Tuomas Nevanlinna: ”Luterilainen työetiikka on olemassa, mutta nimi on väärä”

Seurakunnan Luther-luentosarjassa luennoi filosofi Tuomas Nevanlinnan luterilaisesta työetiikasta. Nevanlinna totesi työn aseman todella muuttuneen käsitteenä ihmisten elämässä reformaation jälkeen ja ”luterilainen työetiikka” on oikeasti olemassa, mutta nimitys on sikäli väärä, että kyse on mieluummin protestanttisesta tai puritaanisesta työstä.

”Luterilaisella työetiikalla” tarkoitetaan puhekielessä erittäin tunnollista työn tekemistä, suoranaista puurtamista ja sen pitämistä ihanteena.

Ennen reformaatiota työ ei ollut erityisen arvostettua. Antiikin aikana vain köyhät ja orjat tekivät työtä. Katolisen hartauden harjoittamisen yksi ihanne oli eristäytyminen askeesiin, pois arjen töistä ja elämästä. Sen ajateltiin olevan parasta Jumalan palvelemista.

Reformaation jälkeen työ asema muuttui: Jumalaa ajateltiin palveltavan nimenomaan arjen töissä ja tehtävissä.
Luther oli Nevanlinnan mukaan kohtuuden ystävä tässäkin ja hän ymmärsi myös elämän nautintojen päälle. Elämän ei tarvitse olla kärsimystä.

Toisissa protestanttisissa suuntauksissa, varsinkin kalvinismissa ja puritanismissa työn asema oli vielä keskeisempi ja puurtaminen ihanne.
Luterilainen tekee työtä ilolla ja ajattelee tekevänsä sitä yhteiseksi ja lähimmäisten hyväksi. Se on arjen jumalanpalvelusta, joka tapahtuu Jumalan kunniaksi, ja jolla Jumala on meitä siunannut.

Luterilaisessa tai protestanttisessakaan työetiikassa ei kuitenkaan ole ajatusta, että sillä varmistettaisiin pelastus. Hyvillä teoilla tai almujen antamisella ei "sielu taivaaseen vilahda". Sen kumoamisestahan koko reformaatio lähtie liikkeelle.