maanantai, 15. elokuu 2022

Avioliitto on kirkon ”kuuma peruna”

Aviokeskustelussa sekoitetaan asioita

Mediakeskustelussa samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä Nurmijärven kirkoissa ovat sekoittuneet kaksi asiaa: tilojen käyttö ja kirkon avioliittokäsitys.

Keskustelu lähti Nurmijärvellä liikkeelle Nurmijärven Uutisten 13.7. julkaisemasta kirkkoherra Ari Tuhkasen haastattelusta, jossa hän sanoi, että Nurmijärven kirkoissa kaikkien parien vihkiminen ei ole sallittua.
Keväällä kirkkovaltuustossa myös jätettiin aloite, jossa esitetään vihkimisen sallimista kirkoissamme.

Aloitteessa on kyse vain tilojen antamisesta vihkitoimitukseen, joka sinänsä on täysin Suomen lain mukainen toimenpide. Sitähän ei kirkko tai sen seurakunnat voi kieltää, kyse on vain paikasta, missä vihkitoimitus voisi tapahtua.

Lain mukaan myös papit ovat oikeutettuja vihkimään, mihin kirkossa on virallisesti suhtauduttu nihkeästi. Monet papit ovat kuitenkin todellisuudessa jo vihkineet ja ovat siihen yhä valmiita.

Kirkolliskokouksella ei ole oikeutta päättää seurakuntien tilojen käytöstä. Siitä päättävät seurakunnat itse ja seurakunnassa kirkkoneuvosto sekä kirkkoherra yhdessä.

Monet seurakunnat ovat sallineet kaikkien parien vihkimisen kirkoissaan, kuten lähellämme Sipoo ja Loppi. Kaikki parit vihitään myös mm. Helsingin, Turun ja Oulun tuomiokirkoissa sekä joissakin Espoon seurakunnissa.

En näe mitään syytä, miksei näin voisi tapahtua myös Nurmijärvellä.

Keskeinen perustelu näillä seurakunnilla on ollut seurakuntalaisten yhdenvertaisuus. Tilojen käyttöä ei niiden mielestä voida evätä osalta seurakuntalaisia ja sallia toisille. Yhdenvertaisuus on perustuslaillinen oikeus.

Näillä päätöksillä ei otettu kantaa kirkon avioliittokäsitykseen, eikä määrätty seurakuntien pappeja vihkimisiä toimittamaan.

****

Toinen kysymys on tuo kirkon avioliittokäsitys. Siis voisiko kirkko laajentaa käsitystään kristillisestä avioliitosta koskemaan myös samaa sukupuolta olevia pareja. Osa mediakeskustelua on Nurmijärvelläkin koskenut tätä.

Se on kirkolliskokouksen mandaattiin kuuluva asia. Asiaa on käsitelty moneen kertaan 2000-luvulla. Itse olen kolmatta nelivuotiskautta kirkolliskokousedustajana ja olen johdonmukaisesti aina puolustanut kaikkien parien kirkollista vihkimistä.

Kirkolliskokous ei ole kyennyt sitä hyväksymään tiukkojen määräenemmistövaatimusten vuoksi. Neljäsosa edustajista voi estää sen jopa kymmenien vuosien ajan kuten tapahtui papin viran avaamisessa naisille.

Viime kevään kirkolliskokouksen enemmistö pyysi piispainkokoukselta ratkaisua tähän kahtia jakoon. Osa piispoista on jo pitkään ollut puolesta, mutta osa vastaan. Pikku hiljaa on piispojen yhteinen kanta muuttunut myönteisemmäksi. Viimeksi arkkipiispa Tapio Luoma näytti Eeva-lehdessä kohtalaisen vihreätä valoa.

Kirkolliskokouksen voimasuhteisiin ja kantaan vaikuttavat jälleen tämän syksyn seurakuntavaalit, joissa valittavat luottamushenkilöt valitsevat reilun vuoden päästä uudet maallikkoedustajat kirkolliskokoukseen. Seurakuntavaaleissa voi vaikuttaa siis myös tähän avioliittokysymykseen.

