lauantai, 20. tammikuu 2018

Arkkipiispaehdokkaat kulkivat Porissa tuttuja polkuja

Arkkipiispaehdokkaat eivät tienneet Ässien jääkiekkojoukkueen äskettäin vaihdetun uuden valmentajan nimeä Porin arkkipiispavaalipaneelissa tiistaina 16. tammikuuta. Paha puute, Porissa, mutta taisivat saada juontajalta ja yleisöltä anteeksi.

Tämä oli jo arkkipiispaehdokkaiden viides yhteispaneeli, joten heidän ajattelutapansa alkaa käydä tutuksi. Tässä on kultakin heistä jotain mieleeni tarttunutta.

Ville Auvinen on aktiivinen keskustelija, mutta keskeisissä kohdissa hän seuraa tiukkaa konservatiivista linjaa: ei naispapeille ja ei homoille. Porissa hän puhui myös pelastusvarmuudesta ja herätyksen odottamisesta.

Ilkka Kantolan puheissa näkyy kansanedustajuus yhteiskunnallisena näkökulmana. Hän katsoo kirkko hieman kauempaa. Teologisesti hän on liberaali. Toivon, että puoluepolitiikka ei tule tätä kautta kirkkoon.

Heli Inkinen tuo esiin heikoimmassa asemassa olevat ihmiset ja ekumeenisuuden, erityisesti kokemuksensa El Salvadorista. Hän kuvailee usein vallitsevaa tilannetta yleisillä tiedoilla aiheesta, mutta varsinaiset kannanotot eivät välttämättä tule esiin. Hän kuuluu liberaaleihin.

Tapio Luomassa näkyy kokemus piispan ja kirkkoherran viroissa. Joissakin asioissa hän on kahta mieltä tai ei ota kantaa, mikä sopii ”keskitien kulkijalle”, mutta äänestäjän kannalta tilanne on hankala. Heiltä kun voisi odottaa kannanottoa myös linjakysymyksiin, ei vain henkilöön. Luoma on konservatiiviin maineessa, mutta hänen arvioidaan olevan ”liikkeellä”.

Björn Vikström perustelee kannanottojaan Raamatun ja kristinuskon sisällöstä käsin. Uudistukset ja muutokset eivät siten ole vain reagointia yhteiskunnan vaatimuksiin vaan nousevat kristinuskosta itsestään. Maailma muuttuu, mitä kristinusko tarkoittaa meidän aikanamme? Hän edustaa liberaalia osaa ehdokkaista. Hänen kannanottonsa ovat maallikonkin kannalta selkeitä. Kiinnostava oli maininta sisäisen lapsen kuuntelemisesta.

Vikströmin ja Luoman vastauksissa kuuluvat kokemukset piispan virasta ja kokemus muutoinkin, mikä erottaa heidät muista. He myös vastaavat tiiviisti ilman liikoja johdantoja ja kuvailuja. Se on kuuntelijan kannalta huomaavaista.

****

Porissa puhuttiin jälleen paljon varojen käytöstä kirkossa. Vaadittiin, että sanojen ja tekojen tulee olla kirkossa sopusoinnussa. Kirkko käy aika ajoin läpi mainekriisejä, jotka johtuvat siitä, että tuota sopusointua ei ole. Ehdokkaiden vastaukset kulkivat rataa ”kohtuus, valtuudet ja valvonta”. Näitä kaikkia tarvitaan.

Toinen ajankohtaisasia on ollut kirkon avioliittokäsitys. Jälleen useampi totesi, että samaa sukupuolta olevien avioliittoihin suhtautumisessa on saatava pian aikaiseksi jokin ratkaisu. Muutoin se jarruttaa monien kirkon kannalta tärkeämpien asioiden etenemistä ja ratkaisemista.

Oma huomautus: yhtenä osana avioratkaisuja pidetään omantunnon suojaa, jolla tarkoitetaan, että pappi ei ole velvollinen vihkimään tai siunaamaan, jos hän ei voi sitä hyväksyä. Omantunnon suoja pitäisi olla myös niillä papeilla, joiden kristillisen vakaumuksen mukaan samaa sukupuolta olevien liitot on hyväksyttävä myös kirkossa.

