perjantai, 10. helmikuu 2017

Luther-luennoilla mielenkiintoisia aiheita: armo, juutalaiskysymys...

Nurmijärven seurakunnan luentosarjassa luterilaisuudesta on nyt pidetty kaksi tilaisuutta. Ensin Kari Kuula kertoi luterilaisuuden opista ja toisella kerralla Laura Kajala luterilaisuuden tai yleisemmin kristinuskon ja juutalaisuuden suhteesta.

Yksin armosta?

Armo on vaikea asia. Meille on opetettu, että usko ja armo ovat lahjoja. Armoa ei voi ansaita, eikä se noudata oikeudenmukaisuuden kriteereitä. Armo tulee kuvaan mukaan vasta, kun olemme umpikujassa, eikä mitään tietä eteenpäin näytä olevan.

Armo on kristinuskon peruskiviä, jolla tarkoitetaan pelastuksen syntymistä "yksin armosta, yksin uskosta ja yksin Kristuksen tähden". Jatkokysymyksenä voisi olla, tarkoittaako pelastuminen iankaikkista, kuoleman jälkeistä elämää vai voiko se tarkoittaa myös jotain tässä ajallisessa elämässä tapahtuvaa?

Voimmeko pitää armoa ansaitsemattomana ja yllättävänä ja samaan aikaan olla varmoja armon saamisesta? Osan meistä armo ja pelastuksen pohtiminen tekevät nöyräksi, kun joillakin kristityillä varmuus pelastumisesta näkyy jopa hengellisenä ylimielisyytenä.

Kristinuskon armo on mysteeri, johon uskomme. Kari Kuula sanoi, että itse kukin voi pohtia omaa uskoaan ja pelastumistaan, mutta hän varoitti arvioimasta niitä toisten kohdalta.

Vai pelastuvatko kaikki? Sitä emme voi tietää, mutta Kuulan mielestä voimme sen puolesta rukoilla.

Armon kokemuksen voimme saada niinkin, kun kykenemme itse armahtamaan (=antamaan anteeksi) meitä vastaa rikkoneelle tai kokemallamme epäoikeudenmukaisuudelle.

Kun armon saamiseen kytketään ”sidottu ratkaisuvalta”, "oppi ennalta määräytymisestä" ja "ihmisen vapaa tahto", ollaan labyrintissä, josta on vaikea löytää enää selville vesille.

Näin kävi ainakin yhdelle raamattuluentoa kuunnelleelle seurakuntalaiselle, joka luennon jälkeen – seuraavana päivänä – kysyi, ”mitä se pappi tarkoitti armolla?”.

Mieleen tuli vanhan sanonta, että ”olisin ymmärtänyt, ellet olisi sitä selittänyt”. Yksinkertainenkin asia voi muuttua monimutkaiseksi, kun sitä tarpeeksi selitetään.

Ansaitsematon armo on tulevan pyhän aiheena 12.2., joten kannattaa mennä kirkkoon kuulemaan, mitä pappi siellä armosta saarnaa.

Juutalaiskysymys

Juutalaisten ja kristittyjen suhde on ollut aina (ainakin Golgatan tapahtumien jälkeen) jännitteinen. Juutalaisvastaisuus eli antisemitismi oli jo 1500-luvulla Euroopassa yleistä eikä se ollut Lutherillekaan vierasta. Huippunsa se saavutti 1900-luvun vainoissa Saksassa ja Venäjällä sekä niiden vallassa olevilla alueilla. Antisemitismi johtui varsinkin 1900-luvulla pääosin muista kuin uskonnollisista syistä.

Mainitun jännitteen on syrjäyttänyt jännite juutalaisten ja palestiinalaisten (ja muslimien) välillä sekä miten kristityt siihen suhtautuvat. Antisemitismistä kristityt ovat siirtyneet juutalaisten ja/tai palestiinalaisten/muslimien ymmärtämiseen.

