Joulukirje vuonna 2020

Joulurauha julistetaan tänäkin vuonna Suomen Turussa. Nyt se tehdään television välityksellä sekä virtuaalisesti tai digitaalisesti, miten vain, mutta ei torille kokoontumalla.

Turun Prinkkalan aukiolle kokoontunut väki on antanut perinteiseen tilaisuuteen läsnäolon tuntua sitä myös tv:n välityksellä seuranneille, mutta eiköhän tunne välity uudellakin tavalla. Toivottavasti rauha säilyy niin perheissä kuin suuremmissakin yhteisöissä.

Digitaalinen, virtuaalinen ja etänä ovat tämän joulun teemoja. Siinä mielessä tämä joulu on ensimmäinen, vähän kuin aikoinaan se ensimmäinen joulu, jolloin koko maailma oli verolle pantava. Nyt koko maailma on oikeasti pandemian vallassa ja ihmiset pitävät yhteyttä internetin välityksellä.

Ajattelen myös heitä, joita digi ei nyt tavoita. Ja ilman nettiä eläneitä sukupolvia. Omat vanhempani ovat kuolleet vuosia sitten, isä vuonna 2005 ja äiti vuonna 2008, siis 2000-luvulla, mutta he elivät ilman digi- ja netti-maailmaa. Heidän nuoruudessaan radio oli uutta ja minun lapsuudessani televisio teki tuloaan. Liityin Facebookin samana vuonna kun äitini kuoli.

Muistan heitä varsinkin jouluna ja sytytän kynttilän heidän haudoilleen. Muista myös edeltäneitä esivanhempiani. Joulu on sukupolvien juhla.

****

Jouluna tulee mieleen kysymys, voisiko joulurauha olla pysyvä?
Toinen joulukysymys: Onko ihminen juuri jouluna oma itsensä, ollessaan ystävällinen, toivottaessaan kaikille – ystäviä ja ”vihollisia” erottelematta – joulurauhaa ja iloa sekä muistamalla lähimmäisiä lahjoilla ja korteilla ja olemalla kiusaamatta ketään?
Vai onko jouluihminen vain poikkeus ja joulun jälkeen ihminen palaa normaaliksi? Onko ihminen pohjimmiltaan hyvä vai paha?

Historiasta lukiessa paha saa enemmän painoarvoa: sotia, riitoja, vallan tavoittelua keinolla millä tahansa ja monenlaista itsekyyttä ja vehkeilyä. Sitten jouluna lauletaan, etten etsi valtaa, loistoa… Tuntuu, että se ei ihmisen suhteen pidä täysin paikkaansa. Varmaan on ollut paljon hyvääkin.

Ehkä joku pohtii, onko joulu totta? En epäile sitä. Joulu on totta meissä jokaisessa. Joulun lapsi Jeesus on oikea historian henkilö, vaikka 25. joulukuuta tuskin on hänen oikea syntymäpäivänsä. Juhlan ajankohta määräytyi valon lisääntymisen ja päivän pitenemisen ajankohdaksi.

Joulu Jeesuksen syntymäjuhlana tuo esiin Hänen merkityksensä. Minusta ei ole pelkkä uskon asia, että kristinusko on vaikuttanut jopa ratkaisevasti ihmisoikeuksien ja ihmiskäsityksemme kehittymiseen elettyjen vuosisatojen aikana.

Erilaiset ihmisoikeuksien julistukset perustuvat kristinuskon myötä levinneeseen käsityksen kaikkien ihmisten tasa-arvosta ja vapaudesta, olkoonkin, että noita periaatteita joka päivä yhä rikotaan.

Kokonaan se ei ole johtanut hyvän voittoon ja uskontoakin on käytetty väärin.

****

Runossa Hymyilevä Apollo Eino Leino kirjoitti ihmisen elämän rakennuspuista. Kannattaa aina silloin tällöin lukea se kokonaan. Tässä on yksi, ehkä eniten siteerattu säkeistö siitä:

Ei paha ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,
vaikk' ei aina esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä;
miss' ihmiset tuntevat tuntehin,
siellä lähell' on Jumalakin.

(Hymyilevä Apollo, 7. säkeistö)

Eino Leino kehotti asettamaan hyvän päällimmäiseksi: ”päivät pistän päällytysten - paremmat ja pahemmat - päällimmäiseksi paremmat" (Helkavirsissä).

Vielä yksi lainaus, Raamatun jouluevankeliumista Luukkaan mukaan:

Sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää pelätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa."

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille!