torstai, 15. marraskuu 2018

Kirkon on vastattava tämän ajan ihmisten tarpeisiin

Pyrin seurakuntavaaleissa Nurmijärven kirkkovaltuustoon (numeroni on 89). Minulla on paljon kokemusta seurakunnan ja kirkon luottamustehtävistä. Sitä kokemusta haluan käyttää yhteiseksi hyväksi myös seuraavalla kaudella. Intoa minulla riittää näihin tehtäviin.

En ole jämähtänyt vanhan puolustamiseen vaan haluan uudistaa kirkkoa, jotta se pystyy mahdollisimman hyvin vastaamaan siihen, mitä kirkolta meidän aikanamme odotetaan ja tarvitaan. Kirkko on ihmisiä varten! Tarpeet ja toimintatavat, jopa käytetty suomen kieli muuttuvat ajan saatossa.

Seurakuntavaalit ovat myös linjavaalit, joissa päätetään kirkon suunnasta. Kannatan avaraa kansankirkkoa. Se tarkoittaa sitä, että seurakunnassa on paikka meille kaikenlaisille kristityille. Seinät ovat leveällä ja katto korkealla.

Kaste riittää kirkon jäsenyyteen ja täyteen toimivaltaan. No, joissain tilanteissa on oltava myös rippikoulun käynyt ja konfirmoitu.

Kaikenlaiset esteet osallistua ja saada palvelua kirkossa tulee vähentää minimiin.

Pidämme esillä armon ja toivon näköalaa ja pidämme huolta toisistamme. Joku jo kysyi näihin vaaleihin liittyen, mitä mieltä olen naispappeudesta ja samaa sukupuolta olevien vihkimisestä. Vastaus: pappeus ei ole kiinni sukupuolesta ja toivoisin, ettei tämä kysymys enää olisi esillä Suomen kirkossa.

Ja toivon, että kaikilla olisi kirkossa samat oikeudet sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta. Kaikille pyydettäköön Jumalan siunausta, jotka sitä toivovat, sekä vihittäköön lakiemme mukaisesti myös kirkossa.

Hyvä kysymys tänä aikana on, miksi olemme kirkon jäseniä? Monille kirkolliset toimitukset kaste, avioliittoon vihkiminen ja hautaan siunaaminen ovat tärkeitä perusteita.  Moni myös arvostaa ja käyttää seurakunnan palveluja (diakonia, kerhot, leirit, konsertit, kuorot ym). Seurakunta auttaa pitämään yhteyttä Jumalaamme.

Yhteisöön kuuluminen pitää elämässä kiinni. Jumalanpalvelus eli messu kokoaa edelleen sunnuntaisin eniten suomalaisia. Kirkossa katse on tulevaisuuteen.

Toimitukset, palvelut ja muut toiminta on hoidettava laadukkaasti. Se edellyttää kunnossa olevaa taloutta ja toimitiloja. Näistä huolehtiminen on luottamushenkilöiden perustehtäviä.

Toivon tietysti tulevani valituksi, mutta kaikkein eniten toivon, että ihmiset runsaslukuisasti kävisivät äänestämättä.

Se on osallistumista ja osallisuutta seurakuntaan.

keskiviikko, 7. marraskuu 2018

Kirkolliskokousblogi

Kirjoitan tämän viikon ajan kuulumisia kirkolliskokouksesta Turusta Markku kirkolliskokouksessa -blogissa os. https://markkuja.vuodatus.net/

 

tiistai, 16. lokakuu 2018

Mihin haluan kirkossa vaikuttaa?

Mihin suuntaan haluan kotiseurakunnassani luottamushenkilönä, siis seurakuntalaisten edustajana vaikuttaa?

Seurakunnan budjettia tehtäessä kuulee joskus sanottavan, että käytetään rahat toimintaan, ei hallintoon ja rakennuksiin. Ja sehän on tietysti varsinainen tarkoitus, mutta ilman asiallisia toimitiloja, hyvää hallintoa ja kunnossa olevaa taloutta ei laadukas toiminta ja hyvät palvelut ole mahdollisia, ei varsinkaan Nurmijärven kaltaisessa suuressa seurakunnassa.

Luottamushenkilöiden tärkein tehtävä on huolehtia resursseista ja asettaa tavoitteet seurakunnan toiminnalle. Se tapahtuu budjetin, henkilövalintojen ja strategian kautta. Myös niiden toteutumista seurataan. Verovarojen käytön kanssa on oltava tarkkana.

