KIRKON OTETTAVA AJASTA KOPPI!

Äänestämällä seurakuntavaaleissa voi todellakin vaikuttaa omassa seurakunnassa ja koko kirkossa. Kirkon on otettava koppi tästä ajasta ja puhuttava kieltä, jota ihmiset ymmärtävät.

Usein kuulee purnattavan, että kirkko on vanhoillinen tai muutoin ajastaan jäljessä. ”Miksei kirkko tee mitään?” tai että ”Kirkon pitäisi…”. Kirkon virallinen linja onkin jäsentensä linjaa konservatiivisempi tai se leijailee kaukana ihmisten arjesta.

Yksi syy siihen on, että jäsenten enemmistö on laiskaa äänestämään.

Luottamushenkilöt päättävät seurakunnassa voimavarojen käytöstä, siis rahojen jaosta sekä työntekijöiden palkkaamisesta ja tehtävistä. Talouden ja hallinnon hoitoa on tapana sanoa ”maalliseksi” tekemiseksi. Niillä päätöksillä kuitenkin linjataan myös hengellisen työn sisältöä ja seurakunnan luonnetta.

Kirkolliskokous päättää koko kirkon linjasta ja asioista. Nyt valittavat kirkkovaltuutetut tulevat reilun vuoden päästä valitsemaan maallikkoedustajat uuteen kirkolliskokoukseen neljäksi vuodeksi. Kirkolliskokouksessa maallikoita eli muita kuin pappeja on 2/3 jäsenistä, 1/3 on pappeja. Papit valitsevat omat edustajansa, maallikot omansa. Maallikko ei tarkoita kirkossa amatööriä vaan seurakuntalaista, joka ei ole pappi.

Olen ollut tämän nelivuotiskauden maallikkoedustajana ja yrittänyt omalta osaltani vaikuttaa kirkon uudistumiseen. Kuulun siellä uudistusmyönteiseen Muutoksen tuuli –verkostoon. Kirkon uudistaminen ei ole itsetarkoitus, mutta se on välttämätöntä, jotta kirkon alkuperäinen tarkoitus toteutuisi nykyaikana.

Maallikoita eli seurakuntalaisten edustajia on selvä enemmistö, mutta on pidettävä ääntä, etteivät papit ”jyrää meitä”. Monissa asioissa kirkolliskokouksessa ”uudistajat” ja ”säilyttäjät” ovat vastakkain. Jako pätee sekä maallikoissa että papistossa.

Määräenemmistövaatimus (3/4) johtaa konsensuksen etsimiseen ja hitaaseen etenemiseen, missä on toki hyvät puolensa. Mutta ¾ on liian tiukka tai sitä edellytetään turhan monessa asiassa.

Äänestäjä voi myötävaikuttaa uudistamiseen äänestämällä uudistusmyönteisiä ehdokkaita kirkkovaltuustoon.

Arvostan arjen kristillisyyttä ja jäsendemokratiaa. Haluan vaikuttaa siihen, että kirkko on entistä enemmän jäsentensä näköinen. Sellainen, jossa on tilaa kaikille.