Seurakunta ja kirkko 1980-luvulta nykypäiviin

Kun seurakunta ystävällisesti muisti minua kultaisella seurakuntatyön ansiomerkillä, mistä suuri kiitos, tekee mieli muistella, mitä kotiseurakunnassani ja kirkossa on viime vuosikymmeninä tapahtunut.

Jonkinlaiseksi motoksi sopii pastori Markus Asunnan saarnassaan viime pyhänä Nurmijärven kirkossa sanoma, että ”sopan osat ovat osa soppaa, vaikka kyse ei olisikaan sosekeitosta”.

****

Aloitin seurakunnan luottamustehtävissä vuonna 1983 kirkkovaltuutettuna. Kirkkovaltuusto kokoontui silloin vielä vanhalla seurakuntatalolla, virasto oli Isossa pappilassa ja työntekijät tekivät pääosin työtään kotoa käsin, ei ollut toimistotiloja.
Valtuuston kokouksissa olin käynyt jo vuodesta 1978, kun aloitin Nurmijärven Sanomien toimittajana.

1980-luvulla rakennettiin
Sääksiin rakennettiin uusi leirikeskus, tiilitalo, ja vanha ilmestysmajan nimellä tunnettu puutalo purettiin. Omat Sääksin leirini olivat alkaneet 50-luvun lopulla teltassa majoittuen ja katoksessa ruokaillen.
Kirkonkylän kirkkopuistoon rakennettiin uusi seurakuntakeskus, johon tuli työ- ja kerhohuoneita, virasto sekä kokous- ja juhlatiloja. Tilat kertovat seurakunnan toiminnan luonteen muuttumisesta.
Rajamäen kirkko siirtyi Alkolta seurakunnalle ja peruskorjattiin kirkon 50-vuotisjuhlille. Nurmijärven kirkon peruskorjaus aloitettiin.
Henkilökunnan määrä kasvoi Nurmijärven vahvan kasvun ja seurakunnallisen toiminnan laajentumisen mukana aina vuosituhannen vaihteeseen asti.
Kirkossa papin virka avautui pitkän prosessin tuloksena myös naisille. Virsikirja uusittiin.
Tehtiin seurakuntasuunnitelma. Siinäkin pohdittiin kirkon haasteisiiin vastaamista.

1990-luvulla uudistettiin jumalanpalvelusta
Jumalanpalveluksen uudistaminen oli vuosikymmenen iso juttu. Nurmijärvi oli yksi kokeiluseurakunnista. Pirkko Vatanen veti koordinaatioryhmää, kehitettiin uutta muotoa sisällöstä käsin ja annettiin palautetta. Tavallaan uudistaminen jatkuu edelleen, vaikka silloinen hanke päättyi uuteen käsikirjaan vuonna 2000.
Nurmijärven kirkko peruskorjattiin ja vietti 200-vuotisjuhlia. Kirkon remontti poiki uutta toimintaa kirkkoon: mm. isoja konsertteja, Kivi-oopperan.
Tiedotus ja viestintä tulivat vahvemmin seurakuntatyöhön: seurakuntalehti alkoi ilmestyä säännöllisesti ja yhä useammin, viestintätoimikunta aloitti ja perustettiin tiedottajan virka, myöhemmin vielä toinen.
Tutkittiin ensimmäisen kerran aluetyön mahdollisuuksia eli piirijakoa, mutta ”aika ei ollut vielä kypsä”.
Uusi raamatunkäännös käyttöön.

2000-luvulla kehitettiin hallintoa
Rakentaminen jatkui vielä Klaukkalan modernin kirkon verran, mikä sekin poiki uutta toimintaa kirkon ympärille.
Vietettiin seurakunnan 450-juhlavuotta juhlien ja julkaisten historia. Historian kirjoittaminen oli itselleni iso juttu. Perheasianneuvottelukeskus oli merkittävä juhlavuoden päätös.
Hallintoa kehitettiin: perustettiin kolme kirkkopiiriä, johtokuntia vähennettiin seitsemästä kolmeen ja lähiesimiehet aloittivat. Työntekijämäärän kasvu pysähtyi. Laadittiin strategiaa luottamushenkilöiden ja työntekijöiden vuoropuhelun kautta.
Kokonaiskirkossa nousi esille sukupuolivähemmistön asema; rukoillaanko heidän puolestaan vai voidaanko siunata?

2010-luvulla tehtiin uusi strategia
Rajamäelle hankittiin kirkon rinnalle toimitilaksi Kirkonnurkka aivan kylän keskustaan.
Tehtiin jälleen strategiaa, nyt nimeltään Onnistumissuunnitelma.
On varauduttu kiristyvään talouteen ja selvitetty yhteistyömahdollisuuksia naapuriseurakuntien kanssa.
Jumalanpalveluksen uudistaminen jatkuu, mukana myös kirkkoväärtit. Löytyisikö innostusta uudistamiseen 90-luvun tapaan?
Uudet nettisivut avattiin ja sosiaalisessa mediassa ollaan. Netti on iso(in) muutos viime vuosikymmenien aikana – myös hengellisen elämän  harjoittamisessa.
Kirkon opista sekä kirkon jäsenyyden merkityksestä keskustellaan vilkkaasti mediassa ja kirkkokahveilla.
Minulle iso juttu oli tulla valituksi kirkolliskokouksen jäseneksi.

****

Koko runsaan 30 vuoden ajan on pohdittu samaa: mitä kirkon sanoma ja seurakunnan toiminta tarkoittavat tänä aikana?
Ihmisten käyttämä kieli, heidän elämäntapansa ja hengellisyytensä muodot muuttuvat, mutta kysymme ja etsimme samoja asioita vuosikymmenestä ja sadasta toiseen: elämästä, miksi olemme, mikä on elämän tarkoitus, miksi tapahtuu kuin tapahtuu ja lopulta mitä on kuoleman jälkeen?
Kirkko elää pysyvyyden ja muutoksen jatkuvassa jännitteessä. Moni pohdinnan aihe palautuu erilaisiin tulkintoihin Raamatusta. Tuskin tällaisessa kansakirkossa, tai kansojen kirkossa, maailmanlaajuisessa Kristuksen kirkossa voisi ajatella oltavan vain yhtä mieltä kaikesta.

Olemme sopan osasia.

Kirkko julistaa yhä toivoa ja armoa, niitä me tarvitsemme ja kaipaamme.