****

Muitakin vaikuttamiskohteita ja tapoja luottamushenkilöllä on.

Nurmijärvellä on kolme kirkkopiiriä, Kirkonkylä, Klaukkala ja Rajamäki. Niiden jäsenprofiilit ovat jonkun verran erilaiset, joten on luonnollista, että myös niiden toiminnat poikkeavat ainakin vähän toisistaan.

Nyt ensimmäisen kerran seurakuntavaalien varsinaisena vaalipäivänä 18.11. seurakunta on jaettu kolmeksi äänestysalueeksi kirkkopiireittäin, jolloin äänestäjät voivat äänestää koko päivän ajan omassa kirkkopiirissä. Aikaisemmin vaalipäivä on jaettu kolmen päätaajaman kesken.

Ehdokkaat ovat koko seurakunnassa samat ja ennakkoon voi äänestää missä vaan. Muutos tehtiin kokoomuksen kirkkovaltuustoryhmän aloitteen pohjalta.

****

Yhä useammat seurakuntalaiset kohtaavat seurakunnan viestinnän kautta. Sen vuoksi haluan jatkuvasti kehittää seurakunnan viestintää.

Henkilökohtaisesti olen koko luottamushenkilöurani ajan ollut kiinnostunut jumalanpalveluselämän kehittämisestä. Antoisaa on toimia messuavustajana eli kirkkoväärtinä Kirkonkylän kirkkopiirissä, jossa meitä "väärtejä" on muutama kymmenen.

Kirkko on olemassa meille jokaiselle. Tekemisellä on taipumus käpertyä sisäänpäin, sen vuoksi on jatkuvasti pidettävä huolta, että kaikkien seurakuntalaisten ääni kuuluu ja heidän tarpeistaan huolehditaan.

Jonkun verran luottamushenkilöt voivat vaikuttaa myös teologisiin painotuksiin. Yritän vaikuttaa modernin ja avaran, myös liberaaliksi kutsutun teologian puolesta.

Seurakunta on yhteisö, jossa pidämme toisistamme huolta, emmekä syrji ketään.

****

Seurakunta luo puitteita pitää yhteyttä Jumalaan. Se voi tapahtua monella eri tavalla ja seurakunnassa tulee olla mahdollisuus erilaisuuteen. Siihen kuuluu myös ymmärrettävän kielen käyttäminen ja toiminta, joka vastaa nykyseurakuntalaisten hengellisiä tarpeita.

Seurakunta on monessa edellä mainituissa tehtävissä sidottu koko kirkon päätöksiin, joita tehdään kirkolliskokouksessa. Olen toista nelivuotiskautta siellä ja olen yrittänyt vaikuttaa näiden samojen tavoitteiden toteutumiseen myös siellä.

Nyt syksyn vaaleissa valittavat luottamushenkilöt päättävät myöhemmin myös kirkolliskokouksen maallikkoedustajien valinnasta. Sen vuoksi kyse on myös koko kirkon linjauksista. Mihin suuntaan haluamme kirkkoa kehittää?

lauantai, 6. lokakuu 2018

Uskontunnustus

Uskoni perustuu kasteeseen, jolla minut lapsena liitettiin Nurmijärven seurakuntaan ja maailmanlaajuiseen Kristuksen kirkkoon. Siitä minulla ei tosin ole suoria omakohtaisia muistoja. Kasteen toimitti kotonamme kirkkoherra Kosti Kankainen.

Kasteen vahvisti konfirmaatio, jota edelsi rippikoulu. Rippikoulun ideana on antaa tietoa siitä, mihin uskomme. Kävin iltariparin Kaivokselassa (silloin Helsingin maalaiskunnan lähiö) seurakunnan kerhohuoneessa erään valtavan pitkän kerrosrivitalon kellarissa. Kaivokselassa ei silloin vielä ollut kirkkoa, vaan seurakunta toimi rivitalojen kellareissa.

Tuosta omasta rippikoulustani en muista juuri muuta kuin vihaisen papin, kun myöhästyin epäselvän osoitteen vuoksi ensimmäiseltä tunnilta.

Aluksi hän osoitti minulle ovea ulos, mutta antoi sitten armon käydä. Tietoa ei rippikoulusta minulle paljon kertynyt, sitä olen myöhemmin hankkinut omatoimisesti, mutta armo tuli tutuksi. Ehdin jo pelästyä, miten kerron äidille, että ”lensin ulos rippikoulusta”.