****

Vanhan sanonnan mukaan ”kirkolla on aikaa”. Ehkä niin on, mutta ihmisillä, joita tämä aviokysymys varsinaisesti koskee, ei ole aikaa odottaa vuosikausia ja he kuitenkin haluaisivat tulla kirkossa vihityksi tai siunatuksi.
Käytännössä se on jo mahdollista niissä kirkoissa, jotka sen sallivat, siis vaikkapa Turun tuomiokirkossa. Moni pari kuitenkin haluaisi vihkimisen tapahtuvan juuri heidän kotikirkossaan.

torstai, 2. kesäkuu 2022

Kaikuja Kirkkopäiviltä 3: Maailma on hajalla

Elämme murroskautta, kun monet tutut ja turvalliset rakenteet hajoavat. Tämä tuli esiin monella tavalla Kirkkopäivien ohjelmassa.

Futurologi Ilkka Halavan johtamassa keskustelussa (mukana Sami Inkinen ja Jaakko Tapaninen) todettiin kuvan maailman tilasta olevan hajalla.
Näemme tapahtuvan suuria muutoksia sopimusjärjestelmissä, työmarkkinoilla, turvallisuudessa, sähköntuotannossa, liikenteessä, viestinnässä ym. Kuvat särkyvät, tutut säännöt eivät enää päde.
Eletään yhtäältä pysyvyyden ja muutoksen, toisaalta keskittymisen ja etääntymisen jännitteessä.
Iso kysymys on, mitä tulee tilalle?
Samoin uskonnollisuus ja sen myötä kirkko ovat muutoksen keskellä. Isot jutut odottavat ikään kuin mutkan takana. Keskustelijat kysyivät, aukeaako kirkolle ja seurakunnille jokin uusi ikkuna, kun kansankirkon rakenteet ovat uhattuna ja uskonnollisuus on prosessissa? Uskonnollinen sanoma ei perinteisessä muodossa enää puhuttele varsinkaan nuoria, vaikka hengellisyys sinänsä ei ole hävinnyt.
Seurakuntarakenteista on viime vuosina paljon puhuttu ja uudistuksia niihin kehitellään. Tarvetta olisi, kun vanhat puitteet eivät tahdo kestää tai riittää.
Säilyykö alueellinen seurakuntarakenne vai hajoaako kirkko pieniin osiin? Vanhasta yritetään pitää kiinni, mikä estää kehityksen ja ympäristön haasteisiin vastaamisen.
Tulisiko kaikkien ajatella samalla tavalla vai voisimmeko paremmin sietää erilaisuutta? Olisiko mahdollista esimerkiksi sallia, että striimatussa messussa nautitaan ehtoollisen kotona?
Kehitys tapahtuu mahdollistamalla. ”Menestyvää yritystä on mahdotonta pelastaa, koska se pitää niin tiukasti vanhasta kiinni.”
Minkälaista hengellinen elämä kirkossa on: ”Odotetaanko kriisitilanteessa kirkon johdon lausuntoa vai mennäänkö rukoilemaan?”
Aikoinaan pietismi korosti ihmisten henkilökohtaista uskon elämää. Kumpi nyt on keskeisempää, kirkkoinstituutio vai ihmisten oma usko?

Ukraina: ”Kuinka paljon pitää vielä kärsiä ja kuinka kauan kestää?”, kysyi piispa Mari Leppänen. Hän keskusteli ulkoministeri Pekka Haaviston ja Kirkon Ulkomaanavun toimitusjohtajan Jouni Hembergin (hän oli juuri tullut Kiovasta) kanssa tilanteesta kirkon kannalta.
Sodilla on ”pitkä häntä” eli ne vaikuttavat kauan, varsinkin nykyisten lasten ja nuorten elämässä. Siksi koulutyön elvyttäminen on elintärkeätä. Nyt jo valmistaudutaan Ukrainan jälleenrakentamiseen.

Leppänen ja Haavisto kiinnittivät huomiota globaalin elintarvikekriisin uhkaan.

Raamatusta on tehty aikojen kuluessa ja tekeillä uusia käännöksiä. Kieli muuttuu. Jotta Raamatun alkuperäinen teksti olisi ymmärrettävää, sitä on käännettävä ja tulkittava yhä uudelleen.
Uudesta testamentista tuli äskettäin uusi someajan käännös ja Vanhan testamentin kääntäminenkin on aloitettu. Nämä eivät vielä ole ”virallisia” uusia käännöksiä, joiden niidenkin aika lähestyy.
Raamatusta ei haluta tulevan sanojen museota. ”Vaikea kieli ei ole helppoa pyhempää.”
Raamatun tekstit ovat syntyaikanaan olleet arkista yleiskieltä. Uudet käännökset pyrkivät samaan. Tärkeän kirjan ei haluta jäävän kielimuurin taakse.