Oma huomautus: usein kuulee torjuttavan ”liberaaliksi” tai ”konservatiiviksi” ja ”uudistusmieliseksi” tai ”muutosvastarintaiseksi” nimeäminen. Totta on, että sama henkilö voi olla kaikkia näitä. Toisaalta hämmästyttävästi nuo linjaukset kuitenkin käytännössä tulevat vastaan.

****

Jälleen kerran voi todeta, että tällaiset keskustelut ovat mielenkiintoisia ja tärkeitä. Näitä asioita käsitellään harvoin julkisuudessa, ehkei edes seurakunnissa. Vielä on muutama paneeli jäljellä ja sitten kirkon jäsenet äänestävät – edustajiensa välityksellä – uudesta arkkipiispasta.

 

tiistai, 16. tammikuu 2018

Sukupuoli on yhä tärkeä aihe kirkon keskusteluissa

Arkkipiispaehdokkaat paneelissa Tampereella

Arkkipiispaehdokkaiden neljäs yhteinen keskustelu käytiin maanantai-iltana Tampereella. Uutta oli Helsingin piispan toimien esiin nostamana rahan käyttö kirkossa, muutoin keskustelu kulki pääosin tuttuja latuja. Parissa tunnissa käytävän keskustelun asialista oli melko suppea.

Ehdokkaiden keskinäistä keskustelua voisi sytyttää enemmän, dialogi yleisön kanssa näyttää haasteelliselta.

Kirkon rahan käyttämisen suhteen ehdokkaat katsoivat, että yleisesti kirkossa käytetään rahaa harkitusti. Myös valvonta on hyvin järjestetty. Jos väärinkäytöksiä tai puutteita valvonnassa ilmenee, siihen on puututtava.

Auvisen painotus näytti hieman poikkeavan tästä: kun kyseinen henkilö on pyytänyt anteeksi ja luvannut tehdä parannuksen, se riittää - kun parannus on aito.

****

Sukupuoliasiat tulivat ehkä vähän selkeämmin esille. Nainen papin virassa on edelleen Suomen kirkossa relevantti kysymys, joka nähdään tarpeelliseksi esittää. Viidestä ehdokkaasta yksi, Ville Auvinen näytti jälleen punaista korttia naisille.

Jatkokysymys tähän oli, ”vihitkö naisten pappeutta vastustavia teologian maistereita papin virkaan”? Auvisen mielestä pitäisi vihkiä, muiden mielestä ei. 

Oma kommentti: Ongelma ei ole varsinaisesti tuo vastustava mielipide, vaan että kyseiset maisterit eivät ole valmiita toimimaan yhteistyössä naispuolisten pappien kanssa tai edes tulemaan samaan pappisvihkimykseen. Eli mielipiteen voisi pitää, mutta seurakunnissa käytännön työssä täytyy olla valmis yhteistyöhön kaikkien kanssa.

****

Toinen sukupuoleen liittyvä kysymys oli jälleen samaa sukupuolta olevien parien vihkiminen tai heidän avioliittonsa siunaaminen. Vastauksena oli kaksi punaista ja kolme vihreätä lippua.

Se tiedettiin, että Auvinen vastustaa – punainen kortti, ja ehdokkaat Heli Inkinen, Ilkka Kantola ja Björn Vikström kannattavat vihkimistä ja siunaamista – vihreä kortti.

Vikström toivoi kirkolliskokouksen tekevän nopeasti tästä päätöksen. Vikström ja Kantola eivät vihi ennen päätöstä, mutta Inkinen on valmis vihkimään jo nyt, jos sitä häneltä pyydetään.

Tapio Luoma näytti punaista korttia. Hän liikkui välimaastossa ja avasi ajatteluaan vähän lisää. Hän kertoi olevansa valmis hyväksymään vihkimisen, jos kirkolliskokous siitä päättää. Hän ei kertonut, minkä kannan itse ottaa kirkolliskokouksessa asiaa käsiteltäessä, kannattaako vai vastustaako. Aivan ilmeisesti hän on asian kanssa ”prosessissa”, eli käy sisällään kamppailua kahden kannan välillä.  