Kajalan esityksestä kävi ilmi, miten vaikea on saada rauhaa Lähi-itään. Väkivalta ja kostonkierre eivät ole ratkaisua tuoneet. Kajala näki kuitenkin toivon pilkahduksia, jotka voivat ajan myötä johtaa sovintoon. Rauhanomainen kanssakäyminen ja uskontodialogi voivat olla tie rauhaan.

Itsekseni olen pohtinut, mitä tapahtuisi, jos toinen osapuoli, ehkä rohkeampi ja viisaampi, jättäisi kerran kostamatta itseensä kohdistuvan iskun. Voisiko kostojen kierre pysähtyä?

Euroopan valtioilla on asiassa omaakin vastuusta, sillä Euroopan vallat olivat järjestämässä Palestiina asioita 1900-luvulla tavalla, joka jättivät kriisien siemenet itämään.

Luentotilaisuudessa kävi ilmi, että juutalaisen ja palestiinalaisten väliseen jännitteeseen on ainakin kahdenlaista suhtautumista seurakuntalaistenkin keskuudessa. Osan mielestä Israelin valtion tekemisiin voi suhtautua myös kriittisesti ilman, että se olisi antisemitismiä, joidenkin mielestä se olisi juuri sitä.

Toiset yrittävät ymmärtää molempia osapuolia ja toivovat sopua, toiset sijoittavat itsensä Israelin rinnalle. Edelliset eivät niinkään pidä kiistaa uskonnollisena, jälkimmäisten mielestä kyse on juuri siitä ja tällä perusteella katsovat Israelin olevan oikeassa ja heidän vaatimuksensa perusteltuja.

Siinäkin taitaa olla taustalla kysymys siitä, miten tulkitsemme Raamattua.

maanantai, 23. tammikuu 2017

Uskontoa käytettiin vallan laillistamiseen

Donald J. Trumpin virkaanastuminen Yhdysvaltain presidentin virkaan ei ole saanut aikaan suurta innostusta, ei hänen kotimaassaan, ei maailmalla.  Päinvastoin. Hänen oikeita tekojaan odotetaan henkeä pidätellen.

Valta

Uusi presidentti sanoi virkaanastumispuheessaan, että valta siirtyy nyt kansalle. Se ei ollut sellainen ihmisoikeuksien julistus, jollainen Yhdysvalloissa kuultiin vuonna 1776. Eikä Trump tuntunut vallan kansalle siirtymisellä tarkoittavan demokratiaa.

Kuulin hänen sanovan, että valta siirtyy kansalle ja sitä valtaa käyttää hän, yksin.  Kaiku vastaa historiasta: ”Yksi kansa, yksi valtakunta, yksi johtaja”. Vähän pelottavaa.

Vallan laillistamiseen käytettiin vahvasti uskontoa, mutta kristillinen etiikka, vaikkapa lähimmäisenrakkaus, ei juuri näy vallan käytön sisällössä, ei ainakaan ennakkopuheiden mukaan. Päinvastoin, pyydettiin jumalaa siunaamaan itsekkyys.

Yhdysvallat on demokraattinen maa, mutta eri tavalla kuin esimerkiksi Suomi. Siellä ei ole suhteellista vaalia vaan enemmistövaali. Järjestelmällä on vahvat perinteet ja monimutkaiset muotonsa, joiden tavoitteena lienee tasapaino eri vallankäyttäjien välillä.

Valta on USA:ssa sillä, jolla on enemmistö.  Suomalaisessa demokratiassa myös vähemmistö tulee kuulluksi. Meilläkin valta kuuluu kansalle, mutta sitä käyttää valtiopäiville kokoontunut eduskunta.

Trump ei saanut äänten enemmistöä, mutta hän sai valitsijamiesten enemmistön. Yhdysvalloissa ei myöskään ole parlamentaarista hallitusta, kuten Suomessa. Toki USA - tai AMERICA, kuten Trump sitä kutsuu - on niin suuri ja monitahoinen maa, että todellinen valtakin on hajautunut.

Trumpilla on Obamaa parempi asema, koska hänen takanaan on oman puolueensa republikaanien enemmistö myös kongressissa. Jos siis puolue ja presidentti pysyvät samoilla linjoilla, mikä ei ole aivan varmaa.