Nykyisten rippileirien uskon antavan paljon enemmän tietoa ja elämän eväitä. Ripari on kirkon menestystuote. Papitkaan eivät enää ole vihaisia ja ankaria. Itse asiassa olen esittänyt toiveen aikuisten jatkoriparista, jossa käytettäisiin nykyisiä toimintamenetelmiä.

Ensimmäiset rippileirit pidettiin muuten Nurmijärvellä 1930-luvulla kuten 100 vuotta aikaisemmin ensimmäiset pyhäkoulutkin. Pyhäkouluakin kävin Nurmiijärven vanhanseurakuntatalon yläkerrassa. Pyhäkoulusta muistan flanellot.

Uskoani vahvistivat myös mummin opettamat iltarukoukset ja Herran siunaukset. Lapsena minusta tuntui, että mummilla oli läheinen suhde yläkertaan. Ehkä häneltä – ja isältäni – olen perinyt tavan käydä sunnuntaisin kirkossa. Olen sellainen "tapakristitty".

Ei sukutaustakaan haitaksi ollut, kun suvussa oli suntioita ja seurakunnan luottamushenkilöitä monessa polvessa. Ikään kuin kasvoin kirkon sisälle, vaikka ei minulla ole ollut suuria uskoon tulon kokemuksia. Uskon vahvistuksia olen kyllä monesti kokenut.

****

Raamattu on kristinuskon tärkeä kirja, mutta ei se ole uskomme kohde. Raamattu on syntynyt kauan sitten, jolloin ihmisten elämä ja tietämys oli nykyiseen verrattuna toisenlainen.

Merkittävästi aikuisena uskoani muokkasivat Aino-Kaarina Mäkisalon ja Heikki Räisäsen ohjaamat bibliodraamat (= Raamattuun perehdytään toiminnallisin ym menetelmin), joihin osallistuin kymmenkunta kertaa. Työskentelyssä perehdyttiin myös tekstien syntyajankohdan ihmisten elämään.

Ajattelen, että Raamattu kertoo ihmisen ja Jumalan suhteesta eri aikoina. Sen teksteissä kirjoittajat yrittävät sanoittaa sellaista, mitä on vaikea sanoin kuvata. Sen vuoksi siinä on niin paljon vertauskuvia ja symbolista kieltä.

Raamattua on kunakin aikana yritetty tulkita, mitä se sen ajan ihmisille tarkoittaa. Tulkinnat vaihtelevat. Sen vuoksi ihmisten mielipiteet monista uskon asioista poikkeavat, vaikka kukin perustelee kantaansa Raamatulla. Etsimme yhdessä samaa päämäärää.

****

Puolustan avaraa kansakirkkoa, jossa seinät ovat leveällä ja katto korkealla, mutta rajaton se ei ole. Ajattelemme kirkossa eri tavoin, mutta olemme kuitenkin yhdessä. Minusta näin on hyvä. Sekakuorokin voi soida hyvin yhteen.

Uskon, että kaikki kastetut ovat tasavertaisia kirkon jäseniä. Jokainen jäsen on yhtä arvokas ja kaikille riittää tilaa. En kykene toisten uskoa arvioimaan, enkä heitä mahdollisista uskon puutteista tuomitsemaan. Omaa kristityn vaellustani on toki hyvä aika ajoin arvioida.

Kirkon pitää puolustaa kaikkien ihmisten tasa-arvoa syntyperästä, ihon väristä, sukupuolesta tai vaikkapa sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta. Ketään ei saa syrjiä.

Kannatan uskontojen välistä dialogia (= keskustelua tai vuoropuhelua). Se edistää ymmärtämystä ja toivottavasti myös rauhaa maailmassa.

Seurakunta on yhteisö, jossa pidämme toisistamme huolta. Teot ovat parasta evankeliointia.

Paljon kristillisyydessä jää aina uskon varaan ja salaisuudeksi.

 

tiistai, 18. syyskuu 2018

Piispaehdokkaissa on eroja

Espoon hiippakunnassa, johon Nurmijärvenkin seurakunta kuuluu, on käynnissä uuden piispan vaali Tapio Luoman tultua valituksi arkkipiispaksi.

Maanantaina neljä piispan virkaan ehdolla olevaa kertoivat ajatuksiaan ensimmäisessä yhteisessä vaalipaneelissa Hyvinkään kirkossa. Ehdolla ovat Sammeli Juntunen, Kaisamari Hintikka, Juhani Holma ja Leena Huovinen.

