Elämme murroskautta, kun monet tutut ja turvalliset rakenteet hajoavat. Tämä tuli esiin monella tavalla Kirkkopäivien ohjelmassa.

Futurologi Ilkka Halavan johtamassa keskustelussa (mukana Sami Inkinen ja Jaakko Tapaninen) todettiin kuvan maailman tilasta olevan hajalla.
Näemme tapahtuvan suuria muutoksia sopimusjärjestelmissä, työmarkkinoilla, turvallisuudessa, sähköntuotannossa, liikenteessä, viestinnässä ym. Kuvat särkyvät, tutut säännöt eivät enää päde.
Eletään yhtäältä pysyvyyden ja muutoksen, toisaalta keskittymisen ja etääntymisen jännitteessä.
Iso kysymys on, mitä tulee tilalle?
Samoin uskonnollisuus ja sen myötä kirkko ovat muutoksen keskellä. Isot jutut odottavat ikään kuin mutkan takana. Keskustelijat kysyivät, aukeaako kirkolle ja seurakunnille jokin uusi ikkuna, kun kansankirkon rakenteet ovat uhattuna ja uskonnollisuus on prosessissa? Uskonnollinen sanoma ei perinteisessä muodossa enää puhuttele varsinkaan nuoria, vaikka hengellisyys sinänsä ei ole hävinnyt.
Seurakuntarakenteista on viime vuosina paljon puhuttu ja uudistuksia niihin kehitellään. Tarvetta olisi, kun vanhat puitteet eivät tahdo kestää tai riittää.
Säilyykö alueellinen seurakuntarakenne vai hajoaako kirkko pieniin osiin? Vanhasta yritetään pitää kiinni, mikä estää kehityksen ja ympäristön haasteisiin vastaamisen.
Tulisiko kaikkien ajatella samalla tavalla vai voisimmeko paremmin sietää erilaisuutta? Olisiko mahdollista esimerkiksi sallia, että striimatussa messussa nautitaan ehtoollisen kotona?
Kehitys tapahtuu mahdollistamalla. ”Menestyvää yritystä on mahdotonta pelastaa, koska se pitää niin tiukasti vanhasta kiinni.”
Minkälaista hengellinen elämä kirkossa on: ”Odotetaanko kriisitilanteessa kirkon johdon lausuntoa vai mennäänkö rukoilemaan?”
Aikoinaan pietismi korosti ihmisten henkilökohtaista uskon elämää. Kumpi nyt on keskeisempää, kirkkoinstituutio vai ihmisten oma usko?

Ukraina: ”Kuinka paljon pitää vielä kärsiä ja kuinka kauan kestää?”, kysyi piispa Mari Leppänen. Hän keskusteli ulkoministeri Pekka Haaviston ja Kirkon Ulkomaanavun toimitusjohtajan Jouni Hembergin (hän oli juuri tullut Kiovasta) kanssa tilanteesta kirkon kannalta.
Sodilla on ”pitkä häntä” eli ne vaikuttavat kauan, varsinkin nykyisten lasten ja nuorten elämässä. Siksi koulutyön elvyttäminen on elintärkeätä. Nyt jo valmistaudutaan Ukrainan jälleenrakentamiseen.

Leppänen ja Haavisto kiinnittivät huomiota globaalin elintarvikekriisin uhkaan.

Raamatusta on tehty aikojen kuluessa ja tekeillä uusia käännöksiä. Kieli muuttuu. Jotta Raamatun alkuperäinen teksti olisi ymmärrettävää, sitä on käännettävä ja tulkittava yhä uudelleen.
Uudesta testamentista tuli äskettäin uusi someajan käännös ja Vanhan testamentin kääntäminenkin on aloitettu. Nämä eivät vielä ole ”virallisia” uusia käännöksiä, joiden niidenkin aika lähestyy.
Raamatusta ei haluta tulevan sanojen museota. ”Vaikea kieli ei ole helppoa pyhempää.”
Raamatun tekstit ovat syntyaikanaan olleet arkista yleiskieltä. Uudet käännökset pyrkivät samaan. Tärkeän kirjan ei haluta jäävän kielimuurin taakse.

Milleniaalien eli x ja y -sukupolvien (= nuorten) kirkkosuhdetta käsiteltiin esitellen ensin asenne- ja arvotutkimusten tuloksia.
Ihmisillä, myös nuorilla on erilaisia hengellisen elämän profiileja, jotka eroavat toisistaan tapojen, mieltymysten ja jopa käytetyn suomenkielen perusteella. Tutkimustuloksia ja tilastojen laskevia käyriä on kirkossa esitelty jo usean vuoden ajan. Olemme ikään kuin sirotelleet tuhkaa päällemme.
Ihmettelen, miksi tietoa vain toistellaan, mutta sen perusteella ei juurikaan ole ryhdytty toimenpiteisiin. Laivaa ajetaan edelleen samalla kurssilla, vaikka tiedetään, että toiset reitit veisivät paremmin perille?
Nuoria houkutellaan, mutta ei olla valmiita uudistumaan heidän suuntaansa.

****

Kirkkopäivien keskusteluihin osallistui jälleen julkkiksia kansakunnan kaapin päältä ex-presidentti Tarja Halosesta ja ministereistä alkaen. Oli myös teologisia ja ammatillisia kanavia, joissa käsiteltiin kirkon työn ajankohtaisia asioita.
Kirkkopäivien ohjelma koostui pääosin keskustelusessioista, joita oli monia päällekkäin ja peräkkäin, oli siis tehtävä valintoja. Se on päivien hankaluus ja samalla vahvuus.

Oma sarjani Kirkkopäiviltä päättyy tällä kertaa tähän.