keskiviikko, 9. tammikuu 2019

Aluksi voisi miettiä, mitä tehdään ja miksi?

Syksyllä valittu uusi kirkkovaltuusto aloittaa työnsä 15. tammikuuta. Uusi vuosi ja uusi kausi ovat aina uusi mahdollisuus, kuten on tapana sanoa.

Uudessa kirkkovaltuustossa on Nurmijärvellä puolet uusia valtuutettuja, minkä voi odottaa jotenkin näkyvän myös toiminnassa ja sille asetetuissa tavoitteissa, vaikka kirkossa jatkuvuus on vahva vaikuttaja.

Toisaalta myös toimintaympäristö, ihmisten tarpeet ja tavat ovat muuttuneet neljän vuoden aikana. Paljon säilyy, jotain on muuttunut. On uudistuttava, vaikka en sitä ehkä kutsuisikaan ”uudesti syntymiseksi”. Kaikki aikaisempi tieto ja kokemuksemme ovat repussa mukana.

****

Uuden kauden toivon alkavan siis strategian päivittämisellä.  Neljä vuotta sitten sellainen tehtiin nimellä Onnistumissuunnitelma, jota on opittu hyvin toteuttamaan. Nyt olisi kyse vähintään sen päivittämisestä.

Strategia vähän pidemmällä tähtäimellä ja vuosisuunnitelmat sekä budjetit lyhyemmällä sihdillä ovat luottamushenkilöiden tärkeimmät työkalut vaikuttaa seurakunnassa. Nekin tehdään yhdessä seurakunnan työntekijöiden kanssa.

Strategia saattaa kuulostaa hienolta sanalta. Käytännössä se tarkoittaa sen pohtimista ja päättämistä, mihin pyritään ja mikä asetetaan toiminnan tavoitteeksi, mihin resurssit riittävät sekä toimintatapojen valitsemista tavoitteeseen pääsemiseksi.

Joidenkin mielestä se on turhaa ja vie aikaa varsinaiselta työltä. He pitävät seurakunnan tehtäviä selvänä ilman pohtimisiakin. Itse ajattelen, että aina kannattaa pysähtyä hetkeksi miettimään, mitä tehdään ja miksi?

Kysymys on siitä, miten seurakunta parhaiten toteuttaa tarkoitustaan seurakuntalaisten hyväksi ja heidän kanssaan. Ei ehkä kannata lapioida sellaista tietä, jota kukaan ei käytä, tai joka ei vie haluttuun suuntaan.

Vaalien aikana mietin, mitä seurakunta merkitsee jäsenilleen? Miten jäsenyyden merkitystä voisi nostaa? Miten kristinuskon sanoma tulisi todeksi ihmisten elämässä?

Niinkään ei ole kysymys siitä, mitä jäsenet voivat tehdä seurakunnan hyväksi, sillä eihän seurakunta ole toiminnan kohde vaan ihmiset. Ihmiset ovat sekä työn tekijöitä että sen kohteita.

****

Mitä laki sanoo? Kirkkolain toisessa pykälässä sanotaan, että ”tunnustuksensa mukaisesti kirkko julistaa Jumalan sanaa ja jakaa sakramentteja sekä toimii muutenkin kristillisen sanoman levittämiseksi ja lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi”.

Siinä ne tehtävät ovat, mutta sen verran väljästi, että soveltamisessa on harkintavaltaa.

Kirkko syntyi missiosta 2000 vuotta sitten. Lähetystyö lähellä ja kaukana on yhä yksi kirkon perustehtävistä. Kirkon on perusteltava olemassaoloaan myös aivan kantasuomalaisille maahanmuuttajista puhumattakaan. Pelkkä julistaminen ei riitä, sillä teot ovat parasta evankeliointia.

Diakonia on pidettävä koko ajan keskiössä. Diakonian (sosiaalisen työn) tarve ei ole ainakaan vähenemään päin. Diakonian kohteina ovat perheet, heikossa asemassa olevat lähimmäiset, yksinäiset, vanhukset ja vastoinkäymisiä kokeneet, he joita yhteiskunnan tukiverkot eivät riittävästi auta.

 Tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden edistäminen ovat keskeisiä tehtäviä. Kannamme yhä vahvemmin myös globaalia vastuuta.