Milleniaalien eli x ja y -sukupolvien (= nuorten) kirkkosuhdetta käsiteltiin esitellen ensin asenne- ja arvotutkimusten tuloksia.
Ihmisillä, myös nuorilla on erilaisia hengellisen elämän profiileja, jotka eroavat toisistaan tapojen, mieltymysten ja jopa käytetyn suomenkielen perusteella. Tutkimustuloksia ja tilastojen laskevia käyriä on kirkossa esitelty jo usean vuoden ajan. Olemme ikään kuin sirotelleet tuhkaa päällemme.
Ihmettelen, miksi tietoa vain toistellaan, mutta sen perusteella ei juurikaan ole ryhdytty toimenpiteisiin. Laivaa ajetaan edelleen samalla kurssilla, vaikka tiedetään, että toiset reitit veisivät paremmin perille?
Nuoria houkutellaan, mutta ei olla valmiita uudistumaan heidän suuntaansa.

****

Kirkkopäivien keskusteluihin osallistui jälleen julkkiksia kansakunnan kaapin päältä ex-presidentti Tarja Halosesta ja ministereistä alkaen. Oli myös teologisia ja ammatillisia kanavia, joissa käsiteltiin kirkon työn ajankohtaisia asioita.
Kirkkopäivien ohjelma koostui pääosin keskustelusessioista, joita oli monia päällekkäin ja peräkkäin, oli siis tehtävä valintoja. Se on päivien hankaluus ja samalla vahvuus.

Oma sarjani Kirkkopäiviltä päättyy tällä kertaa tähän.

 

sunnuntai, 29. toukokuu 2022

Kaikuja Kirkkopäiviltä 2: Huovinen

Yksi Kirkkopäivien kohokohtia oli tällä kertaa, kun piispa Jari Jolkkonen haastatteli emerituspiispa Eero Huovista. Monilla kirkkopäivillä aikaisemmin Huovinen on haastatellut tunnettuja vaikuttajia presidentti Sauli Niinistöstä alkaen.

Jos joku on ajatellut piispojen olevan vain totisia pasuunan soittajia, osoittivat Jolkkonen ja Huovinen sen jälleen kerran vääräksi käsitykseksi. Piispat viljelivät huumoria, mutta pian oltiin taas syvällisemmissä pohdinnoissa.

Ajankohtaista poliittista tilannettakin sivuttiin. ”Milloin maan johto on ollut näin yksimielinen?”
”Koettelemukset ajavat kansan yhteen. Kestämme huonoja aikoja paremmin kuin hyviä”, pohti Huovinen.
Kirkon jäsenkysymyksestä hän ei ollut niin huolissaan kuin kirkossa yleensä ollaan. ”Kadulla tulee vastaan vain nykyisiä, entisiä tai tulevia kirkon jäseniä.”
Moni yhteisö olisi kirkon jäsenmäärästä ja osuudesta ylpeä.

****

Eero Huovisen piispan uralle osui useita onnettomuuksia, mikä oli pahin? ”Ei onnettomuuksia tai katastrofeja voi laittaa järjestykseen.”
Häneltäkin on tuollaisissa tilanteissa kysytty, missä Jumala oli, kun jotain pahaa tapahtuu. Vastaus on, että Hän on kärsivän ihmisen kanssa.
Huovinen myönsi kuitenkin yhden koskettavimpia tilanteita olleen, kun tsunamin jälkeen kohtasi lentokentällä orvoksi jääneitä lapsia.
”Kärsimysten äärellä on oltava hiljaa.” Hän kehotti pappeja - ja meitä kaikkia - kuuntelemaan lähimmäistä, jolla on hätä tai surua, ja taisi vähän moittia ”puhetta pulppuavia pappeja”.

Jokainen pohtii ainakin joskus, kelpaanko, riitänkö ja hyväksytäänkö minut. Huovisen vastaus oli, että kyllä kelpaat ja riitätät ja sinut hyväksytään.

