Suomalaisista yhä suuri enemmistö kuuluu ev.lut.kirkkoon, se on siis kansankirkko. Kun lähes 80 prosenttia ihmisistä kuuluu kansankirkkoon, ei voi kuvitella, että he ajattelisivat tai uskoisivat samalla tavalla. Meillä on erilaista uskoa ja hengellisen elämän tapaa.

Avara tarkoittaa minusta sitä, että kenenkään uskoa, sen laatua tai määrää ei kysytä, eikä mitata. Kukaan ei myöskään ole uskonsa perusteella muita parempi tai huonompi. Kaste riittää. Vaalikelpoisuuteen ja eräisiin muihin oikeuksiin  tarvitaan myös konfirmaatio.

Kirkkoa on kutsuttu isoksi orkesteriksi tai sekakuoroksi, jossa on monenlaisia ääniä. Yhdessä olemme Jumalan kuva.

Raamattu on meille tärkeä kirja, mutta se ei ole uskomme kohde. Ajattelen, että se kertoo Jumalasta sekä Hänen toiminnastaan ihmisten parissa, ihmisten ja Jumalan suhteesta. Mitä se kertoo, sitä meidän pitää kunakin aikana tulkita, jotta ymmärtäisimme sen siten, kuin on tarkoitus, ja mitä se alunperin on tarkoittanut. Kirjaimellinen tulkinta on mahdotonta, muun muassa siksi, että ei ole vain yhtä kirjallista versiota.

Jumalan rakkaus on meitä kaikkia yhdistävä tekijä, se on kristittyjen yhteinen nimittäjä. Elämme armon alla.

Toki kirkolla on oma järjestyksensä, muotonsa ja päätöksensä, joita noudatetaan. Paljon on kuitenkin väljyyttä, mutta en tarkoita, että kaikki käy. Ydin on yhteinen.

Avaruuteen kuuluu, että hyväksyn erilaisuuden ja kaikenlaiset ihmiset tasavertaisina, ja odotan sitä myös muilta ihmisiltä toisiaan kohtaan.