Voisiko Raamattu olla sillanrakentaja?

Herättäjäjuhlien puheet ovat aina hyvin valmisteluja ja tässä ajassa liikkuvia hengen tuotteita, joihin kuulija voi usein samaistua ja/tai saada niistä ravintoa taas vuodeksi eteenpäin.

Herättäjä-Yhdistyksen toiminnanjohtaja Kalle Hiltusen pitämä raamattutunti osui minusta tällä kertaa aivan siihen ytimeen, jossa jatkuvasti käydään keskustelua Raamatusta ja sen teksteihin suhtautumisesta.

Hiltusen aihe oli ajankohtainen, vaikka se lähti 1. Mooseksen kirjasta, siis Vanhan testamentin puolelta. Kyse oli siitä, kun Jumala vaati Abrahamia uhraamaan poikansa Iisakin.

Moni lukija on aikojen saatossa varmaan pohtinut, miten Jumala voi olla noin raaka. Jeesuksen kohtalo oli tuohon verrattava: Jumala uhrasi ainoan poikansa.

Hiltunen osoittaa, jos ymmärsin oikein, että kyse ei ollut Jumalan vaan ihmisen raakuudesta, ihmisen moraalittomuudesta.

Raamatun käytössä Hiltunen näki haasteita. Kun ihmisten moraalikäsitykset vaihtelevat, on tapana etsiä perustelut omalle kannalle Raamatusta, ja ajatella olevansa yksin oikeassa. Mutta sieltä voikin löytää perusteluja hyvin erilaisille käsityksille. Raamattu voi olla uskon, toivon ja rakkauden lähde erilaisille ihmisille?

Hiltunen huomautti, että myös Raamatun tekstien kirjoittajat tiesivät tekstien olevan vertauskuvallisia, eivät sananmukaisesti otettavia. Raamattu ei suoraan anna elämänohjeita vaan se luo uskoa, toivoa ja rakkautta. ”Ihminen kuvaa, Sana luo”, tiivisti Hiltunen.

Itsekseni pohdin, että voisiko Raamattua käyttää yksin oikeassa olemisen perustelemisen sijaan sillanrakentajana?

Pari sitaattia Hiltuselta tähän päivään: ”Mitä suuremmalla äänellä kristittyinä tuomme esiin Raamatullisia perusteita elämäntavalliseen keskusteluun, sitä enemmän kristinusko näyttäytyy Raamattuun eri tavalla suhtautuvien näkökulmasta toisia moralisoivalta ylimielisten paremmintietäjien porukalta ja sitä helpommin useammat irtautuvat kirkon yhteydestä.”

”Yhteiskunnan pitää pystyä määrittämään rasismi vältettäväksi asiaksi ja jokaisen jakamaton ihmisarvo hyväksi asiaksi pelkästään Jumalan luoman järjen ja omantunnon avulla, vaikka Raamatustakin näihin asioihin löytyy kelpo perusteet.”

Hiltunen sanoi maailman olevan täynnä kohtaloita, missä ihmisiä yhä raahataan Iisakin tavoin sidottavaksi puiden päälle, kohotetun veitsen alle tai ristiin naulittavaksi.

****

Päiväseurojen ensimmäinen puhuja on perinteisesti Herättäjä-Yhdistyksen puheenjohtaja. Sitä voi pitää jonkinlaisena körttiliikkeen linjapuheena?

Siinä tehtävässä nyt oleva pastori Tapani Rantala käsitteli toivoa ja sanoi, että toivo ei löydy menneisyyteen takertumalla, vaan tulevaisuuden mahdollisuuksiin tarttumalla. Hyvin sanottu.

Sen verran hän otti ajankohtaiseen poliittiseen tilanteeseen kantaa (mitä herättäjäjuhlilla ei perinteisestikään ole varottu), että ”tämä yhteiskunta ei hyväksyn rasismia, eikä vihaa”.

Toivo merkitsee ihmisille eri asioita. Nuoret odottavat reiluutta.

Näyttelijä Antti Pääkköseltä merkitsin muistiin vitsin, sellaiseksi sen voinee tulkita. Hän lainasi eteläpohjalaista sanontaa, että ”kummassa olet mieluummin, oikias vai naimisis?” Hän tarkensi myöhemmin, että ”oikias vai hereillä”.

Arkkipiispa Tapio Luoma käsitteli ajan kulumista. Hän sanoi kirkon ja ajan kuuluvan yhteen, mistä kertovat muun muassa kirkonkellot. Kirkko elää ajassa.

”Meidät on sidottu juuri tähän hetkeen. Ikiaikainen Jumala sitoutui aikaan Jeesuksessa.” Niinpä myös ikuisuus on tässä läsnä.