****

JJ kysyi mistä olet Eero elämässäsi kiitollinen? EH vastasi hetken miettimisen jälkeen, että Jumalasta. JJ lisäsi, ”ja yleisö on kiitollinen Sinusta Eero”.
Oulun teatterin suuren näyttämön täyteinen yleisö alkoi seisten taputtamaan. EH vastasi ja päätti haastattelun: Herra siunatkoon teitä!
Koskettava hetki.

keskiviikko, 25. toukokuu 2022

Kaikuja Kirkkopäiviltä 1

Kirkkopäivillä katsottiin eteenpäin

Oulussa pidettiin 20.–22. Kirkkopäivät, joissa perinteiseen tapaan tarkasteltiin kirkon ja maailma tilaa. Kirkkopäivillä ei muistella menneitä vaan katsotaan eteenpäin.
Kirkkopäivien vahvuus on monipuolisuus. Tällä kertaa oli lisänä myös Lähetysjuhlat, mikä edelleen lisäsi tarjontaa.
Kirkkopäivät on tärkeä juttu kirkosta ja yhteiskunnasta kiinnostuneille. Päivät käsittelevät kirkon, yhteiskunnan ja maailman saranakohtia - ja tulevaisuutta.
Kiitos Kirkkopalvelut, Oulu ja Lähetysseura.

Hyvä johtaja luottaa ja arvostaa

Jalkapallovalmentaja Markku Kanervalta kysyttiin, miten tehdään voittava joukkue? ”Avainsanoja ovat luottamus, yhteispeli ja erilaisuuden hyväksyminen.”
Arvostavat opettajat ja johtajat muistetaan läpi elämän. Monta uraa on alkanut kannustavasta opettajasta, valmentajasta ja vanhemmasta.
On myös päinvastaisia esimerkkejä, kun nuori on lannistettu maahan.
Moni kaipaa vahvaa johtajaa ja kontrollia, mutta ei välttämättä halua joutua vahvan johtajan johtamaksi. Kaivataan myös sitä, että pomo luottaa ja antaa tilaa tehdä omia ratkaisuja.
Jaettu johtajuus on vastuun jakamista ja se tuottaa parempia tuloksia kuin autoritäärinen yksinvalta. Sehän tiedetään valtioiden ja yritystenkin johtamisesta.
”Muutos lähtee ajattelun muutoksesta, joka tapahtuu ensin, ja vasta sen jälkeen seuraavat teot. Valmentajan ja johtajan tehtävä on saada erilaiset pelaajat pelaamaan yhteen.”

****

Oulun seurakuntayhtymän johtaja Pekka Asikainen kuvasi johtajuutta kirkossa, että ”se on kuin potkaisisi taikinaan”. Hän perään kuulutti yhteispeliä. ”Vaikka ajattelemme joistain asioista eri tavalla, pitää pelata samaan maaliin.”

Oma kommenttini: Tämä on kirkossa vaikeata. Halutaan olla yksin oikeassa. Oikeassa olemista pidetään ihanteena ja tavoitteena, vaikka on kysymys uskomisesta. Uskon asioissa on vaikea olla yksin oikeassa.

Asikainen vastasi kysymykseen saarnan pituudesta. ”Hyvän saarnan ei tarvitse olla pitkä, ja huonon on oltava lyhyt.” ”Kirkolle on nyt tilaus. Ihmiset kaipaavat toivoa, armoa ja rakkautta.” Kirkon tehtävä on toteuttaa missiotaan tässä ajassa.
Palautetta ja kiitosta pitivät molemmat menestyksen lähteinä.

Elokuva ihmiskunnan kehdosta

Kirkon mediasäätiön tukemana elokuvana esiteltiin Kirkkopäivillä dokumentti Luomakunnan vartijat ja sen palkittu ohjaaja Iiris Härmä.
Elokuvassa kerrotaan Etiopian ja Kenian rajamailla, ”ihmiskunnan kehdossa”, elävän alkuperäiskansan luontosuhteesta monella tasolla. Ihmisten arjen ja suojelupyrkimysten välillä on syvä kuilu.
Johtokunnan varapuheenjohtaja Juha Rajamäki esitteli mediasäätiötä, jonka suuret seurakunnat ja kirkkohallitus perustivat vuonna 2005.
Säätiö on tukenut 17 vuoden aikana 475 hanketta yhteensä 4.8 miljoonalla eurolla. Säätiö tukee kristilliseltä arvopohjalta nousevia elokuvia, mutta ei hartausohjelmia. Niitä varten on omat ohjelmansa.
Elokuva nähdään Yle Areenassa ma 30.5. klo 0.01

Olemmeko myös varjelleet?

