Aviokeskustelussa sekoitetaan asioita

Mediakeskustelussa samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä Nurmijärven kirkoissa ovat sekoittuneet kaksi asiaa: tilojen käyttö ja kirkon avioliittokäsitys.

Keskustelu lähti Nurmijärvellä liikkeelle Nurmijärven Uutisten 13.7. julkaisemasta kirkkoherra Ari Tuhkasen haastattelusta, jossa hän sanoi, että Nurmijärven kirkoissa kaikkien parien vihkiminen ei ole sallittua.
Keväällä kirkkovaltuustossa myös jätettiin aloite, jossa esitetään vihkimisen sallimista kirkoissamme.

Aloitteessa on kyse vain tilojen antamisesta vihkitoimitukseen, joka sinänsä on täysin Suomen lain mukainen toimenpide. Sitähän ei kirkko tai sen seurakunnat voi kieltää, kyse on vain paikasta, missä vihkitoimitus voisi tapahtua.

Lain mukaan myös papit ovat oikeutettuja vihkimään, mihin kirkossa on virallisesti suhtauduttu nihkeästi. Monet papit ovat kuitenkin todellisuudessa jo vihkineet ja ovat siihen yhä valmiita.

Kirkolliskokouksella ei ole oikeutta päättää seurakuntien tilojen käytöstä. Siitä päättävät seurakunnat itse ja seurakunnassa kirkkoneuvosto sekä kirkkoherra yhdessä.

Monet seurakunnat ovat sallineet kaikkien parien vihkimisen kirkoissaan, kuten lähellämme Sipoo ja Loppi. Kaikki parit vihitään myös mm. Helsingin, Turun ja Oulun tuomiokirkoissa sekä joissakin Espoon seurakunnissa.

En näe mitään syytä, miksei näin voisi tapahtua myös Nurmijärvellä.

Keskeinen perustelu näillä seurakunnilla on ollut seurakuntalaisten yhdenvertaisuus. Tilojen käyttöä ei niiden mielestä voida evätä osalta seurakuntalaisia ja sallia toisille. Yhdenvertaisuus on perustuslaillinen oikeus.

Näillä päätöksillä ei otettu kantaa kirkon avioliittokäsitykseen, eikä määrätty seurakuntien pappeja vihkimisiä toimittamaan.

****

Toinen kysymys on tuo kirkon avioliittokäsitys. Siis voisiko kirkko laajentaa käsitystään kristillisestä avioliitosta koskemaan myös samaa sukupuolta olevia pareja. Osa mediakeskustelua on Nurmijärvelläkin koskenut tätä.

Se on kirkolliskokouksen mandaattiin kuuluva asia. Asiaa on käsitelty moneen kertaan 2000-luvulla. Itse olen kolmatta nelivuotiskautta kirkolliskokousedustajana ja olen johdonmukaisesti aina puolustanut kaikkien parien kirkollista vihkimistä.

Kirkolliskokous ei ole kyennyt sitä hyväksymään tiukkojen määräenemmistövaatimusten vuoksi. Neljäsosa edustajista voi estää sen jopa kymmenien vuosien ajan kuten tapahtui papin viran avaamisessa naisille.

Viime kevään kirkolliskokouksen enemmistö pyysi piispainkokoukselta ratkaisua tähän kahtia jakoon. Osa piispoista on jo pitkään ollut puolesta, mutta osa vastaan. Pikku hiljaa on piispojen yhteinen kanta muuttunut myönteisemmäksi. Viimeksi arkkipiispa Tapio Luoma näytti Eeva-lehdessä kohtalaisen vihreätä valoa.

Kirkolliskokouksen voimasuhteisiin ja kantaan vaikuttavat jälleen tämän syksyn seurakuntavaalit, joissa valittavat luottamushenkilöt valitsevat reilun vuoden päästä uudet maallikkoedustajat kirkolliskokoukseen. Seurakuntavaaleissa voi vaikuttaa siis myös tähän avioliittokysymykseen.

****

Vanhan sanonnan mukaan ”kirkolla on aikaa”. Ehkä niin on, mutta ihmisillä, joita tämä aviokysymys varsinaisesti koskee, ei ole aikaa odottaa vuosikausia ja he kuitenkin haluaisivat tulla kirkossa vihityksi tai siunatuksi.
Käytännössä se on jo mahdollista niissä kirkoissa, jotka sen sallivat, siis vaikkapa Turun tuomiokirkossa. Moni pari kuitenkin haluaisi vihkimisen tapahtuvan juuri heidän kotikirkossaan.