Kaikissa järjestelmissä on heikkoutensa ja vahvuutensa. Pattitilanne voi syntyä molemmissa. USA:n kaksipuoluejärjestelmässä sellainen tilanne on, kun presidentti on eri puolueesta kuin kongressin enemmistö. Näin oli Obaman kaudella.

Meillä liian monen tasavahvan puolueen hallitus ei saa päätöksiä aikaiseksi, mitä pidetään demokratian heikkoutena. Siitä juontaa historiassa usein esiintynyt vahvan johtajan kaipuu. Moni perään kuuluttaa vahvaa johtajaa, mutta harva haluaa olla hänen valtansa alla.

Yhdysvaltain demokratia on heikkouksineenkin – tai ominaispiirteineenkin – eri luokkaa kuin vaikkapa Venäjän järjestelmä. Yksi tekijä siinä on riippumaton media, jota Trump tosin yrittää kahlita.

Kun maailmassa on viime vuosikymmeninä pyritty madaltamaan rajoja, lupasi Trump nostaa rajat kunniaan. Se tarkoittaa myös ihmisten kulun rajoittamista. Siirtolaiset ovat olleet yksi USA:n valta-aseman kivijaloista.

Totuus

Oireellista on ollut jälkikeskustelu virkaanastujaisten paikalla olleen yleisön määrästä. Median mukaan yleisöä oli kolmasosa Obaman vastaavan tilanteen määrästä. Trump väitti, että yleisöä oli hänellä enemmän. Avustaja sanoi kyseessä olevan ”vaihtoehtoisen totuuden”.

Mitä pitäisi ajatella Trumpin syytöksestä, että ”media on epärehellinen”. Lapsena minulle opetettiin, että on itse sitä, mistä syyttää muita.

Lehtivalokuvista ja tv:stä oli helppo nähdä totuus: Obamalla aukio oli täynnä, Trumpilla oli paljon tyhjää tilaa.

Tämä ei ollut tärkeä asia sinänsä, mutta ”vaihtoehtoiset totuudet” herättävät epäilyjä.

Kyse ei ole uudesta ilmiöstä, ihmisten mieliin vaikuttamisesta, mutta meidän aikanamme siihen on aikaisempaa enemmän välineitä. Se asettaa vapaalle tiedonvälitykselle suuren haasteen, joten ei ihme, että valtaa tavoittelevat yrittävät mediaa kahlita tai ohjata sen sivuraiteille.

perjantai, 23. joulukuu 2016

Suuri ilo koko kansalle

Saan olla huomenna aattokirkon kuvaelmassa paimenena Nurmijärven kirkossa. Pappi lukee jouluevankeliumia ja me seurakuntalaiset esitämme sen henkilöitä. Siellä on Josef ja Maria, Jeesus-lapsi (oikea lapsi), enkeleitä ja paimenia.

Kertomus on tuttu ja eri kerroilla siitä saattaa nousta vähän eri kohtia enemmän esille.
Jouluevankeliumissa kaikki sanat ovat painavia - myös nykyhetkestä katsoen.

Kuvaelmaa harjoiteltaessa keskiviikkona pohdin sanojen merkityksiä. Mielessäni muodostin sanoista minijouluevankeliumia:

- Paimenille ilmestynyt enkeli sanoi ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Merkittävät sanat: ”älkää pelätkö”, ”ilon” ja ”koko kansalle”, siis kaikille.

Taivaallinen sotajoukko ilmoitti, että ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.” – Rauhasta me olemme kyllä vajaita, mutta sitä kannattaa tavoitella, kaikilla tasoilla: omassa mielessä, lähiympäristössämme ja koko ihmisten yhteisössä.

Jeesus-lapsen syntymästä kuultuaan paimenet päättivät lähteä Betlehemiin ”kiireesti” ja totesivat seimen ääreen päästyään tai oikeastaan sieltä lähdettyään: ”Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.”

