Äänestämisen vaikeus mainitaan yhtenä syynä seurakuntavaalien alhaiseen äänestysprosenttiin. Kun on vaikea äänestää tai ei tiedä, ketä äänestäisi, jättää äänestämättä.

Ehdokkaita ja heidän ohjelmiaan tai heidän ajamiaan asioita ei tunneta. Aina ei niitä edes kerrota. Seurakuntavaaleissa ei välttämättä ole puolueita samalla tavalla kuin yhteiskunnallisissa vaaleissa. Ehdokaslistojen nimet ovat toistensa kaltaisia ja kaikki lupaavat toimia seurakunnan puolesta.

Kun olin ensimmäistä kertaa ehdolla kirkolliskokoukseen, olin aktiivisesti mukana perustamassa valitsijayhdistystä nimeltä Kevään kirkkoa, jolla oli selkeä ohjelma. Se oli uudistusmielinen ja liberaali ohjelma. Kaikki listan ehdokkaat sitoutuivat siihen.

Sitä ennen tältäkin alueelta edustajat kirkolliskokoukseen oli valittu seurakuntien vuorottelun kautta ilman, että edustajien ohjelmasta oli mitään tietoa. Valinta tehtiin aivan sokkona.

Nyt tästä alueellisesta vuorottelusta on luovuttu ja Espoon hiippakunnassa on selkeät erilaisia tavoitteita painottavat valitsijayhdistykset, kirkolliskokousvaaleissa.

****

Mutta miten tämän saisi toteutumaan myös seurakuntavaaleissa?

Nurmijärvellä on kuusi varsin selkeää puoluelistaa ja kaksi perinteistä ”seurakuntaväen” listaa. Puolue antaa jonkin laisen viitteen, minkälaisia ehdokkaita listalla on, mutta ei sekään lopulta kerro kannasta seurakunnan asioihin kovin paljon.

Vaalijärjestelmää ei seurakunnassa kyetä muuttamaan, se vaatii kirkkolaissa tehtäviä muutoksia, mutta ehdokkaat voisivat auttaa äänestäjiä ja kertoa omasta ohjelmastaan.

Ja olisi eduksi, jos ehdokaslistat muodostuisivat suurin piirtein samanmielisistä ehdokkaista. Jos listalla on kovin eri tavoin ajattelevia ehdokkaita, äänestäjä ei numeroa kirjoittamalla voi aivan loppuun asti vaikuttaa siihen, mihin suuntaan ääni vaikuttaa. Jos oma ehdokas ei mene läpi, ääni voi edesauttaa aivan eri tavalla ajattelevaa ehdokasta.

Itse olen pyrkinyt kertomaan mm. tällä palstalla omista tavoitteistani seurakunnan luottamushenkilönä. Ihanne olisi, jos joskus pääsisimme siihen, että valitsijayhdistykset muodostettaisiin sen mukaan, miten suhtaudutaan seurakunnallisiin ja kirkollisiin kysymyksiin.

On monia asioita, joista vallitsee laaja yksimielisyys, mutta erottavia tekijöitä ovat julkisuudestakin tutut liberaali-konservatiivi-jako tai uudistusmielinen tai säilyttävä asenne. Taustalla ovat erilaiset raamatuntulkinnat, korkea- ja matalakirkollisuus.

Vaalikone kyllä paljastaa ehdokkaiden mielipiteitä ja auttaa näin äänestäjää tekemään valintoja.

****

Vielä vaalien vaikeudesta. Olen kannattanut sähköistä äänestämistä seurakunta- ja kirkolliskokousvaaleihin, mutta se ei ole mennyt läpi. Sen turvallisuutta yhä epäillään. Se on myös varsin kallis järjestelmä, joten kirkon pitänee odottaa, milloin valtio luo siihen mallin ja tekniikan.

Kirkolliskokouksen maallikkoedustajat valitaan nyt niin, että tämän syksyn seurakuntavaaleissa valitut luottamushenkilöt valitsevat vuoden 2024 helmikuussa hiippakunnittain edustajat kirkolliskokoukseen. Olen kannattanut suoraa jäsenvaalia siihen Ruotsin tapaan, mutta sekään ei ole tulossa pitkään aikaan.

Kaikki kirkkolain muutokset edellyttävät ¾ määräenemmistöä, joka tehokkaasti estää uudistuksia.

****

Mutta äänestäkää ihmiset noista vaikeuksista huolimatta, niin olette mukana rakentamassa meidän seurakuntaamme. Toivomukseni olisi, että seurakuntalaisten enemmistö saisi sen aseman, mikä sillä määränsä puolesta on. Enemmistö käyttää seurakunnan palveluja ja maksaa kirkollisveron muodossa toiminnan kulut. Heidän pitäisi osallistua myös päättämään, miten rahat käytetään, ja miten seurakuntaa johdetaan..

Virallinen vaalipäivä on su 20.11. klo 11–20 Nurmijärvellä ja Klaukkalassa kirkoissa, Rajamäellä Artturi-salissa.