Oma kommentti: olisi kiinnostanut kysyä ehdokkailta, aikovatko edistää myönteisen päätöksen syntymistä avioasiaan kirkolliskokouksessa. Myönteisellä päätöksellä tarkoitan vihkimisen ja siunaamisen sallimista.

****

Arkkipiispan osallistumisesta yhteiskunnalliseen keskusteluun ilmeni pieniä painotuseroja. Vikström piti tärkeänä, että arkkipiispa ottaa kantaa myös yhteiskunnallisiin asioihin. Hänen kantansa luonnollisesti nousevat kristilliseltä arvopohjalta. Näin arkkipiispa ja muutkin piispat tuovat kristillisen näkemyksen yhteiskunnan asioihin, vaikka ei aina käytä perinteistä kirkon kieltä.

Auvisen mielestä piispan tehtävä on ennen muuta tuoda keskusteluun ristin sanoma.

Oma kommentti: On pyrittävä siihen, että on myös kuuntelijoita. Pelkkä julistaminen ei vie eteenpäin. Vahvasti hengellistä kieltä käyttämällä jää yhteiskunnallisessa keskustelussa helposti periferiaan, eikä kykene siihen vaikuttamaan.

****

Olen seurannut nyt neljä arkkipiispanvaalipaneelia, yhden paikan päällä ja kolme netin välityksellä, ”striimauksena”. Keskustelut ovat olleet minusta mielenkiintoisia. Nämäkin vaalit on hyvä paikka käydä keskustelua kirkon asioista ja arvoista vähän laajemminkin.

Mutta mieleen on tullut myös kysymys, kenelle ne on tarkoitettu? Äänestäjille, joita tässä vaalissa on vain pieni joukko vai suuremmalle yleisölle, joka on pinnallisemmin kiinnostunut?

Enää ei tarvitse olla paikanpäällä, vaan paneeleita voi seurata satojen kilometrien päästä netin välityksellä tai televisiosta. Itse voi osallistua keskusteluun sosiaalisen median välityksellä.

Tänään tiistaina he ovat Porissa, sen jälkeen on ensi viikolla Helsingin vuoro.

lauantai, 13. tammikuu 2018

Tasa-arvon vaatimus nousee kirkon opista

Arkkipiispaehdokkaat Salon paneelissa

Viisi arkkipiispaehdokasta olivat torstai-iltana esittäytymässä Salossa alueen äänioikeutetuille ja miksei muillekin kiinnostuneille. Kuulijoita olikin salin täydeltä. Käytiin keskustelua kirkosta.

Henkilöesittelyssä ehdokkaat kertoivat muiden tietojen ohella yhteyksistään Saloon, mikä oli hauska kevennys heti alkuun. Ilkka Kantolan vanhemmat olivat tavanneet Muurlan opistolla. Björn Vikström toimi Kemiössä uransa alkuvaiheissa pappina ja kävi nuorten kanssa pelaamassa jalkapalloa Salossa. Tapio Luoman lapsuuden kodissa Pohjanmaalla puolestaan oli Salora-radio, jota hänen isänsä edelleen kuuntelee.

Ensimmäinen varsinainen kysymys ei ollutkaan aivan pieni: minkälaisena näette tulevaisuuden kirkon? Siinä tuotiin esiin seurakuntalaisten kirkkoa ja pidettiin tärkeänä kuulla nuoria. Tästä ehdokkaat olivat yhtä mielä.

Linjasta poikkesi Ville Auvinen, joka näki tulevaisuuden kirkon ”pienempänä mutta kauniimpana”. Hän saattoi ajatella, että jäsenmäärän aleneminen johtaa jäsenten hengellisen profiilinsa nousuun.

Björn Vikström näki tarpeellisena rakenteiden keventämisen ja toivoi kaikkien kristittyjen ehtoollisyhteyttä, joka vielä ei ole totta (sitä maallikko ei välttämättä tiedä saati ymmärrä, miksi ei ole).

