Nurmijärven kirkkovaltuutetut viettivät lauantaipäivän Hvittorpissa Espoossa pohtimassa lähiajan tavoitteita ja painopisteitä. Pintaan nousi monessa kohdassa viestintä!

Elämme viestintäyhteiskunnassa (joskus sanottiin, että tietoyhteiskunnassa). Sen tunnustaminen on hyvä asia, mutta on myös kysyttävä, mitä se tarkoittaa.

Ennen puhuttiin tiedottamisesta, joka tarkoitti viestin lähettämistä a:sta b:hen. Sitäkin tarvitaan edelleen. On tiedotettava tapahtumien ajankohdista, yhteystiedoista ja asiakkaiden (kun puhutaan kirkosta, tarkoittaa seurakuntalaisten) palveluun välittömästi liittyvistä tiedoista ja niiden muutoksista.

Tiedottamisesta on jo kauan sitten siirrytty pääosin viestintään. Viestintä on vähintään kahden suuntaista. Lähetetään viestejä, mutta niitä otetaan myös vastaan. Puhutaan ja kuunnellaan. Jälkimmäinen (kuunteleminen) on vaikeampaa, siksi siihen on panostettava.

Viestin lähettäjällä on vastuu, että viesti saavuttaa kohteensa ja tulee ymmärretyksi halutulla tavalla.

Pelkkä viestintä ja sen määrä ei riitä, sisällön on oltava kohdallaan. Jotta viesti saavuttaa kohteensa ja tulee halutulla tavalla ymmärretyksi, se valmisteltava kohteen silmin.

Määrän lisääminen ei välttämättä saa aikaan toivottua tulosta, esim. haluttua käyttäytymistä. Viestin on oltava vastaanottajan kannalta relevantti, tärkeä.

Joskus viestinnälle annetaan tehtävä antaa asioista hyvä kuva. Se ei toimi. Viestinnän tehtävä on antaa oikea kuva. Viesteillä on oltava katetta todellisuudessa.

Kaksisuuntaisesta viestinnästä on siirrytty monenkeskiseen viestintään, jota harjoitetaan mm. sosiaalisessa mediassa. Siinä viestejä tulee monesta suunnasta eri suuntiin. Siinä viestintää on vaikea hallita, mutta siinä on silti oltava mukana.

Usein kirkossa sanotaan (on sanottu vuosien ajan), että ”jos ihmiset vain tietäisivät, miten paljon kirkko tekee hyvää, niin he eivät eroaisi kirkosta”. Onkin monesti todettu, että jäsenet tietävät melko vähän kirkon asioista.  He eivät välttämättä edes ymmärrä kirkon ihmisten puhetta ja sanoja.

Tietoa on yritetty välittää yhä enemmän, mutta kohderyhmän tietämys ei näytä lisääntyneen. Miksi ei?

Ongelma ei ehkä ratkea tiedontulvaa lisäämällä. Pitää aloittaa kuuntelemisesta. On vastattava ihmisten itse esittämiin kysymyksiin. Mitä kirkolla ja kristinuskolla on annettavaa ihmisten arkeen? On  käytettävä kanavia, joita ihmiset seuraavat, viestivirtoja, joissa ihmiset ovat ja elävät.