Kick off on jalkapallotermi ja tarkoittaa aloituspotkua. Olin muutaman päivän sisällä parissa kick offissa.

Torstaina suoritettiin Espoon hiippakunnassa yhteisvastuukeräyksen kick off Espoon jäähallissa, kun piispa Tapio Luoma pudotti kiekon jäälle Espoon Bluesin ja Tampereen Ilveksen jääkiekkoliigaottelun alussa.

Piispa sai samalla tilaisuuden pitää yli 5000 hengen yleisölle pienen puheen yhteisvastuun puolesta. Hän korosti yhteispelin ja syöttämisen merkitystä. Tunnelma oli korkealla myös lämpiön puolella erätauoilla, jossa oli paljon yv-kerääjiä lippaineen.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö puolestaan avasi tänään sunnuntaina 66. Yhteisvastuukeräyksen. "Ihmisyytemme mitataan siinä, haluammeko auttaa odottamatta vastapalvelusta tai hyötyä itsellemme. Lähimmäisenrakkaus, kanssaihmisten tukeminen, on keskeinen osa yhteistä vastuutamme", sanoi presidentti.

Eilen lauantaina potkaistiin Klaukkalan kirkolla alkuun seurakunnan uuden strategian, Onnistumissuunnitelman toteuttaminen. Se olikin lähes koko päivän kestänyt potku.

Päivän tarkoituksena oli saada konkreettisia tapoja toteuttaa Onnistumissuunnitelman neljää kohtaa: 1. Luonteva kohtaaminen, 2. Rohkea kutsu, 3. Pidetty työpaikka, 4. Innostava yhteisö.

Matkalla Klaukkalaan pohdin, mikä seurakunta on ja miksi kuulua seurakuntaan? Edellä YV:n yhteydessä tuli esiin yksi tärkeä seurakunnan tehtävä, lähimmäisten auttaminen, rinnalla kulkeminen silloin kun on vaikeaa ja miksei ilonkin hetkellä.

Seurakunta auttaa ihmisiä olemaan yhteydessä Jumalansa kanssa ja hoitamaan hengellistä elämäänsä, vaikka kaikki eivät kutsu niitä juuri noilla sanoilla.

Sen muotoja ovat esimerkiksi ristiäiset, häät ja hautajaiset, messut ja monet muut tilanteet. Siihen kuuluvat myös monet palvelut, kuten lasten kerhot, samoin musiikkielämä sekä muut seurakunnan toiminnat ja tapahtumat.

Seurakunta on myös yhteisö, johon kuuluminen on jo sinänsä tärkeä pointti, kuulua johonkin, tässä tapauksessa "maailman suurimpaan monikansalliseen yhteisöön". Yhteisö tarjoaa vertaistukea ja yhteisössä pidetään toisistaan huolta.

Kirkolla on vahva, jopa ylivertainen sanoma armollisesta Jumalasta. Miten kertoa siitä niin, että se tavoittaa tämän ajan ihmiset, myös vähän väljemmän hengellisen profiilin omaavat ihmiset. Kirkon sisäpiiri käyttää kieltä, jota harvat ymmärtävät, ainakaan tarkoitetulla tavalla. Ydinsanoman soveltaminen tilanteeseen, jossa tiede, yhteiskunta ja tavat ovat muuttuneet vuosisatojen aikana moneen kertaan, on ”haastavaa”. Monet riidoiksi kutsutut keskustelut johtuvat juuri tästä.

Toki osallistujia olisi enemmänkin mahtunut, mutta mahtavan suuri joukko nytkin oli pohtimassa seurakunnan olemusta ja sen toiminnan kehittämistä. Arvelen, että tuollainen pohdinta on juuri työntekijöiden ja luottamushenkilöiden tehtävä, seurakuntalaiset nauttivat sitten työn hedelmistä. Seurakuntalaistenkin näkemyksiä ja odotuksia oli kysytty etukäteen.

Päivän johdattelijana ollut Kallion kirkkoherra Teemu Laajasalo esitti aluksi kolme teesiä ryhmätöiden pohjaksi: 1. Totuudellisuus. 2. Kiinnostus ihmisiin. 3. Teot. Siltä pohjalta yhdeksän ryhmää teki työtä, jonka tuloksena syntyi 36 ehdotusta (9x4).

Mainitsen vain yhden perusidean, jota esitettiin: Matalan kynnyksen toiminta, esimerkiksi kahvilat ja ylipäätään ovien avaaminen. Itse ajattelin palvelun parantamista = ihmisten kohtaamisen kehittämistä kaiken läpäiseväksi ohjeeksi. Myös verkkoviestinnän avulla voidaan edistää luontevia kohtaamisia.

Seurakunnan ovet on pidettävä kaikille auki. Armo ja toivo ovat kirkon juttuja.

Kaiken työn perustana – maallisesti ajatellen – on yhdessä tekeminen, työntekijät ja seurakuntalaiset.

Kiitos työryhmälle: parasta oli, että päivä eteni aikataulussa ja tuotti sen, mikä oli tavoitteena, eikä tuntunut puurtamiselta.