Polarisoituminen ja ääriliikkeiden merkitys olivat yksi aihe, josta puhuttiin. Moniäänisyys sinänsä nähtiin hyvänä, kunhan äänet soivat riittävästi yhteen. Tärkeänä pidettiin sitä, että eri mieltäkin olevat hyväksytään tasavertaisina. Polarisoitumista ei nähty vain kirkon kysymyksenä, vaan laajempana yhteiskunnallisena ilmiönä.

Tähän aiheeseen liittyi seurakuntasalin seinälle heijastettu kuva koivumetsästä, jossa yksittäiset puut erottuvat, mutta iso kuva on silti yhtenäinen. Ytimestä ollaan kirkossa samaa mieltä.

Erilaiset raamattunäkemykset nähtiin kirkon jäseniä erottavana tekijänä. Useampi toivoi siinä keskustelemalla päästävän eteenpäin.

Vikström toivoi, että pian saataisiin aikaan sovintoratkaisu kirkon viime aikojen erimielisyyksiin. Vaikka hän sanoi olevansa kansankirkon vankka kannattaja, hän näki mahdolliseksi löytää ratkaisu erilaisiin näkemyksiin jumalanpalvelusyhteisöjen tai tarkoin määriteltyjen henkilöseurakuntien avulla.

Kirkolta odotetaan yhteiskunnallisia kannanottoja ja osallistumista arvokeskusteluun. Siinä arkkipiispalla on tärkeä asema, häntä kuunnellaan.

Tasa-arvon kaikki totesivat keskeiseksi tavoitteeksi niin yhteiskunnassa kuin kirkossakin. Vikström korosti tasa-arvon periaatteena nousevan kristinuskon ytimestä. ”Se on kirkon oma tavoite, ei vain yhteiskunnallisten trendien seuraamista.”

Yleisö kysyi kirkon diakonian suunnasta. Auvinen totesi diakonian olevan yhteiskunnan sosiaalityötä ketterämmän huomaamaan ihmisten muuttuvia tarpeita ja hätää.

Vielä keskusteltiin tapakristityistä ja partiosta. Jos oikein huomasin, kaikki myönsivät olevansa tapakristittyjä. Tavat ovat tie kirkkoon ja tapa olla siellä, vaikka eivät tietenkään varsinainen uskon kohde.

Kaikilla ehdokkailla oli jonkinlainen suhde partioon, joko omakohtaisesti, papin työhön liittyen tai perheen kautta. Jäsenenä tällä hetkellä taisi olla vain Heli Inkinen.

Ehdokkaat pitivät tärkeänä, että kirkko edelleen toimii partion taustayhteisönä. He kyllä muistuttivat, että aika ajoin partioliikkeen sisällä on käyty keskustelua siitä, pitäisikö liikkeen vetää rajaa kirkkoon.

****

Salon keskustelussa ehdokkaiden välillä ei oikein isoja eroja mielipiteissä syntynyt. Saman kirkon tehtävään kaikki selvästi pyrkivät. Ville Auvinenkin oli lientynyt, eikä Turun paneelien tapaan erottunut kärkevyydellä.

Oma vaikutelmani oli, että jo piispan viroissa toimivat Björn Vikström ja Tapio Luoma erottuivat lähinnä esiintymistavan puolella ja kannanottojen varmuudella. Kokemus näkyy.

Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle ja Turun arkkihiippakunnalle valitaan uusi arkkipiispa 8.2.2018 ja tarvittaessa käydään toinen kierros 1.3.2018.
Äänioikeus arkkipiispan vaalissa on arkkihiippakunnan papeilla ja lehtoreilla sekä seurakuntien valitsemilla maallikkovalitsijoilla. Maallikkovalitsijoita on yhtä monta kuin hiippakunnan äänioikeutettuja pappeja ja lehtoreita eli 603. Äänivaltaisia ovat myös kaikki kirkolliskokousedustajat sekä hiippakuntavaltuustojen, tuomiokapitulien ja kirkkohallituksen jäsenet. Kaikkiaan äänioikeus vaaleissa on 1525 henkilöllä.

perjantai, 15. joulukuu 2017

Arkkipiispanvaalipaneelit alkoivat

Avioliittoon vihkiminen nousi pintaan arkkipiispanvaalin ensimmäisissä keskusteluissa

Keskiviikkona tällä viikolla käytiin Turussa kaksi ensimmäistä kaikille arkkipiispanvaalin ehdokkaille yhteistä keskustelutilaisuutta. Ensin oli paneeli Turun yliopistolla ja illalla kauppakeskuksessa.