****

Pari päivää sitten kävin Lahdessa, entisessä työpaikkakaupungissani. Torilla oli perinteiseen tapaan iso joulukuusi ja joulukylä sen ympärillä. Kuusen juuressa oli myös seimi. Lahtihan on profiloitunut jo vuosia seimikaupungiksi.

Jouluseimestä noin 50 metrin päässä kadun toisella puolella oli pitkä jono ihmisiä odottamassa omaa ruokakassiaan, joita jaettiin seurakuntayhtymän tiloissa.

Jäin miettimään joulun sanoman moniulotteisuutta tässä meidän maailmassamme, jossa on niin paljon puutetta ja kärsimystä sekä turhia riitoja.

Miksei joulumieli ja joulurauha voisi olla pysyvä olotila?

Hyvää Joulua – hauskaa, harrasta, iloista ja rauhallista sen mukaan, mitä itse kukin nyt tarvitsemme!

keskiviikko, 16. marraskuu 2016

On uskallettava uudistua

Kirkon tulevaisuuskomitean kirkolliskokoukselle viime viikolla jättämää mietintöä on kehuttu ja pidetty yllättävän hyvänä. Mietintö tarjoaakin hyvän pohjan nopealle uudistustyölle. Mietintö on yksimielinen ilman yhtään eriävää mielipidettä, vaikka komiteatyössä erilaisia käsityksiä lienee ollut.

Toivottavaa onkin, että katsotaan kokonaisuutta, ei pidetä vain kiinni jostain itselle tärkeästä yksityiskohdasta.
Komitea lupaa pitää kiinni demokratiasta kirkossa, vaikka esittää joitakin muutoksia sen soveltamiseen. Pidetään se mielessä. Ja muutenkin pidetään seurakuntalainen, ihminen keskiössä. Se tarkoittaa pyramidin kääntämistä päälaelleen. Komitea pitää seurakuntaa edelleen kirkon perusyksikkönä.

Tästä päästään kirkolliskokouksen määräenemmistösäädöksiin, joita pitää lieventää, kuten komitea esittää. On väitetty, että se olisi kirkon loppu. Päinvastoin, tiukasta määräenemmistöstä kiinni pitämimisestä on kirkolle enemmän haittaa kuin säädösten lieventämisestä voisi olla.

Välttämätöntä on muuttaa kirkolliskokouksen vaalitapaa siten, että maallikkoedustajat valitaan suoralla jäsenvaalilla. Seurakuntayhtymissä tulee toteuttaa vain yksi vaali.

Henkilöseurakuntia vierastan, ehkä kokonaisratkaisun osana ja yhtymän sisällä se voisi toteutua.

Komitea peräänkuuluttaa toimintatavan muutosta. Se tarkoittaa mm. työntekijäkeskeisyyden vähentämistä. Työntekijöistä tulee enemmän toiminnan järjestejiä ja valmentajia, seurakuntalaisista tekijöitä ja toimijoita.

Komitean kehottaa tarkastelemaan kirkon eri tasojen, siis kirkkohallitus, hiippakunta ja seurakunta, toiminnan päällekkäisyyksiä ja ristikkäisyyksiä.

Maailma ympärillämme muuttuu. Kirkon on tultava ketterämmäksi ja omaksuttava uudistuminen työtavaksi ilman isoja ja hitaita projekteja. Se tarkoittaa, että jostain totutusta on uskalletta luopua. Se ei tarkoita keveää ajan virrassa ajelehtimista vaan kristinuskon ydinsanoman soveltamista kussakin ajassa: mitä kristinusko tarkoittaa tässä tilanteessa?

Paavi teki lokakuussa reformaation merkeissä "Canossan matkan" Lutherlandiaan. Hän korosti yhteisen kirkon merkitystä ja yhteyden etsimistä, vaikka oltaisiin jostain eri mieltä.

 

perjantai, 11. marraskuu 2016

Kirkolliskokouksen tapahtumista

Kirjoitan toisessa blogissa kirkolliskokousviikon tapahtumista os. markkuja.vuodatus.net.