Terveisiä kirkkopäiviltä 2 (3)

Viestintä verkossa eli internetin välityksellä tapahtuva viestintä oli vahvasti esillä Kirkon viestintäpäivillä, jotka pidettiin Kirkkopäivien alla Kouvolassa.

Verkko ei ole väline, vaan olotila. Verkossa ei asemaan perustuva auktoriteetti päde, eikä sitä voi hallita. Nämä tekevät verkkoviestinnästä vaikean. Mahdollisuuksia on silti paljon enemmän kuin uhkia.

Some-viestintä on kansankielistä, persoonallista vuorovaikutusta, jossa pitää olla rohkea ja aito. Se antaa vastauksia ihmisten kysymyksiin. Se ei ole yksi- tai edes vain kaksisuuntaista vaan monenkeskistä viestintää.

Lukkari on seurakuntien ja kirkkohallituksen kehittämä verkkosivualusta, jota käyttää pian jo satakunta seurakuntaa. Siitä on tulossa kirkon yhteinen verkko-ohjelma, jota käytetään paikallisen tarpeen ja kulttuurin mukaan.

Lähtökohtana Lukkarissa on käyttäjälähtöisyys. Sen todettiin toteuttavan reformaatiota (=uskonpuhdistus, jonka 500-vuotisjuhlaa vietetään vuonna 2017) ja olevan osa luterilaisuutta.

Kirkko on jo vähän antanut periksi terminologiassa: kastetta kutsutaan verkossa ristiäisiksi, kuten ihmiset sitä yleisesti sanovat, ja avioliiton solmimista häiksi tai naimisiin menemiseksi, kuten siitä puhutaan kansankielellä.

Peruste sanojen käytölle on paitsi kansan käyttämä kieli, vielä tärkeämpi tekijä on hakukoneoptimointi. Hakukoneet (mm. Google) eivät löydä tai ihmiset eivät osaa etsiä virkakielen mukaan sanoitettuja ilmiöitä.

Seurakuntien somesivuille (mm. Facebook) toivotaan myös seurakuntalaisten tuottamaa sisältöä, seurakuntalaisten äänen kuulumista. Näin siltäkin osalta seurakunta on jäsentensä muodostama yhteisö, ei ylhäältä käsin yksisuuntaisesti ”asiakkaita palveleva uskontolaitos”.

Näin kirkko voisi oikeasti olla läsnä ja apuna ihmisten arjessa.

Visuaalisuus oli yksi viestintäpäivien teemoja. Joku uskoi kuvan kertovan kaiken ja toinen videoklipin tekevän saman. Havainnollisesti osoitettiin, miten keksintö jota ei ensi otettu vakavasti ja jolla ei uskottu olevan tulevaisuutta, oli pian kaikkien käytössä (esim. kännykkäkamera ja kuvien välittäminen).

Kuva välittää paljon ja nopeasti tietoa ja tunteita, mutta pidän edelleen tekstiä, jopa paperille painettuna – myös - tärkeänä. Ainakiin toivon kirjoitetun sanan arvon ja suosion säilyvän.

Kirjat kehittävät ajattelua ja mielikuvitusta, ne välittävä enemmän yksityiskohtia ja tasoja. Kirja on parhaimmillaan paperisena ja kädessä pidettävänä fyysisenä esineenä. Kirjaan syntyy suhde jo otettaessa se käteen. Sama pätee lehtiin lehti, toki digiversion rinnalla.

Kirjoitettu sana antaa mahdollisuuden syvälliseen pohdintaan ja vaihtoehtojen esittämiseen. Kuva ja somen muutaman rivin päivitykset ovat pintaraapaisuja.

On syytä todeta, että olen itse sekä digitaalisen että paperisen suurkuluttaja.