Ehdokkaina ovat Ville Auvinen, Heli Inkinen, Ilkka Kantola, Tapio Luoma ja Björn Vikström. Seuraavassa on joitain keskusteluista nousseita johtopäätöksiä. Liitin mukaan omia kommenttejani kursiivilla.

Avioliiton kirkollinen vihkiminen
Oli etukäteen tiedossa, että samaa sukupuolta olevien parien kirkollinen vihkiminen avioliittoon ja siunauksen pyytäminen heille nousee arkkipiispakeskustelujen keskiöön. Olkoon, että se ei ole ehkä tärkein asia kirkossa, mutta se jakaa mielipiteitä ja on kiinnostava asia. Siitä on siten puhuttava.

Tavallaan se toimii myös mittarina siitä, miten kannanottaja tulkitsee Raamattua ja mitä mieltä hän ehkä on muistakin kirkollisen elämän asioista. Kysymys naisten oikeudesta papin virkaan on saamaa juurta.

Mielipiteet kävivät keskustelussa selviksi:

Vikström ja Kantola hyväksyvät samaa sukupuolta olevien parien kirkollisen vihkimisen ja toivovat siihen pikaisesti myönteistä päätöstä kirkolliskokouksesta. Vikström antaisi oman tunnon vapauden papeille vihkiä tai olla vihkimättä.

Tapio Luoman mielestä keskustelulle on annettava aikaa. Hän arvioi myönteisen päätöksen kyllä tulevan, kun riittävä yksimielisyys on saavutettu. Hän on aikaisemmin sanonut pitävänsä avioliittoa miehen ja naisen välisenä, mutta hyväksyy samaa sukupuolta olevien kirkollisen vihkimisen, kun siitä päätös kirkossa syntyy.

Heli Inkinen hyväksyy ko. parien kirkollisen vihkimisen ja kannattaa kahta rinnakkaista mallia, joita toteutetaan samanaikaisesti.  Se on niin kutsuttu ”Helanderin malli”.

Ville Auvinen ei hyväksy missään tapauksessa. Hän pitää sitä vastoin Raamatussa ilmaistua Jumalan tahtoa.

Kantola, Luoma ja Vikström toivoivat, että papit eivät vihi näitä pareja ennen kuin päätös kirkossa on tehty. Inkinen ei nähnyt estettä vihkimiselle jo nyt. Luoman ja Vikströmin on varmaan oltava tässä mielessä pidättyväisiä jo nykyisen piispan virkansa vuoksi.

Samaa sukupuolta olevia pareja vihkineiden pappien rankaisemiseen ei aivan selvää kantaa muodostunut. Vikströmin sanoi ennen rangaistusta tapahtuvan monta muuta asiaa keskusteluista alkaen. Hän tuntui olevan nihkeä rankaisemiselle.

Tapio Luoma sanoi olevan kyse myös siitä, mikä merkitys työnantajan ohjauksella ylipäätänsä on työntekijöihin nähden. Hänen hiippakunnassaan on juuri annettu varoitus tässä asiassa.

Heli Inkinen vastusti rankaisemista.

Oma kommentti: Mielestäni arkkipiispan ei pidä vain odottaa ja kulkea lauman perässä. Toivon, että hän myös ohjaa laumaa oikeaan suuntaan ja linjaa kirkon tietä, vaikka ei hän tietenkään yksin voi päättää asioista. Nykyinen arkkipiispa Kari Mäkinen on ottanut moniin asioihin rohkeasti kantaa ja näyttänyt suuntaa, vaikka kirkossa on niistä ollut monta mieltä.