Ajan myötä monet asiat muuttuvat. Luoma totesi, että nopean muutoksen keskellä toivolla on kysyntää. Hän sanoi myös, että toivo on enemmän kuin optimismi.

”Toivo syntyy tekemisestä”

Herättäjäjuhlien 2023 teemaa ”Anna toivo huomiseen” käsiteltiin juhlilla monelta kantilta. Juhlakentällä puhuttiin aiheen hengellisestä puolesta, mutta kirjastossa jo etukäteen perjantaina iltapäivällä maallisemmalta kannalta.

Arvovaltaisia asiantuntijoita oli tuossa kirjaston tilaisuudessa keskustelemassa toivosta erityisesti turvallisuuden näkökulmasta. Keskustelun taitavana vetäjänä toimi ex-toimittaja Heli Karhumäki.

Aihe koettiin kiinnostavaksi ja tärkeäksi. Kirjaston auditorio oli aivan täynnä seisomapaikkoja myöten. ”Läheisyys tuo turvaa, kun pelottaa” päätteli juontaja.

Eikä tarvinnut kysyä, missä maakunnassa oltiin. Se kyllä kerrottiin moneen kertaan, että oltiin Etelä-Pohjanmaalla.

Kansanedustaja Paula Risikko sanoi turvallisuuden tarkoittavan muutakin kuin lisää poliiseja (ja sotilaita). Myös henkinen turvallisuus on tärkeätä. Hän puhui palvelujen, hoitotyön ja ystävien tärkeydestä turvan antajana.

Ex-ministeri ja nykyinen kaupunginjohtaja Jussi Niinistö katsoi turvallisuutta valtiollisen historian kannalta. Kun Lutherin virressä 170 Jumala ompi linnamme puhutaan ’vanhasta vainoojasta’, tarkoitti virren tekijä sillä sielunvihollista, mutta suomalaiset mieltävät Niinistön mukaan sen tarkoittavan Venäjää. Niinpä virsi on isänmaallisten tilaisuuksien vakio-ohjelmaa.

Eikä ihme, ovathan Suomi ja Venäjä olleet välillä enemmän, välillä vähemmän vastakkain Iivana Julman ajoista 1500-luvulta lähtien.

Jussi Niinistön ollessa Eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtajana ja varsinkin puolustusministerinä ryhdyttiin Suomen sotilaallista puolustusta vahvistamaan, mistä nyt ollaan kiitollisia.

Professori Liisa Keltikangas käsitteli toivoa ja turvallisuutta enemmän ihmisten henkilökohtaiselta kannalta. Hän moitti nykyistä yltiöyksilöllisyyttä, joka tuottaa jo psyykkisiä ongelmia. ”Olemme sairastuneet yksilöllisyyteen”, väitti professori.

Liiallinen yksilöllisyys ja itserakkaus tuottavat ongelmia, kun sosiaalinen elämä ja ihmisten vuorovaikutus vaikuttavat päinvastoin: saamme voimia kestää vaikeuksia. Ihminen on luontaisesti sosiaalinen.

Myös yhteiskunnan jakautuminen kahtia aiheuttaa hänen mielestään turvattomuutta. Tässä tultiin viime aikojen arvokeskusteluun, johon hän olisi odottanut kirkolta vahvempaa osallistumista.

Arkkipiispan kannanotto viime viikolla, että ”rasismi on syntiä”, saikin Keltikangas-Järviseltä kiitokset. Arkkipiispa Tapio Luoma oli paikalla kuulemassa kiitokset ja sai taputukset yleisöltä.

Suurlähettiläs Mikko Hautala käsitteli aihetta kansainvälisen politiikan kannalta. Hän on ollut monessa maassa diplomaattina, mm. Venäjällä ja nyt USA:ssa.

Hänen lähtökohtansa oli Venäjän Ukrainaan hyökkäämisen aiheuttama shokki. Hän sanoi, että meidän on varauduttava tähän sotaan pitkällä tähtäimellä. Venäjä kestää tappioita pitkään, mutta ei loputtomasti. Siellä suhde väkivaltaan on erilainen kuin länsimaissa.

Hautalan mielestä Suomen tilanne turvallisuuden suhteen on hyvä, varsinkin nyt Naton jäsenenä.

Hautala muistutti, että ”toivo syntyy tekemisestä”. Se kävi evääksi tästä keskustelusta, jossa tulevaisuuteen suhtauduttiin kaikesta huolimatta toiveikkaasti.

"Suurimpana haasteena nähtiin seurakuntien johdon sitoutuminen uusiin toimintamalleihin."

