren kertoi Hiilineutraali kirkko -ohjelmasta. Kirkolla on vahva ohjelma ilmastomuutoksen torjumiseksi. Siihen kannattaa tutustua ja sitä toteuttaa.

Lopuksi Taneli Heikka veti osion, jossa foorumin osanottajat etsivät tapoja, joilla seurakunnat voivat verkostoitua ja käydä dialogia omalla paikkakunnallaan. Kohteita ja tapoja löytyikin seinän täydeltä.

Ehkä parasta kaiken saadun tiedon ja virikkeiden ohella oli tavata seurakuntien vastuunkantajia koko hiippakunnan alueelta. Verkostoitumista sekin.