Yksi asia
Ehdokkaita pyydettiin mainitsemaan yksi asia, johon puuttuisi arkkipiispana.
Vikström: kasteen ja kummiuden tukeminen.
Luoma: kirkon tukeminen hengellisenä yhteisönä.
Kantola: kirkon viestinnän uudistaminen.
Inkinen: syrjittyjen ryhmien nostaminen esiin.
Auvinen: henkilöseurakuntien mahdollistaminen.

Kirkon viestintä
Ilkka Kantola lupasi uudistaa kirkon viestintää, jotta kirkossa ja kirkosta – puhuttaisiin tärkeämmistä asioista kuin vain avioliittoon vihkimisestä.

Oma kommentti: Yleistä keskustelua mediassa, yhteiskunnassa ja kirkossa tai vapaan median uutisointia on vaikea säädellä saati hallita. Viestintä ei enää ole yhdensuuntaista tiedottamista vaan monenkeskistä vuoropuhelua, johon kirkon edustajien ja jäsenten on osallistuttava ilman varmuutta siitä, mihin se johtaa. Ei voi antaa vain "hyvää kuvaa".
Ihmisiä lähellä olevat asiat ja mielipide-erot kiinnostavat ja niistä media kirjoittaa olettaen, että niitä luetaan. Silti kannattaa yrittää ja pitää olla aktiivinen.

Henkilöseurakunnat
Ville Auvinen kannatti henkilöseurakuntien perustamista. Se tarkoittaa, että joukko ihmisiä voisi perustaa oman seurakunnan ja palkata itselleen papin, mutta kuitenkin kirkkoon ja piispan kaitsentaan kuuluen. Nyt seurakunnat noudattavat aluerajoja, yleensä yksi kunta, yksi seurakunta.

Muut ehdokkaat eivät tätä kannattaneet. henkilöseurakunnan tilalle on tarjottu messuyhteisöjä, joissa samoin joukko seurakuntalaisia tai järjestö voi järjestää seurakunnan alueella rinnakkaismessuja ja ehkä muutakin toimintaa. Se tarkoittaisi myös, että messuyhteisö voisi kutsua papin tehtäviin vain miehen.

Kysyttäessä mahdollisuudesta järjestää messuja vain miespapin toimesta, vastasivat Vikström, Luoma ja Kantola, että ”se ei ole mahdollista seurakunnan järjestämässä messussa”.  Inkisien mielestä se ei ole mahdollista missään messussa ja Auvisen mukaan kaikissa, koska hän ei naisten pappeutta hyväksy.

Oma kommentti: ilmeisesti kirkossa ollaan hyväksymässä rinnakkaismessut, joita muutama vuosi sitten vielä tiukasti vastustettiin. Se tarkoittaa pyörän kääntämistä taaksepäin ainakin kahdella tavalla: seurakunta ei enää kokoonnu yhteen, vaan eri tavoin ajattelevat hajaantuisivat omiin nurkkiinsa. Toinen takapakki olisi periksi antaminen virkakysymyksessä eli naisten oikeudesta toimia papin virassa siinä kuin miestenkin.
Onhan messuyhteisöllä omat etunsa: jäsenten aktiivisuus ja vaikutusmahdollisuudet sekä heidän mielensä mukainen toiminta. Auvisen mukaan se pitää kirkon jäseninä sellaisia, jotka muutoin lähtisivät pois.

Kirkon ykseys
Kysymykseen, miten edistäisit arkkipiispana kirkon ykseyttä, ehdokkaat korostivat kuuntelemisen ja samassa pöydässä keskustelemisen tärkeyttä. Silmäkkäin vastakohtaisuudet lientyvät. Sekin myönnettiin, että kirkossa voidaan olla monista asioista eri mieltä, mutta olla silti samassa kirkossa.

Arvojohtajuus ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen
Arkkipiispa voi päästä yhteiskunnallisen arvojohtajan asemaan. Häntä kuunnellaan ja häneltä kysytään, mutta arvostus riippuu tietysti myös henkilöstä. Se ei ole itsestään selvää.

