Paimenet kuulivat uutisen ensimmäisinä. Neljännen adventtipyhän aloitin käynnillä aamuhämärässä naapurissa seurakunnan kerhotalon pihamaalla. Sieltä kuuluu iloinen tervehdys, neljä lammasta määki ja tuli aitauksessa minua vastaan. Vien aitaukseen juomavettä ja heiniä, juttelen hetken lampaiden kanssa. Lampaat alkavat mutustella heinää.

Aamun hiljaisuudessa olen osa paimenten kertomusta ensimmäisenä jouluaamuna: ”Sillä seudulla oli paimenia ulkona vartioimassa laumaansa.” (UT 2020 käännös)
Paimenet kuulivat ensimmäisenä suuren uutisen, Jumala on tullut ihmiseksi, syntynyt pieneksi lapseksi. Enkelit ilmoittivat suuren ilon tulevan nyt kaikille maan asukkaille.

Paimenet lähtivät kiireesti kohden Betlehemiä. Siellä selvisi, että kaikki oli juuri niin kuin heille oli kerrottu. Uutinen piti paikkansa ja lähti leviämään ympäri Välimeren piirin.
Ainakin pari asiaa tapahtui toisin kuin olisi olettanut. Jumala ei syntynyt loiston keskelle johonkin palatsiin kuninkaaksi, vaan pieneksi lapseksi eläinten suojaan. Eikä uutista kerrottu ensin kaupungin torilla vaan paimenille syrjäisellä niityllä.

****

”Tämä on se yö, jona kristityt kaikkialla maailmassa kokoontuvat kuulemaan, mitä tapahtui kerran pienessä Betlehemin kaupungissa”, sanoo pappi jouluyön messussa. Vähäisen majatalon eläinsuojassa syntynyt Jeesus-lapsi on joulun keskipiste.

Meidän aikanamme uutiset leviävät ajantasaisesti ympäri maailman. Mutta tunnistammeko me suuren uutisen? Se ei ehkä tulekaan sieltä, mistä kuuluu kovin huuto tai missä mainokset ovat kirkkaimmat.
Löydämmekö seimen äärelle? Etsimmekö Jeesus-lasta oikeasta paikasta? Hän saattaa olla lähempänä kuin aavistammekaan: perheen jäsenten kesken, ystävän kohtaamisessa tai apua tarvitsevassa lähimmäisessä. Jumala lähestyy meitä toisissa ihmisissä.
Emeritus piispa Eero Huovinen totesi kerran, että Jumalaa pitää etsiä alhaalta, ei ylhäältä.

Eteläafrikkalaisen vapaustaistelija ja presidentin Nelson Mandela muistetaan muun muassa siitä, että kokemastaan vääryydestä ja kovasta kohtelusta huolimatta, hän ei jäänyt vihan valtaan, vaan antoi anteeksi. Aidossa anteeksiannossa on suuri voima.
Maailman konfliktipesäkkeissä joudutaan usein kostonkierteeseen, josta on vaikea päästä pois.

Mandela toteutti Jeesuksen vuorisaarnassa esittämää kehotusta: ”rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta”.

****

Kirjailija Joel Haahtela pohtii tämän päivän (23.12.2023) Hesarissa elämän tarkoitusta. Voisiko se olla jotain enemmän kuin vain kaikenlaisen haluamisen pakon sijaan luopuminen ja uhrautuminen. Haahtelan mielestä se voisi olla kaikkensa tekeminen jonkin suuremman idean eteen.

Hän ottaa esimerkiksi taiteilija van Goghin, meidän ajaltamme voisi mainita ukrainalaiset. Jouluun liittyen kirjailija mainitsee Jeesuksen, joka antoi kaikkensa meidän puolestamme. ”Voiko luopumisen kautta syntyä jotain hyvin tärkeää?”
Luopuminen ja uhrautuminen eivät nykyään ole tosin kovin suuressa suosiossa.

Jouluna jaamme sitä, mitä olemme saaneet. Autamme ja rakastamme lähimmäisiämme. Emme vain odota armoa vaan osoitamme sitä. Olisiko siinä elämän tarkoitus, josta joulun sanomakin kertoo.