Uuden avioliittolain vaikutuksista kirkossa ja erityisesti Nurmijärven seurakunnassa on syntynyt vilkasta mielipiteen vaihtoa tämän lehden palstoilla. Kysymys on siitä, miten kirkossa suhtaudutaan uuden avioliittolain mahdollistamaan samaa sukupuolta olevien avioliittoon: saako heidät vihkiä kirkollisesti, tai edes siunata heidän liittonsa, vai ei kumpaakaan?

Taustalla näen kysymyksen, miten ylipäätään suhtaudutaan sukupuolivähemmistöihin, hyväksytäänkö heidät ehdoitta vai ei?

Kirkon ylin päättävä elin, kirkolliskokous, ei ole varsinaisesti ottanut vielä kantaa tähän. Kirkon kanta (että ei voida vihkiä kirkollisesti) perustuu tilanteeseen, jolloin avioliittolaki ei vielä mahdollistanut samaa sukupuolta olevien vihkimistä.

Kirkossa (tarkoittaa pappeja, luottamushenkilöitä ja jäseniä) ollaan tässä asiassa ainakin kolmea mieltä: 1) ei voida vihkiä eikä siunata, 2) voitaisiin vihkiä ja siunata, kunhan kirkolliskokous tekisi siitä päätöksen, 3) voitaisiin vihkiä jo nykyisten lakien ja säädösten perusteella. Ja vielä neljäntenä kantana, että voitaisiin ainakin siunata.
Kaikkia näitä perustellaan Raamatulla. Kysymys on raamatuntulkinnoista, kuten kirkkoherra omassa kirjoituksessaan toteaa.

Raamatun tekstit ovat syntyneet erilaisten tapojen ja tietojen vallitessa. Me etsimme vastauksia samoihin kysymyksiin kuin sen ajan ihmiset. Kysymme, mitä kristinuskon ydinsanoma tarkoittaa meidän aikanamme?

Jeesus rikkoi rajoja ja hyväksyi erilaiset ihmiset, heidätkin, joita hänen aikalaisensa syrjivät. Kaikki me olemme Jumalan luomia.
Uskomme mukaan Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä ja niin meidänkin on rakastettava lähimmäisiämme. Emme voi asettaa ehtoja Jumalan rakkaudelle.

Kirkolliskokouksessa asiaa käsitellään jälleen toukokuussa aloitteen pohjalta. Aloitteessa esitetään, että kirkollinen vihkiminen olisi mahdollista, mutta papeilla olisi omantunnon vapaus vihkiä tai olla vihkimättä. Käsittelyssä on myös kirkon luopuminen kokonaan vihkioikeudesta, siis juridisesta toimenpiteestä.

Sukupuolivähemmistöjä on meidänkin yhteiskunnassamme syrjitty eri tavoin viime vuosikymmeniin asti. Ensin se hylättiin rikoslaista, sitten sitä ei pidetty enää sairautena. Nyt kirkkokaan ei enää pidä homoutta syntinä. Sen ovat selvästi todenneet mm. piispat ja homot hyväksytään myös kirkon töihin.

Espoon hiippakunnassa yleinen käytäntö on toistaiseksi, että samaa sukupuolta olevia pareja ei kirkossa vihitä, mutta heidän puolestaan voidaan messussa ja kirkossa rukoilla, ja he voivat viettää hääjuhliaan seurakuntien tiloissa.

Meidän on opittava elämään erimielisyytemme kanssa ja jatkettava kunnioittavaa keskustelua. Meidän on ajateltava asiaa sukupuolivähemmistön kannalta, heitähän se varsinaisesti koskee.

Oma kantani on, että kirkon tulee vihkiä kaikki parit, joille se uuden avioliittolain mukaan on sallittua. Kirkossa pitää myös siunata heidät, jotka sitä kirkolta pyytävät. Uskomme mukaan Jumala on tässäkin tilanteessa meidän kanssamme.

Markku Jalava
kirkolliskokousedustaja,
kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja
 

* Kirjoitus julkaistiin Nurmijärven Uutisissa Lukijoilta-palstalla 22.4.2017. Aiheesta on samalla palstalla julkaistu runsaan viikon aikana useita kirjoituksia, joissa on oltu samaa sukupuolta olevien kirkollisen vihkimisen puolesta ja vastaan tai siltä väliltä.