Kirkko on kasvattaja; se haluaa, että ihmiset toteuttaisivat sen arvoja esimerkiksi lähimmäisenrakkauden toteutumiseksi.

Seurakunnat ovat lapsi- ja nuorisotyön ammattilaisia ja edellä kulkijoita. Se on seurakunnan ominta aluetta ja se jos mikään vaatii ajassa pysymistä.

Viestinnässä pitäisi ottaa askeleita eteenpäin. On kyseltävä viestinnän tavoittavuudesta ja tarpeista. Miten tavoitetaan seurakuntalaiset ja muut kuntalaiset – ja päinvastoin: miten he tavoittavat seurakunnan? Viestintä on tärkeä osa seurakunnan strategian toteuttamista.

Kaikkeen hyvään ja tarpeelliseen resurssit eivät riitä. Siksi on tehtävä valintoja ja painotuksia. Se taitaa olla luottamushenkilön työssä vaikeinta.

Tärkeätä on myös pitää huolta luottamushenkilöiden työn mielekkyydestä. Me edustamme seurakuntalaisia, jotka ovat seurakunnan ”omistajia”.

sunnuntai, 23. joulukuu 2018

Jouluna olemme parhaimmillamme

Joulussa on niin paljon hyvää, että ihmettelen, miksi jotkut vastustavat sitä, siis joulun Sanomaa. Eihän joulun viettoa sinänsä juuri vastusteta, niitä joulun käärepapereita.

Jouluna olemme parhaimmillamme, täynnä hyvää tahtoa ja lähimmäisenrakkautta. Löydämme sisältämme paremman minämme.

Joulun idea ja se kaikki hyvä lähtee Jeesuksen opetuksista. ”Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi.” Vietämme joulua Jeesuksen syntymäjuhlana.

Jälleen tämänkin joulun alla on käyty keskustelua siitä, saako kouluissa ja muilla julkisilla paikoilla puhua Jeesuksesta, saako laulaa Enkeli taivaan tai esittää seimikuvaelmaa.

Hänen vastustajansa ja kieltäjänsä hyväksyvät kyllä tontut ja joulupukin, mutta Jeesuksen nimeä ei saisi mainita, vaikka he eivät virallisesti pidä Häntä totena. Miksi vastustaa sellaista, ”mitä ei ole”?

Vai onko sittenkin niin, että he tietävät Hänen olevan olemassa, ja sen vuoksi vastustavat? Hyvä muodostaa kontrastin, jota on vaikea hyväksyä. Sellaista vapaa-ajattelua.

Arvelen, että he ovat vähemmistö. Enemmistölle joulu ja Jeesus käyvät, vaikka uskonnon harjoittaminen olisi ohuttakin. Hyvä niin.

****

Joulun evankeliumi kertoo kuinka Jumala syntyy pieneksi lapseksi seimeen eläintallissa. ”Vähempi väkevyys ei riittänyt”, kirjoitti runoilija-teologi Anna-Maija Raittila.

Kedolla lammaspaimenet kuulevat tapahtumasta ensimmäisenä ja he lähtivät kiireesti Betlehemiin.
Lapsilla tuli olemaan keskeinen sija Jeesuksen opetuksessa ja kristinuskossa. ”Ellette tule lapsen kaltaiseksi…” Joulussa on jotain lapsellista, eikä se tarkoita heikkoa tai vähäistä, päinvastoin.

Arkkipiispa Tapio Luoma sanoi aatonaatonaattoiltana televisiossa (MTV3), että hengellinen ja maallinen ovat yhtä. Jumala tuli jouluna Jeesus-lapsen muodossa ihmiseksi, meidän keskellemme, maallinen ja hengellinen yhdistyivät.

Joulua ei voi digitoida, vaikka voin kirjoittaa joulublogin. Sellaista en lapsena olisi osannut edes kuvitella.

Nyt aikuisena tiedän, että joulupukki on olemassa. Joulu on meissä itsessämme ja läheisissämme elävä hyvä ihminen.

Tulkoon joulu on ollut yksi tämän joulunajan suosituimpia joululauluja. Tuossa Pekka Simojoen sanoittamassa ja säveltämässä laulussa onkin kaikki joulun keskeiset elementit.

Tulkoon rakkaus ihmisrintaan, silloin joulu luonamme on.

 

torstai, 20. joulukuu 2018

Mitä tapahtui päättyvällä kirkkovaltuustokaudella?