Kirkolliskokous käsitteli toukokuun alussa kirkon keskusrahaston tilinpäätöstä vuodelta 2022 talousvaliokunnan mietinnön pohjalta. Yleisvire oli kriittinen ja säästöjä vaativa.

Mutta Milleniaalien kirkko -hanketta pidettiin tärkeänä ja muutoin kriittinen valiokunta kannatti sitä. Millenium-hankkeiden tavoitteena on edistää kirkon ihmislähtöisyyttä, monimuotoisuutta ja merkityksellisyyttä alle 40-vuotiaiden keskuudessa. Hankkeen tavoitteita viedään eteenpäin kahdella toimintaohjelmalla, jotka ovat nimeltään Polku ja Milleniaalit.

Suurimpana haasteena tai mahdollisuutena molempien ohjelmien etenemiselle nähtiin seurakuntien johdon sitoutuminen ja tuki uudenlaisiin toimintamalleihin siirtymiselle.

Kirkossa kyllä seurataan oman toiminnan kehitystä ja ympäristön muutoksia kohtalaisen ajantasaisesti. Varsin hyvin myös nähdään, mitä pitäisi tehdä. Suuri haaste on toteuttaa ja tehdä se, mitä pidetään tärkeänä.

Polku lienee valittu toisen ohjelman nimeksi ajatuksella, että polku vie eteenpäin, kohti jotain uutta. ”Kirkon piirissä” polku ymmärretään usein toisin päin, kun yritetään pysyä sillä polulla, jota pitkin on tähänkin asti tultu. Ollaan polkuriippuvaisia.

Kun puhutaan nuorten kasvattamisesta, tarkoitetaan perinteisesti sitä, että nuoret tulisi saada ajattelemaan ja toimimaan samalla tavalla kuin pari edellistä sukupolvea.

Millenium-hankkeen idea on päinvastainen. Ymmärrän sen tarkoituksena olevan oppia nuorilta, mitä hengellisyys voisi tarkoittaa nyt ja mitä se /voisi olla/0n tulevaisuudessa.

Hengellisyyden harjoittaminen vanhasta poikkeavalla tavalla ei tarkoita uskosta luopumista, vaikka niin pelätään tapahtuvan. Uskonnon harjoittamisen muodot voivat muuttua, vaikka ydin pysyisi entisellään.

Miksi kirkon uudistamisen suurin haaste on saada seurakuntien johto sitoutumaan siihen?

Siihen kuten kaikkiin ilmiöihin on monia syitä. Ainakin sukupolvien välinen kuilu on yksi. Päättäjät ovat vanhempaa väkeä, jotka saattavat toivoa, että kunpa mikään ei muuttuisi. Nuorilla on vähemmän kokemusta päätöksen teon prosesseista, joten heidän äänensä ei käytännössä näy päätöksenteossa.

Miten kirkossa uskotaan, sen päätti aikoinaan Rooman keisareista alkaen hallitsija. Kuningas päätti 1500-luvulla, että Ruotsi-Suomessa siirrytään protestanttiseen uskoon. Viime aikoina olemme nähneet, miten Venäjällä valtiovalta ja kirkko hallitsevat yhdessä myös hengellistä elämää, ainakin ylätasolla.

Sitä kai vielä kaivataan Suomessakin, kun uuteen, eduskunnan vahvistamaan kirkkolakiin halusi kirkolliskokouksen enemmistö tunnustuspykälän eli valtiollinen johto päättää suomalaisten uskon tavasta.

Suomen ev.lut. kirkon korkein päättävä elin kirkolliskokous oli koolla Turussa toukokuun toisella viikolla. Asialistalla oli viime vuoden tilinpäätösten lisäksi tärkeitä kirkon tulevaisuuteen tähtääviä asioita.

Tulevaisuusselonteko Siunauksen signaaleista oli tulevaisuusvaliokunta laatinut mietinnön, joka hyväksyttiin yksimielisesti.
Mietinnössä annettiin kirkkohallitukselle tehtäväksi:
- rohkaista seurakuntia hyödyntämään signaalihuonemetodia toimintansa kehittämisessä,
- pyytää piispainkokousta jatkamaan teologista työskentelyä siitä, mitä nykyajan hengellinen elämä on ja voisi tulevaisuudessa olla,
- pyytää kirkkohallitusta ottamaan huomioon päätöksenteossaan nuorten näkökulman nykyistä aktiivisemmin ja systemaattisemmin,

Toisena tulevaisuusasiana pistettiin alkuun seurakuntarakenteen muutoksen valmistelut. Tavoitteena on selvittää, miten kirkon rakenteita tulisi uudistaa, jotta sen perustehtävä ja laadukkaat palvelut kyettäisiin hoitamaan myös tulevaisuudessa kautta maan.

