Kuuluuko nuorten ääni, miten lisätä seurakuntien yhteistyötä?

Espoon hiippakunnan luottamushenkilöpuheenjohtajat tapasivat torstai-iltana teamsissä eli etänä netin välityksellä. Tarkoitus oli tutustua toisiimme, vaihtaa kokemuksia ja etsiä lisää yhteistyön muotoja.

Mitä keskustelusta jäi käteen?

Tulevaisuuden pohdinta: Monissa seurakunnissa on pohdittu tulevaisuutta. On uusittu strategioita ja on perustettu tulevaisuustyöryhmiä tai pidetty tulevaisuusseminaareja. Tulevaisuuden suhteen kiinnostaa, miten seurakunnan toimintaa tulee suunnata, jotta voidaan vastata parhaiten seurakuntalaisten tarpeisiin. Yritetään lukea ajan merkkejä.

Nuorten ääni kuuluviin: Tulevaisuuden pohdinnoista seuraa, että erityisesti ollaan kiinnostuneita nuorista. Mitä seurakunta tarjoaa heille ja mitä he odottavat seurakunnalta? Eikä kyse ole vain tulevaisuudesta, vaan nuoret ovat seurakunnan jäseniä jo nyt.

Digiloikka: Kaikissa seurakunnissa on otettu digiloikkia ja sopeutettu toimintaa pandemian olosuhteisiin. Se tarkoittaa, että suuri osa toimintaa tapahtuu toistaiseksi vain etänä. Näkyvimmin tämä tarkoittaa striimattuja jumalanpalveluksia. Onko tehty tarpeeksi? Palvellaanko näin kaikkia seurakuntalaisia? Ovatko kirkot kesällä auki? Mitä näistä toimista jää jäljelle, kun pandemia hellittää otettaan?

Kiinteistöt: Seurakuntien kiinteistöjen hoito ja rakentaminen tulivat esiin useissa puheenvuoroissa. Kiinteistöjä on mieluummin liikaa kuin liian vähän. Voisiko niiden käytössä, hoidossa ja rakentamisessa tehdä yhteistyötä?

Talous: talous on onnistuttu pitämään tasapainossa, mutta tarkkana on oltava tulevina vuosina. Pandemia on vähentänyt ja lisännyt kuluja. Tiukkuus on kuitenkiin tulevaisuuden trendi.

Yhteistyö: Miten voisimme lisätä seurakuntien yhteistyötä aivan konkreettisesti? Lähinnä se voisi tapahtua ensimmäiseksi tukitoiminnoissa kuten kiinteistöasioissa ja taloudenpidossa, voisi olla yhteisiä asiantuntijoita ja palveluja. Mahdollisuuksia nähtiin myös nuorisotyössä, diakoniassa, viestinnässä, lähetystyössä … Paljon jo yhteistyötä onkin seurakuntien kesken, mutta mahdollisuuksia voisi olla enempäänkin.

Seurakuntarakenteet: Ainakin vähän halutaan keskustella myös seurakuntien rakenteellisen yhteistyön kehittämisestä tai jopa seurakuntaliitoksista? Jälkimmäistä sanaa ei kyllä tänään mainittu. Rakenteellinen yhteistyö tarkoittaisi, että ei tyydyttäisi pelkkään vapaaehtoiseen yhteistoimintaan. Niidenkin lähtökohta olisi vapaaehtoisuus, ellei koko kirkossa tehdä jotain päätöksiä. Kirkolliskokouksessa aihe on kyllä jatkuvasti esillä, kun etsitään ratkaisuja varsinkin pienten seurakuntien taloudelliseen kestämiseen.
Keskustelujen tasolla yhteistyö sujuu hyviin, mutta kun pitää alkaa käsitellä rahaa tai tehdä muutoksia rakenteisiin, itsekkyys nostaa seurakunnissakin päätään.

Seurakuntalaiset: Lähtökohtana tulisi olla seurakuntalaisten toiveet ja tarpeet. Heidän hengellinen elämänsä muuttuu ajan myötä. Mitä kristinusko heille tarkoittaa tänään?

****

Tämä oli ensimmäinen kerta tämäntapaiselle kokoontumiselle, mutta jatkostakin jo sovittiin. Muutamia aiheita kehitellään pienryhmissä ja syyskuussa kokoonnutaan koko porukalla.

Seurakunnissa on yleensä ainakin kolme luottamushenkilöpuheenjohtajaa: kirkkovaltuuston pj ja varapj sekä kirkkoneuvoston vpj. Seurakuntayhtymissä on periaatteessa samat, mutta nimikkeet ovat osin erilaiset: yhteisen kirkkovaltuuston pj ja vpj, yhteisen kirkkoneuvoston vpj sekä seurakuntaneuvostojen vpj.

Espoon hiippakunnassa tuo joukko tarkoitti noin viittäkymmentä henkilöä, joista 2/3 osallistui tapaamiseen. Puheenjohtajana toimi hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja Pentti Aspila Vihdistä.

Nurmijärveltä olivat mukana Sirpa Rantala, Tuomo Hyvärinen ja Markku Jalava