Nurmijärven kirkkovaltuusto kokousti tiistai-iltana viimeisen kerran tällä valtuustokaudella. Uusi marraskuussa valittu valtuusto kokoontuu ensimmäiseen kokoukseensa 15. tammikuuta. Kirkkoneuvosto päätti kautensa jo viime viikolla, ellei ajankohtaisia asioita tule ennen uuden valintaa.

Käytin eilen alla olevan puheenvuoron pikaisena tiivistelmänä neljän vuoden tapahtumista:

Tämä nelivuotiskausi muistetaan Nurmijärven seurakunnassa Onnistumissuunnitelmasta; rohkea kutsu, luonteva kohtaaminen, innostava yhteisö ja pidetty työpaikka ovat olleet sen päätavoitteet. Ne pitävät sisällään tavan toimia, ei niinkään yksittäisiä toimenpiteitä. Varmaan niissä on edistytty, minkä voi havaita viime vuosien budjetti- ja tasekirjoissa. On opeteltu myös seuraamaan, miten tavoitteet ovat toteutuneet.

Monia rekrytointeja on neljän vuoden aikana tehty. Uusia työntekijöitä on tullut, toisia lähtenyt.

Talous on ollut vakaa, ja vaikka olemme koko ajan kamppailleet tasapainon kanssa, pää on kuitenkin pysynyt veden pinnan yläpuolella. Sekin ihme kuitenkin koettiin, että veroprosenttia vähäsen laskettiin.

On rakennettu tai hankittu uusia toimitiloja ja vanhoja kunnostettu, ehkä näkyvin esimerkki on Rajamäen uudet tilat kylän keskustassa. Vanhaa Isoa pappila alettiin kunnostaa ja hautausmaalle on rakennettu monenlaista. Perinteikäs Puontilan pappila myytiin pois kiinteistöstrategian mukaisesti, kun sitä ei enää tarvittu. Papit eivät asu enää pappiloissa, vaan kotonaan.

Jumalanpalveluselämää on kehitetty ja koettu uusia asioita, mainitsen vain kaksi tapahtumaa kuluvalta vuodelta: jazzmessu Kirkonkylässä ja Rajamäen kirkon 80v juhlamessu ja Requiem.

Kansainvälisyys on tullut nurmijärveläistenkin keskelle ja myös seurakunnassa tehdään kansainvälistä työtä.

Digitaalisuus ja sosiaalinen media ovat muuttaneet viestintäämme. Viestintä on yhä enemmän monenkeskistä, vähemmän yksisuuntaista tiedottamista.

Peruskysymys on tavasta ja tekniikasta riippumatta, meneekö viesti perille? Missio on jatkunut jo yli 2000 vuotta ja se jatkuu edelleen.

Perustoimintoja lasten ja nuorten parissa, diakoniassa, kuoroissa, lähetystyössä on jatkettu menestyksellisesti. Ne ovat kuin köli, joka pitää seurakuntalaivan suorassa, kun uudistukset ja muutoksen tuulet vievät sitä eteenpäin.

2000-luvulla on taidettu jokaisella valtuustokaudella päästä valitsemaan hiippakunnalle piispaa, niin tälläkin kaudella, kun keväällä valitsimme Kaisamari Hintikan uudeksi Espoon hiippakunnan piispaksi. Hänen virkakautensa alku siirtyi ensi vuoden puolelle. Keväällä saatoimme hänen edeltäjänsä, Tapio Luoman arkkipiispaksi.

Kokonaiskirkon asioista nostan esille kaksi asiaa: seurakuntarakenneuudistuksen, joka oli vaikuttaa meidänkin elämäämme Keski-Uudenmaan seurakuntayhtymän muodossa. Se ei lopulta päässyt kunnolla edes kalkkiviivoille vaan jäi takakaarteeseen.

Toinen asia on samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkiminen, joka tärisyttää kirkkoa yhä.

Markku Jalava 18.12.2018

 

 

torstai, 22. marraskuu 2018

Seurakuntavaaleissa tuntuu kiinnostavan vain äänestysprosentti

Kirkollisvaalit on käyty ja nyt pohditaan, mitä tapahtui. Eniten on harmiteltu alhaista äänestysaktiivisuutta. Sisäpiirille se on tuttua, mutta kirkon asioita vähemmän seuraavat ovat yllättyneet, että äänestysprosentti pyörii viidentoista paikkeilla tai alle.