Avioliittokeskustelussa oli tällä kertaa kyse siitä, voidaanko pari vihkiä kirkolliseen avioliittoon, jos vain toinen puoliso kuuluu kirkkoon. Kirkkohallitus oli tehnyt siitä esityksen.
Lopullisessa äänestyksessä tuo olisi vaatinut ¾ määräenemmistön tullakseen hyväksytyksi. Kirkkohallituksen esitys sai 54 ääntä puolesta, 39 ääntä vastaan. Määräenemmistö olisi vaatinut 70 puoltoääntä. Näin esitys hylättiin. Lopputulos oli, että avioliittoon vihittäessä molempien puolisoiden on edelleen kuuluttava kirkkoon.

Kirkon talouden saaminen tasapainoon oli kokousviikon kolmas iso asia. Kirkon keskusrahaston tilikauden tulos vuodelta 2022 oli kolme miljoonaa euroa alijäämäinen. Talousvaliokunta vaati etsimään pysyviä ratkaisuja, jotta ei tarvitsisi joka vuosi etsiä säästökohteita.

Myös vaalikampanjointiin otettiin kantaa. Vaadittiin tekemään seurakuntavaalien toteutumisesta kokonaisarvio ja arvioimaan onnistumisia ja epäonnistumisia, sekä esittämään kehittämisideoita.

 

Tämän kirkolliskokouksen nelivuotinen toimikausi lähenee loppuaan ja 9.–12. toukokuuta kokoonnutaan toiseksi viimeisen kerran Turun kristilliselle opistolle. Useimmat valiokunnat kokoontuvat jo maanantaina 8.5.

Viikon erikoisuuksiin kuuluu torstaina iltapäivällä pidettävä salainen iltakoulu. Salaisuuteen kuuluu, että iltakoulun aihe ei ole tiedossa. Voi siitä toki tehdä valistuneita arvauksia, mutta jääköön ne salaisuudeksi ainakin näin etukäteen.

****

Kevätistuntokauden rutiineihin kuuluvat viime vuoden toimintakertomukset ja tilinpäätökset, joista tietysti saadaan eväitä ensi vuoden suunnitelmiin, joita käsitellään sitten marraskuussa.

Tulevaisuus on muutenkin vahvasti esillä, sillä mielestäni viikon tärkein asia on tulevaisuusvaliokunnan mietintö kirkon uusimmasta tulevaisuusselonteosta Siunausten signaaleista. Siinä katse on pidemmälle kuin ensi vuoteen ja siinä linjataan tulevaisuuden kirkkoa useamman vuosikymmenen päähän.

****

Lähemmäksikin katsotaan: kirkkohallitus esittää kummikäytännön ja avioliittoon vihkimisen edellytysten muuttamista. Esityksen mukaan myös aikuiselle kirkon kastetulle jäsenelle voidaan kasteen jälkeen lisätä enintään kaksi kummia.

Avioliiton osalta lukija ehkä arvasi väärin: kyse ei ole samaa sukupuolta olevien vihkimisestä, vaan muutos, että pari voidaan vihkiä kirkollisesti, vaikka vihkiparista vain toinen olisi rippikoulun käynyt kirkon jäsen.

Käsiteltäväksi tulee myös yhteistyö Unkarin evankelis-luterilaisen kirkon kanssa ja uusien rukousten tekstejä.

Oma hallintovaliokuntani käsittelee aloitetta seurakuntien roolista kiusaamisen vastaisessa työssä. Mietinnön valmistelu aloitettiin marraskuussa ja nyt se saataneen valmiiksi.

****

Uusia aloitteita on tukku, jossa on mm. kirkkohallituksen työskentelyn ja valinnan kehittäminen, yhden lipun vaali seurakuntayhtymiin, maallikkoedustuksen vahvistaminen seurakunta- ja kirkkoneuvostoissa.

Ilman ennustajan lahjoja voi olettaa, että kaikki em. asiat herättävät jälleen paljon keskustelua.

****

Vapaa-ajan vieton ja hengellisen harjoituksen puolelle menee torstai-iltana suoritettava pienimuotoinen pyhiinvaellus opistolta Turun tuomiokirkkoon.

Marraskuussa siis kokoontuvat vielä nämä edustajat ja ensi vuoden helmikuussa valitaan uudet, jota varten on ehdokkaat asetettava 15. marraskuuta mennessä.

Yritän jälleen kirjoittaa päivittäin blogiin Markku kirkolliskokouksessa - Vuodatus.net - istuntopäivien tapahtumista, joten tervetuloa lukemaan. Saa myös kommentoida.