sunnuntai, 22. joulukuu 2024

Joulua vietetään yhdessä

Suomalaiset kai lähettävät vieläkin vuosittain miljoonia joulukortteja ja nykyään jouluviestejä jaetaan myös netissä sähköpostilla ja sosiaalisessa mediassa. Näin ystävät, perheet, yritykset ja yhteisöt tervehtivät toisiaan ja toivottavat hyvää joulua.
Korteilla ja digipäivityksillä kerrotaan, että täällä ollaan, ja että ollaan kavereita, vaikka muutoin ei ehkä ole oltukaan usein tekemisissä.
Jouluun liitytään sen sanoman sekä yhteisten tapojen ja perinteiden kautta. Joulu on yhteisöllisyyden kulta-aikaa.
Joulukortit ovat eräs osoitus yhteen kuuluvuudesta, siitä usein mainitusta yhteisöllisyydestä. Korttien kuvissa jaetaan meille yhteisiä arvoja ja yhteisiä muistoja.
Jouluyhteydestä kertovat myös joululaulut ja niiden laulaminen yhdessä. Joulu on suosituin kirkkopyhä vuodessa. Samaa viestiä jakavat jouluseimet kodeissa ja näyteikkunoissa. Hautausmailla käynti yhdistää sukupolvia.
Adventti on varsinaisen joulun odottamista, mutta sekin johdattelee meitä toistemme yhteyteen. Mieleeni jäi kohta adventtisaarnasta: adventti ei ole vain odottamista, vaan myös tekemistä – lähimmäisten hyväksi.
Joulua vietetään yhdessä perheen ja suvun kesken, mikä tuo esiin kääntöpuolen: miten vietän joulua yksin? Jouluun kuuluu kaikkien muistaminen, yhdessä viettäminen.

Joulukertomus sisältää paljon kummallisuuksia. Jumalan tuli maan päälle syntyen pieneksi lapseksi syrjäiseen eläinsuojaan kauas vallan keskuksista. ”Vähempi väkevyys ei riittänyt”, kirjoitti runoilija Anna-Maija Raittila. Jouluevankeliumi kertoo, miten Maria kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
On vaikea kuvitella pelkkien joulutapojen elävän ilman sitä. Uutisen kuulivat ensin paimenet, nuo sen ajan yhteiskunnan vähäisimmät. Enkeli kertoi ilosanoman kuuluvan koko kansalle. Paimenet sanoivat toisilleen: "Nyt Betlehemiin! He lähtivät sinne kiiruusti.

Nyt aikuisena tiedän, että joulupukki on olemassa. Joulu on meissä itsessämme ja läheisissämme elävä hyvä ihminen.
Tulkoon joulu on ollut yksi suosituimpia joululauluja. Tuossa Pekka Simojoen sanoittamassa ja säveltämässä laulussa onkin kaikki joulun keskeiset elementit.

Tulkoon rakkaus ihmisrintaan, silloin joulu luonamme on.

 

 

 

torstai, 12. joulukuu 2024

Millainen on oikea joulukalenteri?

Pääkaupunkiseudun seurakuntien julkaisema joulukalenteri on herättänyt keskustelua kirkollisissa piireissä. Kommentit ovat olleet kärkeviä ja perinteiseen tapaa kahtia jakaantuvia: toisten mielestä se on hyvä ja toisten mielestä huono tai jopa vääränlainen kalenteri.
Seurakuntien kalenteria moittivien mielestä kuvat ja tekstit ovat paitsi huonoja, jopa epäkristillisiä. Pääkuvassa, joka näkyy ennen luukkujen avaamista, on enkeli, joka ei ole perinteiseen tapaan valkoiseen puettu. Siitä seurasi keskustelu, miten enkeli tulisi kuvata tai jopa, onko enkeleitä olemassa. Lisäksi kannessa on paljon joulukertomukseen liittyviä pikkukuvia, joita sieltä on mukava bongata.
Kunkin luukun takana on ajankohtaan liittyvä, kuvittaja Ilja Karsikkaan tekemä kuva ja kirjailija Antti Nylenin kirjoittama lyhyt teksti. Olen lukenut vasta alkupään tekstit. Osasta syntyy heti oivallus, osa on haastavampia ja vaativat hetken pohtimisen.
Summasummarum: minusta kalenteri on erinomainen ja sopivasti haastava, tosin aikuisille tarkoitettu.

