Kirkollisvaalit on käyty ja nyt pohditaan, mitä tapahtui. Eniten on harmiteltu alhaista äänestysaktiivisuutta. Sisäpiirille se on tuttua, mutta kirkon asioita vähemmän seuraavat ovat yllättyneet, että äänestysprosentti pyörii viidentoista paikkeilla tai alle.

Ylipäätään vaalikeskustelu ennen ja jälkeen vaalin pyöri äänestysvilkkauden ympärillä. Minusta pitäisi käsitellä myös sisältöä ja linjakysymyksiä. Ne ovat lopulta kiinnostavampia ja toivottavasti merkittävämpiä.

Positiivinen seikka nurmijärveläisittäin oli prosentin nousu 14,6:sta 15.3:een. Tällä kertaa Nurmijärvi oli ensimmäisen kerran jaettu kolmeksi äänestysalueeksi, mikä mahdollisti vaalipäivänä pidemmän aukiolon samassa paikassa. Se osaltaan saattoi nostaa Nurmijärven prosenttia.

Juurisyynä alhaiseen äänestysaktiivisuuteen seurakuntavaaleissa on kiinnostuksen vähäisyys tai että seurakunnan hallintoa ei koeta tärkeänä, vaikka toimintaan muutoin osallistuttaisiinkin. Ja jos kiinnostaa, äänestäminen koetaan vaikeaksi, eikä ehdokkaita ja heidän kantojaan ei tunneta.

Säätilaan on vaikea vaikuttaa, samoin yleiseen kiinnostuksen puutteeseen. Parhaiten siihen vaikuttavat ”kohut”, jos nekään. Useinhan ne johtavat vain kirkosta eroamiseen.

Ei kuitenkaan kannata laittaa päätä pensaaseen. Jotain voi tehdä. Parempi vaikuttaa kuin valittaa. Puolustan ehdottomasti kirkon demokratiaa, mutta siitä on pidettävä huolta. Siitä voisi kirjoittaa pitkään, mihin kaikkeen luottamushenkilöt voivat vaikuttaa ja mitä se kaikki vaikuttaa seurakuntalaisen kannalta.

Vaalitapahtuman voisi tehdä helpommaksi. Sitä on yritetty, mutta toimenpiteet eivät ole saaneet tarpeeksi kannatusta. En hylkäisi sähköisenkään äänestämisen mahdollisuutta. Vaikka vaalihuoneistossa äänestämisessä on oma hohtonsa, kotona voisi kuitenkin äänestää lupsakammin, vähän kuin Osuuskaupan vaaleissa.

Jotkut pelkäävät liian helppoa äänestämistä ja sen myötä arvaamatonta tulosta. ”Silloinhan voi tulla valituksi kuka tahansa”, kuulin kerran sanottavan.

Pelkkä vaalien markkinointi tyyliin ”Käykääpä nyt äänestämässä”, ei näytä tehoavan. Tuotahan on toistettu muutamissa viime vaaleissa. Markkinoinnista ei toki pidä luopua, päinvastoin, sillä nykyisessä viestinnän tulvassa huomion saaminen ei ole helppoa.

Osa äänestämisen helpoutta on tietää, milloin ja missä sen voi tehdä.

Kirkon ja seurakuntien – seurakuntalaisen kannalta tärkeiden - ajankohtaisten asioiden käsittelyä vaalikauden aikana voisi lisätä. Vaalien alla olisi hyvä tilaisuus keskustella sisällöstä, ei vain henkilöistä.

Ainakaan Nurmijärvellä tällaiseen olisi varaa satsata enemmän. Miksei se ei kiinnostaa paikallista lehteä? Onhan seurakunta paikallisesti iso yhteisö, joka kerää veroja ja palvelee monin tavoin yhteiskuntaa. Lehden pitäisi olla lukijoidensa asialla.

Toisaalta voidaan todeta Nurmijärven seurakunnassa asioiden olevan hyvin, joten jäsenet ehkä ajattelevat, että antaa mennä näin. Tulevaisuus voi kuitienkin sisältää enemmän haasteita.

****

Nurmijärvellä suurin voittaja oli Kristilliset perusarvot kunniaan -lista. Se on lähellä lestadiolaisia oleva ryhmä, joka sai kaksi lisäpaikkaa ja yli 500 ääntä. Se oli komea tulos. Myös vihreät saivat lisäpaikan.

Keskusta ja demarit säilyttivät asemansa hyvin. Kokoomus menetti yhden valtuutetun ja Sanasta elämään kaksi. Puolueryhmät saivat yhteensä 25 valtuutettua 33:sta.

Seuraavassa paikat uudessa kirkkovaltuustossa:

Keskusta 9 (9)
Kokoomus 6 (7)
Kristilliset perusarvot 5 (3)
Sosiaalidemokraatit 5 (5)
Vihreät 4 (3)
Sanasta elämään 3 (5)
Peruskristityt 1 (1)
Uusia valtuutettuja on 17, mikä noudattelee viime vaalien tapaa, että noin puolet vaihtuu.


****

Omalta kannaltani vaalit menivät hyvin. Tulin valituksi omalla ääniennätykselläni. Paljon kiitoksia äänestäjilleni luottamuksesta.

Nyt työ vasta alkaa. Toivottavasti seurakuntalaiset kertovat toiveistaan, ideoistaan ja tarpeistaan, joita me luottamushenkilöt voimme viedä eteenpäin. Pidetään yhteyttä.