Kirkossa on paljon hyvää ja muuttumatonta, mutta myös paljon petrattavaa*. Siksi haluan tehdä työtä seurakunnan ja kirkon luottamushenkilönä.

Tarvitaan enemmän aitoa yhdessä tekemistä. Sitä tarvitaan esimerkiksi jumalanpalvelusten toteuttamiseen ja ylipäätään toiminnassa. Se kuuluu koko seurakunnan olemukseen. Seurakunta ei tarkoita sitä, että siellä työntekijät tuottavat palveluja asiakkailleen, seurakuntalaisille, vaan seurakunta on yhteisö.

Parannettavaa on välittämisessä. Voisimme tehdä enemmän heikoimmassa asemassa olevien lähimmäistemme hyväksi. Sanotaan, että yhteiskunnassa arvot ovat kovenemassa; seurakunnan on toimittama siinä vastavoimana lähimmäisenrakkauden ja yhteisvastuun puolesta. Olemme yhdessä matkalla eteenpäin, toisistamme huolehtien. Välitämme ihmisistä ja ympäristöstä, lähellä ja kaukana. Kristuksen kirkko on maailmanlaajuinen.

On vahvistettava jäsendemokratiaa, koko kirkossa. Ajattelen, että kirkko kasvaa seurakuntalaisista, alhaalta ylöspäin, jos sitä ajattelee organisaatiokaaviona. On lisättävä avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Demokratia kuuluu myös seurakuntaaan.

Parannettavaa on suvaitsevaisuudessa. Kirkossa on hyväksyttävä erilaisuus ja jokainen ihminen riippumatta hänen syntyperästään tai vaikkapa sukupuoli-identiteetistään. Kenenkään uskon määrää tai laatua emme voi mitata. Kipuilkaamme mieluummin oman uskomme kanssa.

On pidettävä huoli taloudesta, jotta rahat riittävät laadukkaan toiminnan järjestämiseen. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että hallintoa on kevennettävä. Lausetta käytetään paljon, mutta sitä on toteutettava niin isoissa rakenneratkaisuissa kuin monissa pienemmissä päätöksissä.

On edelleen kehitettävä viestintää, käytettävä kaikkia kanavia sekä lisättävä sähköisiä palveluja. Kannatan esimerkiksi netin kautta toimitettavia vaaleja. On puhuttava ymmärrettävää kieltä.

Onnistumissuunnitelma eli uusi strategiamme asettaa tavoitteeksi seurakuntamme innostavana yhteisönä. Se tarkoittaa muun muassa, että työntekijöiden on hyvä tehdä työtä. Tuetaan innostusta ja annetaan vastuuta. Aineellisten, henkisten ja hengellisten perusteiden on oltava kunnossa. Näin seurakuntalaiset pääsevät nauttimaan innostuksella tehtävän työn tuloksista, hyvästä toiminnasta.

On paljon asioita, joiden petraaminen on kiinni meidän päätöksistämme omassa seurakunnassamme. Mutta paljon riippuu myös koko kirkon päätöksistä. Sen vuoksi olen pyrkinyt ja tullut valituksi maallikkoedustajaksi kirkolliskokoukseen, kirkon eduskuntaan. Olen siellä ajanut näitä samoja tavoitteita.

Armo ja toivo ovat kirkon asia.

Kirkon on elettävä ajassa. Se tarkoittaa, että kirkkoa on koko ajan uudistettava, jotta sen alkuperäinen tarkoitus toteutuisi. Toimintatapoja on muutettava, koska ihmisten elämäntavat muuttuvat.

Ihmiset eivät toteuta hengellisiä tarpeitaan entisessä määrin kokoontumalla yhteisiin tilaisuuksiin, esimerkiksi fyysisesti samaan tilaan. He voivat kokoontua verkossa tai pohtia asioita yksin tai perheen tai ystävien kanssa. Mutta me etsimme vastauksia samoihin kysymyksiin kuin esi-isämme tai vaikkapa Raamatun syntyajan ihmiset.

Ajattelen, että ihmisen hengellisyys ei ole vähentynyt, mutta sitä sanoitetaan eri tavoin, kuin aikaisempien sukupolvien aikana.  Tämä on kirkossa otettava huomioon.

 

* Petraaminen tarkoittaa samaa kuin parantaminen. Huomaisin sanan hyvinkääläisen ehdokkaan Signe Jauhiaisen blogissa ja se tuntui hyvältä sanalta, joten päätin lainata sitä tähän.