****

Muistan lapsuuteni joulukalenterin, jossa oli vain kuva tai joskus kuva ja teksti. Luukun takana oli helppo ja kaunis, joulun odottamiseen liittyvä sisältö. Viimeisessä ruudussa oli seimi ja Jeesus-lapsi. 
Sittemmin ovat tulleet suklaata tai muuta konkreettista sisältävät kalenterit. Niiden luukkuja ei avata kuvan tai tekstin vaan suklaan vuoksi.
Joulukalenterin alkuperäinen idea lienee ollut korostaa joulun odottamisen etenemistä samalla tavalla kuin sytytämme joulua edeltävinä adventtipyhinä 1–4 adventtikynttilää. Joulukalentereitahan on kutsuttu myös adventtikalentereiksi. Adventtina odotamme joulua.

****

Uskontoon ja uskoon liittyvään keskusteluun kuuluu, että siihen osallistuvat ovat kaikki mielestään yksin oikeassa. Totuus on heidän hallussaan, vaikka kyse on uskosta. Aiheesta kuin aiheesta päädytään kirkossa jakoon ainakin kahtia, perinteiseen tai uudenlaiseen ja avarampaan käsitykseen. Näin käy, vaikka kyse olisi vain joulukalenterista.
Piispa Teemu Laajasalon saarna itsenäisyyspäivän ekumeenisessa jumalanpalveluksessa Helsingin tuomiokirkossa käsitteli juuri tätä yksin oikeassa olemisen haastetta. Saarna oli vaikuttava, ymmärrettävä ja osuva.
”Hyvät ystävät, meidän aikamme herruuden himona on halu olla oikeassa”, sanoi piispa.
Ja jatkoi: ”Me kirkon väki olemme ehdottomuuden kokemusasiantuntijoita. Kirkon historia on täynnä esimerkkejä erilaisten aikojen puhdasoppisuudesta, joka on vienyt meidät jäsenten välisiin taisteluihin…”
Aiihe oli tietysti osuva, kun penkissä istui päättäjiä ja poliitikkoja, mutta sitä sopii meidän muidenkin pohtia.
Voisiko ajatella, että erilaiset käsitykset vaikkapa joulukalenterista ovat rikkaus, ja ettei eri mieltä olevia kannattaisi tuomita 'kadotukseen' sen perusteella, että ovat eri mieltä?

lauantai, 26. lokakuu 2024

Kirkkovaltuusto pohti seminaarissa seurakuntalaisten kuulemista ja nuorten osallisuutta

Nurmijärven kirkkovaltuusto vietti lauantaipäivän Tuusulan Gustavelundissa pohtien 1) miten kuulla toimintaa suunniteltaessa enemmän seurakuntalaisia, 2) miten parannetaan Kirkonkylän siunauskappelin toimivuutta ja 3) miten vahvistaa nuorten osallisuutta seurakunnassa.

Mukana oli myös nuorten vaikuttajaryhmän jäseniä.

1Seurakunnassa kyllä kerätään paljon palautetta seurakuntalaisilta, mutta sen kokoamista ja syvällisempää analysointia voisi kehittää. Miten siitä voitaisiin tehdä oikeita johtopäätöksiä?
Yksi tehtävä on kuulla ”maan hiljaisia” jäseniä ja ei-jäseniä. Mitä he odottavat seurakunnalta? Myös toimintaympäristön muutokset tulee ottaa huomioon toimintaa kehitettäessä.
Kirkkoalueiden toimintaryhmät voisi olla yksi kanava kuulla seurakuntalaisia. Monia muitakin tapoja tuli esille, kuten että ”seurakunnalla tulisi olla sydämelliset korvat”, kuten valtuutettu Eija Mattila toivoi.

2) Kirkonkylän hautausmaan siunauskappeli on rakennettu vuonna 1930. Vaikka sitä on muutaman kerran remontoitu, on sen edessä nyt perusteellisempi peruskorjaus. Se ei enää tekniikaltaan ja toimivuudeltaan vastaa tämän ajan vaatimuksia.
Päävaihtoehdot ovat nykyisen kappelin laajentaminen ja peruskorjaus tai kokonaan uuden rakentaminen. Joka tapauksessa nykyinen kappeli tulee ja halutaan kulttuurihistoriallisesti arvokkaana rakennuksena säilyttää.
Erilaisia vaihtoehtoja esiteltiin valtuutetuille ja niistä keskusteltiin. Päätöksiä tulee tehdä vielä tämän syksyn aikana.  

