Espoon hiippakunnan seurakuntien luottamushenkilöitä oli lauantaina (24.10. 2015) koolla Keravalla pohtimassa työnsä perusteita. Iso osa tällaisten tilaisuuksien antia on ideoiden jakelu ja inspiroituminen vuorovaikutuksesta.

Piispa Tapio Luoma puhui kirkon luonteesta. Hän sanoi kirkolla olevan annettavaa tälle maailmalle. ”Tavat ilmaista uskoa ovat erilaisia, mutta olemme kuitenkin yksi kirkko.” Se on siis yksi Kristuksen kirkko maailmanlaajuisesti katsoen ja myös yksi luterilainen kirkko Suomessa. Meidän ev.lut. kirkossammekin on erilaista ajattelua, mutta se on kuitenkin yksi kirkko. Erilaisuus ei ole sooloilua vaan yhdessä tekemistä ja olemista.

”Yhteyden määrää uskon kohde, ei sen määrä”, painotti piispa. Kaste on avain, sillä kaikki kastetut ovat kristittyjä. Piispan mielestä kirkon perusta ei ole samanmielisyys vaan Jeesus Kristus. Hän korosti Jumalan rakkauden kuuluvan kaikille.

Vaikka olemme sekakuoro, meidän on pyrittävä kohden sovintoa ja yritettävä hälventää jakolinjoja. Seurakunta ei koostu yksilöistä vaan persoonista. Hieman vaikeaa eroa piispa selitti niin, että persoonat määräytyvät suhteessa toisiin persooniin. Yksilöt toimivat enemmän itsekseen. Meidät on kaikki varustettu palvelutyöhön.

Uudistuminen on osa kirkon olemusta

Piispa puhui kirkon jatkuvan uudistamisen puolesta. Sitä tarkoittaa myös reformaatio, jonka juhlavuosi 2017 lähestyy. ”Meidät on haastettu kirkossa jatkuvaan ajattelun, elämän ja rakenteiden uudistamiseen. Uudistuminen on osa kirkon olemusta.”

Kirkkoa pidetään joskus vähän sisäänlämpiävänä yhteisönä, mitä käytettävä kieli ja ehkä salaperäisiltä tuntuvat muotomenot korostavat. Tapio Luoma kuitenkin muistutti kirkon olevan avoimen yhteisön: ”Menkää siis kaikkeen maailmaan….” Ovet ovat selällään auki - ulospäin.

Dialogi on yhdessä ajattelua

Perustan jälkeen käsiteltiin luottamustehtävän hoitamista käytännön näkökulmasta. Inka Hopsu Espoosta korosti keskustelun merkitystä. Sokratesta lainaten hän sanoi ”dialogin olevan yhdessä ajattelua”.

Kati Pirttimaa hiippakunnan tuomiokapitulista käsitteli luottamusta luottamushenkilön tehtävässä. Yhdessä tekeminen on paljon enemmän kuin yhteistyö. Luottamus on kahdensuuntaista.

Puhuttiin myös kirkon demokratiasta yhteisen tien etsimisenä. Ympäristöasiat tulisi ottaa vakavasti: Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kotiseurakunnassani tulisi vihdoin saada aikaiseksi ympäristödiplomi. Ja miten voisimme järjestää tulkkausta messuihin?

Hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja Pentti Aspila Vihdistä, jonka leirikeskuksesta tuli yhtäkkiä pakolaisten hätämajoituspaikka: ”Pakolaiset ovat peruuttamattomasti muuttaneet Vihdin seurakuntaa ja seurakuntalaisia. Olen saanut heidän kanssaan toimimisesta enemmän kuin olen antanut.” Aspila kertoi, mitä pakolaisten toimiminen on ollut käytännössä, sekin paljolti yhdessä tekemistä ja yhdessä olemista.

Käsiteltiin myös sitä, mistä syntyy motivaatio ja innostus luottamustehtäviin. Näitä kaikkia tarvitaan luottamustehtävässä.