Vikström painotti, että jos kirkon johto vaatii yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja syrjimättömyyttä, on myös sen oman toiminnan oltava kunnossa.

Hän myös totesi, että kun kristityt ajattelevat kaikkien ihmisten olevan tasa-arvoisia Jumalan edessä, täytyy näin olla myös yhteiskunnassa.  Ei voi ajatella, että hyväksyttäisiin yhteiskunnan eriarvoisuus esim. sukupuolen tai sukupuolisen suuntautumisen suhteen, mutta sanottaisiin kaikkien olevan tasa-arvoisi Jumalan edessä.

Vikströmin mielestä kirkko ja kristinusko on vaikuttanut yhteiskunnan muuttumiseen tasa-arvoisemmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi, ei niin, että kirkko olisi yhteiskunnan paineesta johtuen muuttanut kantaansa esim. sukupuolivähemmistöjen suhteen. Kirkon vaikutus nousee sen opin ytimestä.

Auvisen mielestä kirkko tässä on antanut periksi maalliselle yhteiskunnalle.

Vähän huumoriakin
Asiallisen keskustelun lomaan pujahti vähän huumoriakin.
Kun ehdokkaita pyydettiin mainitsemaan joku aikaisempi arkkipiispa, jota erityisesti arvostaa, mainittiin Martti Simojokea ja John Vikströmiä.

Björn Vikström sanoi olevan parempi, ettei sano tähän mitään. ”Jos mainitsisin John Vikströmin, sitä kummeksuttaisiin, tai jos en mainitsisi Johnia, sitäkin pidettäisiin outona.” No, hän sanoi arvostavansa suuresti nykyistä arkkipiispaa Kari Mäkistä mm. erinomaisena kokousten puheenjohtajana.

Ville Auvista on yleensä sanottu vanhoilliseksi, mutta hän pääsi sanomaan muita vanhoillisiksi, kun eivät kannattaneet kirkon uudistamista henkilöseurakunnilla. ”Minä olen uudistusmielinen”, totesi Ville Auvinen.

Vaalit
Vaalipäivät ovat 8.2. ja mahdollinen toinen kierros 1.3. ensi vuonna. Äänioikeutettuja on 1525, joista noin puolet pappeja ja puolet maallikoita eli seurakuntalaisia, ja 60 prosenttia äänivallasta arkkihiippakunnan, loput muualta kirkosta.
 Uusi arkkipiispa aloittaa 1.6. kun viran nykyinen haltija Kari Mäkinen jää eläkkeelle.

maanantai, 27. marraskuu 2017

Onko tulevaisuuden seurakunta joukko soluja ja digitaalinen verkosto?

Espoon hiippakuntafoorumissa Hyvinkäällä puhuttiin tuomiosunnuntain aattona isoista asioista: seurakuntayhteydestä, yhdessä tekemisestä ja lähimmäisistä, kuten myös verkostoitumisesta ja äänettömien äänen kuulemisesta sekä vieraisiin suhtautumisesta.

Miten elää erilaisuuden kanssa, kun ykseys on moninaisuutta?

Kyse oli seurakunnan olemuksesta, jota usein kuvataan hengelliseksi yhteisöksi.  Mitä tarkoittaa olla seurakunnan jäsen? Ennen seurakunnan jäseneksi synnyttiin, vielä niinkin, mutta yhä useammin jäsenyys on tietoinen valinta.

****

Foorumissa esiteltiin laajasti seurakuntien sisällä toimivia jumalanpalvelusyhteisöjä tai soluseurakuntia.

Seurakuntien järjestämistä messuista erillisiä jumalanpalveluksia järjestävät yhteisöt kokoavat samoin ajattelevia ihmisiä. Usein ne toimivat jonkun järjestön puitteissa. Tuollainen tiivis, aktiivi joukko toimii eri tavalla kuin nk. ”tavallisista seurakuntalaisista” koostuva väki.