Ylipäätään vaalikeskustelu ennen ja jälkeen vaalin pyöri äänestysvilkkauden ympärillä. Minusta pitäisi käsitellä myös sisältöä ja linjakysymyksiä. Ne ovat lopulta kiinnostavampia ja toivottavasti merkittävämpiä.

Positiivinen seikka nurmijärveläisittäin oli prosentin nousu 14,6:sta 15.3:een. Tällä kertaa Nurmijärvi oli ensimmäisen kerran jaettu kolmeksi äänestysalueeksi, mikä mahdollisti vaalipäivänä pidemmän aukiolon samassa paikassa. Se osaltaan saattoi nostaa Nurmijärven prosenttia.

Juurisyynä alhaiseen äänestysaktiivisuuteen seurakuntavaaleissa on kiinnostuksen vähäisyys tai että seurakunnan hallintoa ei koeta tärkeänä, vaikka toimintaan muutoin osallistuttaisiinkin. Ja jos kiinnostaa, äänestäminen koetaan vaikeaksi, eikä ehdokkaita ja heidän kantojaan ei tunneta.

Säätilaan on vaikea vaikuttaa, samoin yleiseen kiinnostuksen puutteeseen. Parhaiten siihen vaikuttavat ”kohut”, jos nekään. Useinhan ne johtavat vain kirkosta eroamiseen.

Ei kuitenkaan kannata laittaa päätä pensaaseen. Jotain voi tehdä. Parempi vaikuttaa kuin valittaa. Puolustan ehdottomasti kirkon demokratiaa, mutta siitä on pidettävä huolta. Siitä voisi kirjoittaa pitkään, mihin kaikkeen luottamushenkilöt voivat vaikuttaa ja mitä se kaikki vaikuttaa seurakuntalaisen kannalta.

Vaalitapahtuman voisi tehdä helpommaksi. Sitä on yritetty, mutta toimenpiteet eivät ole saaneet tarpeeksi kannatusta. En hylkäisi sähköisenkään äänestämisen mahdollisuutta. Vaikka vaalihuoneistossa äänestämisessä on oma hohtonsa, kotona voisi kuitenkin äänestää lupsakammin, vähän kuin Osuuskaupan vaaleissa.

Jotkut pelkäävät liian helppoa äänestämistä ja sen myötä arvaamatonta tulosta. ”Silloinhan voi tulla valituksi kuka tahansa”, kuulin kerran sanottavan.

Pelkkä vaalien markkinointi tyyliin ”Käykääpä nyt äänestämässä”, ei näytä tehoavan. Tuotahan on toistettu muutamissa viime vaaleissa. Markkinoinnista ei toki pidä luopua, päinvastoin, sillä nykyisessä viestinnän tulvassa huomion saaminen ei ole helppoa.

Osa äänestämisen helpoutta on tietää, milloin ja missä sen voi tehdä.

Kirkon ja seurakuntien – seurakuntalaisen kannalta tärkeiden - ajankohtaisten asioiden käsittelyä vaalikauden aikana voisi lisätä. Vaalien alla olisi hyvä tilaisuus keskustella sisällöstä, ei vain henkilöistä.

Ainakaan Nurmijärvellä tällaiseen olisi varaa satsata enemmän. Miksei se ei kiinnostaa paikallista lehteä? Onhan seurakunta paikallisesti iso yhteisö, joka kerää veroja ja palvelee monin tavoin yhteiskuntaa. Lehden pitäisi olla lukijoidensa asialla.

Toisaalta voidaan todeta Nurmijärven seurakunnassa asioiden olevan hyvin, joten jäsenet ehkä ajattelevat, että antaa mennä näin. Tulevaisuus voi kuitienkin sisältää enemmän haasteita.

****

Nurmijärvellä suurin voittaja oli Kristilliset perusarvot kunniaan -lista. Se on lähellä lestadiolaisia oleva ryhmä, joka sai kaksi lisäpaikkaa ja yli 500 ääntä. Se oli komea tulos. Myös vihreät saivat lisäpaikan.

Keskusta ja demarit säilyttivät asemansa hyvin. Kokoomus menetti yhden valtuutetun ja Sanasta elämään kaksi. Puolueryhmät saivat yhteensä 25 valtuutettua 33:sta.

