Antiikin kreikkalaisen viisaan Herakleitoksen (535-474 eKr) toteamukset, että ”kaikki virtaa” ja että, ”et voi astua toista kertaa samaan kohtaan virrassa”, ovat yhä päteviä. Hän taisi olla oikeassa, vaikka ei ihan tarkkaan tiedetä, mitä hän tarkoitti. Niinpä hänelle annettiin lisänimi ”Hämärä”.

Kokemukset osoittavat, että virran suuntaa on lähes mahdotonta muuttaa kuten säätilaakin, vaikka jossain näitäkin on yritetty kääntää.

Kaikki virtaa, maailma muuttuu.

Kirkko ei ole saanut aikaiseksi päätöstä avioliittoasiassa, mutta siinäkin luontainen kehitys jatkuu ja samaa sukupuolta olevia pareja vihitään ja heille pyydetään siunausta. Samoin tapahtui aikaisemmin pappien virkakysymyksen ja monen muun kysymyksen kanssa. Todellisuus ajaa hallinnollisten päätösten ohi.

Virta jatkaa kulkuaan. Ajan virta ei kysy lausuntoja asiantuntijoilta tai perustuslain tulkintoja. Virta etsii luontaisen kulkuväylän. Uomaa tekevät ihmisten tarpeet, keksinnöt ja markkinat.

Emme voi palata nuoruuteemmekaan, korkeintaan muistoissa tai museossa voimme palauttaa jotain siitä mieleemme.

Isot uudistukset tapahtuvat joskus pakon edessä tai pakon sanelemana. Ennen sitä olisi enemmän vaihtoehtoja, mutta silloin on vaikea saada päätöksiä aikaiseksi. Vasta välttämättömyys yhdensuuntaistaa mielipiteet. Pakon sanelemana muutos hyväksytään tyynesti.

Kirkossa yritetään virtaviivaistaa hallintorakenteita. Vaikea tehtävä, kun mikään organisaation osanen ei halua luopua asemastaan. Mieluummin yritetään löytää jotain tekemistä, kuin lakkauttaa esimerkkeinä hiippakuntavaltuusto tai rovastikunta tarpeettomana. Rakenteen palikoista ei luovuta, vaikka niillä ei olisi kunnon tehtäviä, ja vanhat toimintatavat on pyhitetty ikuisiksi.

Saamattomuus ei ole vain osa kirkon olemusta. Eduskunta eli neljä vuotta omassa kuplassaan, eikä saanut ulos päätöstä sotesta. Sote jäi syntymättä, mutta se ei tarkoita, että kehitys olisi siihen pysähtynyt. Virta jatkaa kulkuaan, kunnat ja muut toimijat tekevät omia ratkaisujaan. Samaan kohtaan virrassa ei voi enää astua.

Ilmastomuutokseen suhtautuminen on yksi esimerkki. Monesti vieläkin kysytään, ”uskotko ilmastonmuutokseen”. Jos uskotaankin, ei haluta ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin sen torjumiseksi. Tai ajatellaan, että ryhdytään, mutta toimet eivät saa vaikuttaa ihmisten arkeen.

Ellei mitään tehdä, muutos etenee omalla vauhdillaan, kiihtyen.