Etukäteen on vaalista yritetty tehdä valintaa miehen ja naisen välillä. Ensimmäinen paneeli osoitti, että sukupuoli ei ehdokkaita varsinaisesti erota, vaan heidän välillään on selkeitä eroja suhtautumisessa kirkon ajankohtaisiin asioihin. Sattumaa – tai ei – mutta linjat jakautuvat sukupuolen mukaan.

Miesehdokkaat tuntuvat olevan enemmän säilyttäjiä ja jäykempiä, kun taas naisehdokkaat vaikuttivat uudistajilta ja ”notkeammilta”. Miehet pitäytyvät nykykäytäntöihin ja korostavat sääntöjä, naiset etsivät keinoja, miten kirkko vastaisi tämän ajan haasteisiin.

****
 

Suhtautuminen samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseen ja liiton siunaamiseen nousi ehdokkaita jakavaksi kysymykseksi.

Kysymys kuului, ”annatko piiskaa vai silitätkö päätä”, jos pappi vihkii tai siunaa tällaisen parin?

Juntunen: ”Jollain tavalla siihen on puututtava”. Hän olisi valmis antamaan varoituksen siten kuin Espoon tuomiokapituli teki piispa Luoman aikana.

Holma: Kirkon linja on, että ei vihitä samaa sukupuolta olevia pareja, niin sitä on noudatettava. Rikkomisesta tulee sanktioita, kuten on määrättykin.

Huovinen: ”Tällaiset papit tekevät oikein. Kirkolliskokous ei ole tehnyt selvärajaista päätöstä asiassa ja lain mukaan vihkiminen on mahdollista.”

Hintikka: ”Tarjoaisin kahvit. Toivon kirkolta pikaista päätöstä, että tällaiset parit voidaan vihkiä ja pyytää siunausta.” Hän ei rankaisisi vihkiviä pappeja. Hän muistutti myös, että kyse näiden ihmisten asiasta, eikä kirkko saa kääntää heille selkäänsä.

****

Yksi piispan tehtävä on kirkkolain mukaan ykseyden vaaliminen. Mitä se tarkoittaa?

Huovinen: ”Yhteyttä, mutta ei yksimielisyyttä eri tavoin ajattelevien kesken.”

Hintikka: ”Ihmisten kuuntelemista ja rukoilemista. Kirkko on moniääninen. Meillä on erilaisia mielipiteitä, mutta avarassa kansankirkossa olemme yhdessä.”

Juntunen: ”Jossain määrin yksimielisyyttä, josta piispa kantaa vastuun. Augsburgin tunnustus määritteli hyvin kirkon opin (1500-luvulla).”

Holma: ”Ihmisten tuntemista.”

Kieli? Hintikka ja Huovinen pitivät tärkeänä, että kirkossa puhutaan tavalla, jota nykyihminen ymmärtää. On osattava sanoittaa ymmärrettävästi.

Islam? Uskontodialogiin ehdokkaat suhtautuivat myönteisesti. Dialogi eri uskontojen harjoittajien välillä on tärkeätä. Moskeijatkin ovat ok, jos tarvetta on.

Kirkkotilan antaminen islaminuskoisten käyttöön ei saanut yhtä myönteistä kantaa: kullakin uskonnolla on omat tilansa.

Piispan sukupuoli? Yksimielisiä ehdokkaat olivat siitä, että paras ehdokas valittakoon piispaksi sukupuolesta riippumatta. Naiset pitivät jopa vähän loukkaavana ajatusta, että olisi välttämättä valittava nainen.

Hintikka sanoi, että ”ei meidän pärjääminen edellytä miesten vetäytymistä vaalista”. Sitäkin oli jossain vaihteessa esitetty.

Tasa-arvossa on vielä muutoin tekemistä ja naispuoliset papit joutuvat vieläkin joskus kokemaan huonoa käytöstä.

Kaste? Huolta kannettiin siitä, että lapsia kastetaan vähemmän kuin aikaisemmin. Miten kehitys saataisiin kääntymään? Siihen ei oikein tullut vastauksia, mutta todettiin jo nyt tehtävän hyvää työtä sen eteen.

Yleisökysymyksissä kiinnitettiin huomiota myös siihen, että muut kirkon työntekijät kuin papit eivät saa äänestää piispaa tai kirkolliskokousedustajia.

Keskustelu herätti kiinnostusta, sillä Hyvinkään kirkkoon oli tullut reilusti yli 200 kuulijaa. Siinä oli muitakin kuin äänioikeutettuja.