 3) Seurakunnassa aloitti pari vuotta sitten nuorten vaikuttajaryhmä, jossa on yhdeksän alle 29-vuotiasta jäsentä. Ryhmän tehtävänä on edustaa nuoria seurakunnan hallintoon päin ja muutenkin olla kehittämässä toimintaa nuorten parissa.
Toiminta perustuu nykyään kirkkojärjestykseen ja nuorten vaikuttajaryhmä tulee olla kaikissa seurakunnissa.
Seminaarin tavoitteena oli Onnistumissuunnitelmaan (=strategia) perustuen saada nuorten ääni kuulumaan seurakunnassa.
Johtava nuorisotyöntekijä Timo Liimatta kertoi valtuutetuille ensin vaikuttajaryhmän toiminnasta.  Sen jälkeen keskusteltiin sekaryhmissä (luottamushenkilöt, nuoret ja viranhaltijat) etukäteen laadituista kysymyksistä.

Keskustelu tuotti paljon ideoita, joita luvattiin jatkojalostaa ja osa niistä näkynee aikanaan käytännön toiminnassa. Kaikki osapuolet olivat päivän antiin tyytyväisiä ja pitivät vuoropuhelua nuorten kanssa hyödyllisenä.

perjantai, 4. lokakuu 2024

Yhteistyö, osallisuus ja viestintä vievät seurakuntaa eteenpäin

Step-koulutus (ex seurakuntaopisto) järjesti jälleen erityisesti seurakuntien luottamushenkilöille suunnatun mielenkiintoisen Luotsi-webinaarin seurakuntaelämän ja seurakuntien toiminnan kehittämisestä. Tällä kertaa aiheena oli erityisesti maaseudun seurakuntien tulevaisuus ja vertailua kaupunkiseurakuntiin.

Eroa ”cityn ja landen” välillä ei loppujen lopuksi ole kovin paljon, kyse on ehkä vain muutosten toteutumisen aikataulusta tai muutostrendien voimakkuudesta.

Tällä kertaa Pirkkalan seurakunnan kirkkoherra Tuomo Törmänen kertoi varsinkin maaseutuseurakuntien muutostrendeistä ja niihin suhtautumisesta. Hän toimi aikaisemmin pitkään Taivalkosken kirkkoherrana, Pirkkala taitaa olla jo enemmän kaupunkiseurakunta.

Seuraavassa muutamia Törmäsen havaintoja:

Perinteinen uskonnollisuus vähenee myös maaseudulla, mutta kaupungeissa se on pidemmällä. Kirkon asema on murroksessa. Murros ei ole loppu vaan mahdollisuus kehittää uutta.

Iso kysymys on, miten pidetään yhteyttä seurakunnan toiminnasta etäämmällä oleviin. Hänellä oli ”kolme pointtia”: 1) ihmisten osallisuuden vahvistaminen, 2) digitaaliset yhteydet, 3) hengellisen elämän muutosten ja moninaisuuden pitäminen mahdollisuutena.

Perustana seurakunnan johdolla on oltava realistinen tilannekuva ja jäsenten tunteminen. Yhteistyö paikallisten toimijoiden kanssa on tärkeätä.

Törmänen toi esiin kirkon jäsenten jakaantumisen neljään ryhmään suhteessa kirkkoon: perinteisiä uskovia on noin neljännes. Vähän suurempi ryhmä ovat avomieliset tapa- tai kulttuurikristityt. He suhtautuvat kirkkoon myönteisesti, mutta eivät kovin paljon osallistu toimintaan. Muut kaksi ryhmää tuon jaon mukaan ovat konservatiivisia tai liberaaleja kirkosta etäämmällä olevia.

Liisa Välilä kirkkohallituksesta kertoi, mitä kirkkohallituksessa on vireillä seurakuntien tulevaisuutta ajatellen. Hän korosti eri tahojen ja seurakuntien yhteistyön tärkeyttä.  Hän kehotti myös kysymään seurakuntalaisilta, mitä he odottavat ja tarvitsevat seurakunnalta.

Luottamushenkilö Tarja Mäki-Punto-Ristanen Loimaalta esitti kolme hyvää keinoa edistää seurakunnan asemaa: viestintä, ihmisten osallisuus ja yhteistyö, ja kertoi näistä esimerkkejä.

Ilolla merkitsin muistiin hänen toteamuksensa, että ”ilman viestintää ei ole mitään”. Yhteistyö ja ihmisten osallisuus nousivat viestinnän ohella keskeisinä teemoina tästä seminaarista. Ja että ihmiset ja heidän hengelliset tarpeensa ovat erilaisia.

Seuraavassa Luotsi-webinaarissa ovat aiheena nuorten vaikuttajaryhmät.

