Nurmijärven kirkkovaltuusto kokousti tiistai-iltana viimeisen kerran tällä valtuustokaudella. Uusi marraskuussa valittu valtuusto kokoontuu ensimmäiseen kokoukseensa 15. tammikuuta. Kirkkoneuvosto päätti kautensa jo viime viikolla, ellei ajankohtaisia asioita tule ennen uuden valintaa.

Käytin eilen alla olevan puheenvuoron pikaisena tiivistelmänä neljän vuoden tapahtumista:

Tämä nelivuotiskausi muistetaan Nurmijärven seurakunnassa Onnistumissuunnitelmasta; rohkea kutsu, luonteva kohtaaminen, innostava yhteisö ja pidetty työpaikka ovat olleet sen päätavoitteet. Ne pitävät sisällään tavan toimia, ei niinkään yksittäisiä toimenpiteitä. Varmaan niissä on edistytty, minkä voi havaita viime vuosien budjetti- ja tasekirjoissa. On opeteltu myös seuraamaan, miten tavoitteet ovat toteutuneet.

Monia rekrytointeja on neljän vuoden aikana tehty. Uusia työntekijöitä on tullut, toisia lähtenyt.

Talous on ollut vakaa, ja vaikka olemme koko ajan kamppailleet tasapainon kanssa, pää on kuitenkin pysynyt veden pinnan yläpuolella. Sekin ihme kuitenkin koettiin, että veroprosenttia vähäsen laskettiin.

On rakennettu tai hankittu uusia toimitiloja ja vanhoja kunnostettu, ehkä näkyvin esimerkki on Rajamäen uudet tilat kylän keskustassa. Vanhaa Isoa pappila alettiin kunnostaa ja hautausmaalle on rakennettu monenlaista. Perinteikäs Puontilan pappila myytiin pois kiinteistöstrategian mukaisesti, kun sitä ei enää tarvittu. Papit eivät asu enää pappiloissa, vaan kotonaan.

Jumalanpalveluselämää on kehitetty ja koettu uusia asioita, mainitsen vain kaksi tapahtumaa kuluvalta vuodelta: jazzmessu Kirkonkylässä ja Rajamäen kirkon 80v juhlamessu ja Requiem.

Kansainvälisyys on tullut nurmijärveläistenkin keskelle ja myös seurakunnassa tehdään kansainvälistä työtä.

Digitaalisuus ja sosiaalinen media ovat muuttaneet viestintäämme. Viestintä on yhä enemmän monenkeskistä, vähemmän yksisuuntaista tiedottamista.

Peruskysymys on tavasta ja tekniikasta riippumatta, meneekö viesti perille? Missio on jatkunut jo yli 2000 vuotta ja se jatkuu edelleen.

Perustoimintoja lasten ja nuorten parissa, diakoniassa, kuoroissa, lähetystyössä on jatkettu menestyksellisesti. Ne ovat kuin köli, joka pitää seurakuntalaivan suorassa, kun uudistukset ja muutoksen tuulet vievät sitä eteenpäin.

2000-luvulla on taidettu jokaisella valtuustokaudella päästä valitsemaan hiippakunnalle piispaa, niin tälläkin kaudella, kun keväällä valitsimme Kaisamari Hintikan uudeksi Espoon hiippakunnan piispaksi. Hänen virkakautensa alku siirtyi ensi vuoden puolelle. Keväällä saatoimme hänen edeltäjänsä, Tapio Luoman arkkipiispaksi.

Kokonaiskirkon asioista nostan esille kaksi asiaa: seurakuntarakenneuudistuksen, joka oli vaikuttaa meidänkin elämäämme Keski-Uudenmaan seurakuntayhtymän muodossa. Se ei lopulta päässyt kunnolla edes kalkkiviivoille vaan jäi takakaarteeseen.

Toinen asia on samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkiminen, joka tärisyttää kirkkoa yhä.

Markku Jalava 18.12.2018