Pienen yhteisön jäsenillä on korkeampi hengellinen profiili kuin keskimääräisellä seurakuntalaisella, mistä helposti syntyy käsitys ”oikeasta uskosta”.

Sellaisessa toiminnassa on paljon hyvää, jota Hyvinkäälläkin esiteltiin: jäsenten aktiivisuus ja keskinäinen yhteys, osallistujien runsaat vaikutusmahdollisuudet...

Entä varjopuolia? Erillismessuilla saatetaan haluta järjestää vain miespappien toimittamia messuja. Virkakysymys näyttää tekevän paluuta, vaikka ajateltiin sen olevan pois päiväjärjestyksestä. Kyetäänkö pyörää kääntämään taaksepäin?

Syrjivä järjestely sortaa naispappeja, mutta sen voi kokea vääräksi myös laajemmin seurakuntalaisten enemmistö.

Seurakuntien sirpaloituminen ja yhteisöllisyyden hajoaminen on yksi varjopuoli. Jos kotikirkkoni messussa vakikävijöistä osa lähtisi muualle, meitä olisi vähemmän. Nyt eri tavoin ajattelevat (myös iän tai muun ominaisuuden perusteella) kokoontuvat yhteen, erillismessut veisivät erilleen.

Miten kävisi silloin yhteisöllisyyden? Ja miten aktiivisuutta riittäisi silloin seurakunnan eri tehtäviin kuten lapsi- ja nuorisotyöhön, diakoniaan ja niin edelleen.

****

Hiippakuntafoorumin teemaksi oli valittu seurakunnan kasvu. Se voi tarkoittaa sekä jäsenmäärän että hengellisyyden tai toiminnan laadun kasvua. Messu on seurakuntaelämän keskus, mutta toimintaa on toki paljon muutakin.

Seurakuntaan voi tulla sellaisena kun on. Ei ole ennakkoehtoja. Jonkin siellä pitäisi koskettaa juuri minua tai olla jotain, johon voisin samaistua. Ainakin pitäisi tuntea itsenä tervetulleeksi ja tulla edes huomatuksi.

Jos haluaa toimia seurakunnassa, pitää tuntea itsensä tarpeelliseksi. Kukaan ei saisi jäädä yksin.

Keskustelussa puhuttiin vallasta. Seurakunta on paikka, jossa sitä käytetään. Seurakuntalainen voi kokea, että työntekijät käyttävät sitä liikaa. Ehkä se on tiedostamatonta, kun halutaan vain saada asiat sujumaan, mutta se ei kannusta seurakuntalaisia, meitä vapaaehtoisiksi kutsuttuja, osallistumaan. Hengellinen valta on oma lukunsa, sitäkin käytetään.

Totuus on, että ilman palkattujen työntekijöitä asiat eivät suju. Myös lait velvoittavat. Mutta tarvitaan meitä kaikkia eli kuten piispa Tapio Luoma sanoi tilaisuutta avatessaan, että ”rakennamme yhdessä Kristuksen ruumista”, siis kaikki seurakuntalaiset (mukaan lukien myös työntekijät) yhdessä. Ruumiilla tarkoitetaan tässä Kristuksen kirkkoa.

Sekin todettiin, että seurakuntien välillä ja ihmisten kesken on suuria eroja. Samat toimintamuodot ja toimintatavat eivät pelaa joka paikassa ja sovi kaikille. Teologiaakin painotetaan vähän eri tavoin. Kirkko jos mikään, on paikka, jossa ihmisillä lukuisia käsityksiä ainoasta oikeasta.

Verkostoituminen oli yksi päivän teemoja. Seurakunnat ovat osa isoa verkostoa, jossa on yllättävän paljon yhteyksiä viranomaisiin, kuntaan, yhdistyksiin ja ihmisten kesken. Seurakunta ei kuitenkaan ole pelkkää, toivottavasti ei edes ensisijaisesti viranomaistoimintaa.

Uusi seurakunta rakentuu myös sosiaalisen median kautta. Koostuuko siis tulevaisuuden seurakunta ja kirkko siellä täällä kokoontuvista soluista tai netissä muodostuvasta digitaalisesta verkostosta?