Ps. Mitä tarkoittaa osallisuus? Kirkossa käytetään paljon tuota sanaa. Minä olen ymmärtänyt sen tarkoittavan, että ihminen on osallinen, kun hän tuntee kuuluvansa johonkin yhteisöön, voi osallistua sen asioista päättämiseen ja voi osallistua halutessaan sen toimintaan.

torstai, 19. syyskuu 2024

Mistä Putinin ja Kirilin liitossa on kysymys?

Venäjän hyökkäyksellä Ukrainaan on myös hengellinen tausta

Suomalainen, luterilainen kristitty on ihmetellyt sitä, miten Venäjän ortodoksisen kirkon johtaja, patriarkka Kirill tukee niin voimakkaasti Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaan. Miten kristinusko venyy tuollaisiin kauheuksiin?

Tutkija Juha Meriläinen kävi keskiviikkona Nurmijärvellä kertomassa, mistä siinä on kysymys. Hän on myös kirjoittanut aiheesta kirjan ”Putinin alttaripoika” (Otava 2024).

’Alttaripoika’ viittaa nimessä käsitykseen kirkosta Venäjän presidentin Vladimir Putinin palvelijana.

****

Meriläinen kertoi, miten sotaretoriikkaan on tullut sen kestäessä yhä enemmän uskonnollista kieltä. Sitä on siihen tuonut juuri patriarkka Kirill.

Hän on sanonut nyt käytävän pyhää sotaa langennutta länttä vastaan, ja että sodalla on metafyysinen (= elämän perusteita ja olemassa oloa koskeva) merkitys.

Samoin, että länsi on hylännyt uskonnon, jota Venäjä nyt yksin puolustaa.

****

Ortodoksisella kirkolla on Venäjällä ja venäläisessä kulttuurissa on ollut läpi historian suuri merkitys. Moskovan kirkko on nähty ”kolmantena Roomana” Rooman ja Konstantinopolin jälkeen. Sillä on tarkoitettu, että Moskova on Rooman ja Konstantinopolin jälkeen maailman uskonnollinen pääkaupunki ja sen johtaja Jumalan edustaja maan päällä, vähän kuin Rooman paavi.

Keisariaikana kirkko ja valtio olivat hyvin läheiset, keisari ja patriarkka johtivat kansaa. Moskovan patriarkaatin juuret ovat Kiovan Rusissa, joka tuo Ukrainan mukaan historiallisiin perusteluihin. Ukraina nähdään osana Venäjää, sen pyhää maata.

Vallankumouksen jälkeen (1917-) syntyneessä ateistisessa Neuvostoliitossa kiellettiin uskonnon asema ja sitä yritettiin sulkea pois ihmisten elämästä. Se ei tosin täysin onnistunut, vaan uskonnon juuret elivät kansan keskuudessa.

Nyt 2000-luvulla Putinin aikana uskonto on noussut takaisin tärkeäksi tekijäksi. Muutosta Meriläinen kuvasi yllättävän nopeaksi ja helpoksi. Retoriikka on vaihtunut 180 astetta.

Kirkko on Putinille ja nykyhallinnolle linkki vanhaan keisarikuntaan ja maailmanvallan asemaan, mikä on tavoitteena.

Meriläinen muistutti, että demokratia ei ole koskaan juurtunut Venäjälle. Kansa kaipaa vahvaa johtajaa. Putin ei kuitenkaan yksin johda, vaan hän on osa verkostoa.

****

Kremlin ja Kirilin perusteluna sodalle on 1) että Ukraina on osa Venäjää, sekä 2) Venäjän ja venäläisen elämänmuodon puolustaminen länttä vastaan.

Länsi on rappeutunut ja syntinen, se on hylännyt uskonnon ja jumalan. Venäjä edustaa korkeampaa moraalia. Yksi mittari siitä on suhtautuminen homoihin.

Venäjällä ajatellaan kirkosta ja valtiosta eri tavalla kuin meillä: meillä valtio ja kirkko ovat ihmisiä varten, venäläisessä ajattelussa päinvastoin.

On huomattava, että Suomen Konstantinopolin alaisuuteen kuuluva ortodoksinen kirkko on selkeästi tuominnut sodan. Ukrainan ort. kirkkokin kuuluu nykyään Konstantinopolin alaisuuteen.

****

Juha Meriläinen on Helsingin yliopiston kirkkohistorian dosentti ja Suomen Kirkkohistoriallisen seuran puheenjohtaja. Tällä hetkellä hän toimii arkkipiispan erityisavustajana vastuualueenaan kansainväliset ja ekumeeniset suhteet. Hän on tutkinut paljon tätä aihepiiriä.

Tilaisuus oli osa Nurmijärven seurakunnan Aikuisten oikeesti -sarjaa.