Olemme viljelleet ja käyttäneet hyväksi, mutta olemmeko myös varjelleet? Ympäristöaktivistien mielestä emme, ja tekemistä on vielä paljon, myös kirkolla.
Piispa Mari Leppänen: ”Ilmastokriisi on eettinen kriisi. Luontoa on kaikki se, missä elämä toteutuu. Olisi outoa, jos kirkko ei ottaisi tätä tosissaan.”
Mukana oli elokapinan kristillisen puolen aktiivi Susse Huhta. Niinpä pohdittiin, saako lakia rikkoa?
Vähän ironisoitiin sitä, että autoliikenteen estämistä piti yleinen mielipide aivan ”kauheana asiana”.
Seurakunnilla on paljon kiinteistöjä ja metsää, joissa ympäristöä voidaan kuluttua tai säästää.
Keskustelussa todettiin, että asetamme välittömät uhat etusijalle, emmekä ehkä huomaa pitkäaikaisia prosesseja. Todellisuuttamme haastetaan ja ympäristöasioissa jokainen joutuu peilin eteen.

maanantai, 2. toukokuu 2022

Raportoin kirkolliskokouksesta tällä viikolla

Kirkolliskokous on koolla tällä viikolla Turussa. Yritän raportoida sieltä päivien tapahtumista blogissa: Markku kirkolliskokouksessa - Vuodatus.net -    

Tässä ennakot:

 

Ukraina ja ympäristöasiat esillä kirkolliskokouksessa

Suomen ev.lut. kirkon ylin päättävä elin kirkolliskokous kokoontuu alkavalla viikolla Turussa. Istuntoviikko alkaa käytännössä jo maanantaina valiokuntien kokouksilla.

Tämän viikon erikoisuuksiin kuuluu kirkkoneuvos Kääriäisen suullinen ilmoitus Ukrainan sodan vaikutuksista kirkkomme toimintaan ja ekumeenisiin suhteisiin. Taitavat oppikeskustelut Venäjän ortodoksikirkon kanssa jäädä pidemmälle tauolle. Neuvotteluja on käyty 1970-luvulta alkaen. Ukraina liittyy myös kuluvan vuoden talousarvion muutokseen.

Ympäristöasiat ovat nykyään aktuelleja myös kirkossa ja sukupuolikysymykset ovat kestoaihe.

Yhteyksiä viikon aikana on kokouspaikan, Turun kristillisen opistoin ulkopuolellekin: Eduskunnan hallintovaliokunta ja ulkomaisiakin vieraita käy kirkolliskokouksessa tällä viikolla. Rutiinista poikkeavaa on myös tapaaminen lasten ja nuorten kanssa.

Jälleen uusi kirkkoministeri, Petri Honkonen, esittäytyy kirkolliskokoukselle tiistaina. Kun olen kolmatta nelivuotiskautta ja noin 10 vuotta ollut edustajana, Honkonen on kuudes tai seitsemän kirkkoministeri. Vaihtoa on siis ollut varsin tiheään. Kertooko se tehtävän isosta vai pienestä arvostuksesta?

Hyvät kokemukset heistä lähes kaikista on. Ministerit ovat korostaneet kirkon merkitystä ja yhteistyötä kirkon ja valtion kesken. Tuntuu, että ovat myös arvostaneet meidän työtämme, vain yksi heistä pyrki opettamaan kirkolliskokousta, miten pitäisi toimia.

Erikoisuutena on hallinto-, talous- ja tulevaisuusvaliokuntien yhteiskokous. Se on osa pidempää hanketta, jossa yritetään etsiä ratkaisua kirkon hallinnon rakennehaasteisiin

Varsinaiset avajaiset ovat tiistaina. Maarian kirkkoon mennään heti aamutuimaan. Tampereen hiippakunta on toimitusvuorossa.

Viikon aikana käydään esille tulevien asioiden lähetekeskusteluja ja varsinaisia käsittelyjä. Valiokunnat valmistelevat asioista täysistuntojen väleissä.

Kun kirkolliskokous on koolla vain kaksi viikon jaksoa vuodessa, istuntoviikot ovat tiiviitä aamusta iltaan. Valiokunnat voivat kokoontua istuntoviikkojen välilläkin.

Istuntoviikko päättyy perjantaina. Pyrin päivittäin tai oikeastaan illoittain kirjoittamaan tälle palstalle päivän tapahtumista.
Voit myös seurata kirkolliskokousta striimin kautta Kirkon YouTube-kanavalla.