Seuraavassa paikat uudessa kirkkovaltuustossa:

Keskusta 9 (9)
Kokoomus 6 (7)
Kristilliset perusarvot 5 (3)
Sosiaalidemokraatit 5 (5)
Vihreät 4 (3)
Sanasta elämään 3 (5)
Peruskristityt 1 (1)
Uusia valtuutettuja on 17, mikä noudattelee viime vaalien tapaa, että noin puolet vaihtuu.


****

Omalta kannaltani vaalit menivät hyvin. Tulin valituksi omalla ääniennätykselläni. Paljon kiitoksia äänestäjilleni luottamuksesta.

Nyt työ vasta alkaa. Toivottavasti seurakuntalaiset kertovat toiveistaan, ideoistaan ja tarpeistaan, joita me luottamushenkilöt voimme viedä eteenpäin. Pidetään yhteyttä.

torstai, 15. marraskuu 2018

Kirkon on vastattava tämän ajan ihmisten tarpeisiin

Pyrin seurakuntavaaleissa Nurmijärven kirkkovaltuustoon (numeroni on 89). Minulla on paljon kokemusta seurakunnan ja kirkon luottamustehtävistä. Sitä kokemusta haluan käyttää yhteiseksi hyväksi myös seuraavalla kaudella. Intoa minulla riittää näihin tehtäviin.

En ole jämähtänyt vanhan puolustamiseen vaan haluan uudistaa kirkkoa, jotta se pystyy mahdollisimman hyvin vastaamaan siihen, mitä kirkolta meidän aikanamme odotetaan ja tarvitaan. Kirkko on ihmisiä varten! Tarpeet ja toimintatavat, jopa käytetty suomen kieli muuttuvat ajan saatossa.

Seurakuntavaalit ovat myös linjavaalit, joissa päätetään kirkon suunnasta. Kannatan avaraa kansankirkkoa. Se tarkoittaa sitä, että seurakunnassa on paikka meille kaikenlaisille kristityille. Seinät ovat leveällä ja katto korkealla.

Kaste riittää kirkon jäsenyyteen ja täyteen toimivaltaan. No, joissain tilanteissa on oltava myös rippikoulun käynyt ja konfirmoitu.

Kaikenlaiset esteet osallistua ja saada palvelua kirkossa tulee vähentää minimiin.

Pidämme esillä armon ja toivon näköalaa ja pidämme huolta toisistamme. Joku jo kysyi näihin vaaleihin liittyen, mitä mieltä olen naispappeudesta ja samaa sukupuolta olevien vihkimisestä. Vastaus: pappeus ei ole kiinni sukupuolesta ja toivoisin, ettei tämä kysymys enää olisi esillä Suomen kirkossa.

Ja toivon, että kaikilla olisi kirkossa samat oikeudet sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta. Kaikille pyydettäköön Jumalan siunausta, jotka sitä toivovat, sekä vihittäköön lakiemme mukaisesti myös kirkossa.

Hyvä kysymys tänä aikana on, miksi olemme kirkon jäseniä? Monille kirkolliset toimitukset kaste, avioliittoon vihkiminen ja hautaan siunaaminen ovat tärkeitä perusteita.  Moni myös arvostaa ja käyttää seurakunnan palveluja (diakonia, kerhot, leirit, konsertit, kuorot ym). Jumalanpalvelus eli messu kokoaa edelleen sunnuntaisin eniten suomalaisia.

Seurakunta auttaa pitämään yhteyttä Jumalaamme. Arvelen, että perussyy kuulua seurakuntaa on syvällisempi kuin vain sen toiminta ja palvelut. Kaikesta maallistumisesta huolimatta ehkä sittenkin uskomme kaiken takana olevan korkeamman tahon ja haluamme säilyttää siihen yhteyden.

Yhteisöön kuuluminen pitää elämässä kiinni. Kirkossa katse on tulevaisuuteen.

Toimitukset, palvelut ja muut toiminta on hoidettava laadukkaasti. Se edellyttää kunnossa olevaa taloutta ja toimitiloja. Näistä huolehtiminen on luottamushenkilöiden perustehtäviä.

Toivon tietysti tulevani valituksi, mutta kaikkein eniten toivon, että ihmiset runsaslukuisasti kävisivät äänestämässä.

Se on osallistumista ja osallisuutta seurakuntaan.