Mitä tarkoitamme kirkolla, jonka hallinto ja päätöksenteko on avointa ja demokraattista? Näin lukee Kevään kirkko –valitsijayhdistyksen ohjelmassa. Mitä tarkoitamme sillä?

Ensinnäkin pidämme tärkeänä, että jäsenet voivat vaikuttaa kirkon ja seurakuntien asioihin. Kirkko muodostuu jäsenistään. Kuvitan sitä itselleni niin, että kirkko ja seurakunnat rakentuvat alhaalta, jäsenistä ylöspäin, ei päinvastoin, kuten usein sanotaan. Sen voi tietysti ajatella toisin päinkin: seurakuntalaiset ylhäällä, hallinto alhaalla.

Sen vuoksi pidän demokratiaa eli jäsenvaikuttamista tärkeänä ja näen vielä paljon tarvetta vahvistaa sitä.

Ohjelmamme yleislausekkeen alla esitämme tavoitteita, joiden puolesta olemme myös kirkolliskokouksen valmisteluissa ja äänestyksissä toimineet:

Kirkko on jäsenten muodostama yhteisö, jossa jäsenillä on oltava myös paljon päätösvaltaa. Seurakuntalaisten valtaa on lisättävä muun muassa vaaleja yksinkertaistamalla ja äänestämistä helpottamalla. Kirkolliskokouksen maallikkoedustajat tulisi valita suoralla jäsenvaalilla seurakuntavaalien yhteydessä. Kannatamme mahdollisuutta äänestää kirkon vaaleissa myös netin välityksellä.

Hallintoa on kevennettävä resurssien riittävyyden ja toiminnan joustavuuden lisäämiseksi. On siis harkittava, mihin tarvitaan keskushallintoa ja mikä sujuu paremmin paikallisesti, ja mikä kannattaa tehdä koko kirkko yhdessä. Työalajako ei saisi olla este yhteistyölle.

Kirkon hallinnon ja talouden rakenteita on purettava ja yhdisteltävä sekä seurakuntarakennetta uudistettava. Se tarkoittaa esimerkiksi päällekkäisyyksien poistamista.

Se ei tarkoita seurakuntalaisista etääntymistä, sillä varsinaisen toiminnan tulee tapahtua lähellä ihmisiä, seurakunnissa tai kirkkopiireissä, ja ihmisten keskellä, yhä enemmän myös tietoverkoissa.

Kirkossa on puhuttava ymmärrettävää kieltä ja avoimuuden oltava sen keskeinen arvo. Avoimuus antaa tilaa kysymyksille. Se mikä ei ole erikseen salaista, on julkista ja läpinäkyvää. Asioiden valmistelu, esitykset ja päätökset tehdään julkisesti ja avoimesti.

Viestintä on tärkeätä sekä demokratian että kirkon perustehtävän ja toiminnan kannalta: On käytettävä aktiivisesti ja monipuolisesti viestinnän keinoja. On kehitettävä vaalien ohella muita keinoja osallistumiseen ja demokratiaan.

****

Kevään kirkon mielestä niin kirkolliskokousvaaleissa kuin seurakuntavaaleissakin on kehitettävää. Sen lisäksi mitä yllä esitän vaalitavan parantamiseksi olemme vaatineet, että kullakin valitsijayhdistyksellä tulisi olla oma, riittävän yksityiskohtainen ohjelma. Pelkkä lupaus toimia ”kirkon parhaaksi” tai ”kirkon puolesta” ei riitä. Kunkin listan ehdokkaiden tulisi ainakin pääpiirteissään hyväksyä ohjelma ja sitoutua siihen. Näin on Kevään kirkossa.

Näin äänestäjä voi valita eri listojen ja ohjelmien välillä. Erilaiset ajatukset saavat silloin kannatusta siinä suhteessa kuin äänestäjät ovat halunneet. Ja näin äänestäjien tahto myös näkyy kirkolliskokouksessa ja vaaleilla on merkitystä.

Äänestettäessä annetaan ääni ensisijaisesti ehdokaslistalle ja sitten henkilölle sen sisällä. Jos listalla on kovin eri tavalla ajattelevia ehdokkaita, mistä äänestäjä valitsee? Ja mihin silloin tarvitaan valitsijayhdistyksiä? Äänihän voi mennä aivan toisella tavalla ajattelevan hyväksi ja oma ehdokas jäädä valitsematta. Äänestäjän tahto ei silloin näy eikä vaikuta hänen tahtomallaan tavalla.

Kirkolliskokouksessa tietysti pyritään yhteisymmärrykseen, mutta ei mielipiteiden etukäteinen piilossa pitäminen ja salaaminen sitä edistä. Lopulta päätös joudutaan kuitenkin tekemään, usein myös äänestämällä. Konsensus on oikea tavoite, mutta se ei saa johtaa siihen, että ei tehdä mitään.

Olen ehdolla kirkolliskokoukseen Espoon hiippakunnassa numerolla 62 ja hiippakuntavaltuustoon numerolla 24.