Sadan vuoden aikana olemme kokeneet kaksi suurta sotaa ja kaksi syvää lamaa. Yhteiskunta on käynyt läpi useita murrosaikoja, joista yhtä elämme parastaikaa. Sadan vuoden aikana myös kirkko ja sen seurakunnat kokeneet monia vaiheita. Ihmisten elämät, yhteiskunta ja kirkko ovat eläneet toisistaan riippuvaisina.

Näistä ajoista kertoo juuri julkaistu Lahden seurakuntien 100-vuotishistoria Sanasta tekoihin, Vuosisata kirkollista elämää Lahdessa (Edita 2015). Sen on kirjoittanut filosofian tohtori Marko Paavilainen ja julkaissut Lahden seurakuntayhtymä.

Aihe kiinnosti, sillä olihan Lahden seurakuntayhtymä työpaikkani yli 10 vuoden ajan ja olin historiahankkeen työryhmässä alkuvaiheessa sihteerinä. Omaa seurakuntahistoriakokemusta on Nurmijärven seurakunnan 450-vuotishistorian osalta. Siis vähintään lukkarinrakkautta…

Paavilaisen kirjassa painottuu erityisesti yhteiskunnallisen kehityksen vaikutus seurakuntaan ja seurakuntaelämään, ehkä vähän myös toisinpäin. Tämä on luontevaa, koska Lahdessa monet yhteiskunnan ja talouden ilmiöt ovat esiintyneet muuta maata voimakkaammin.
Tekijä Marko Paavilainen totesi Lahden olevan kuin laboratorion koko maata ajatellen. Tämä tekee kirjasta koko kirkkoakin ajatellen mielenkiintoisen. Luin juuri uutisen, että Kirkon tutkimuskeskus eräiden muiden tahojen kanssa on ryhtynyt tutkimaan samaa koko maata ja eri Suomessa vaikuttavia uskontoja ajatellen.

Yhteiskunta ja kirkko käsikädessä
Nuoren kaupungin kehitys yhdeksi maan suurimmista, vuoden 1918 tapahtumien vaikutus, teollisuuden synty ja kasvu sekä toisaalta taantumien ja rakennemuutosten seuraukset kuten suuri työttömyys, karjalaisen siirtoväen asettuminen Lahteen ja myöhemmin maahanmuutto ja monikulttuurisuus… Nämä kaikki ovat vaikuttaneet myös seurakuntaelämään.

Lahti on mielenkiintoinen paikka myös kirkollisten ja hengellisten suuntausten kannalta. Siellä on ollut vahva sija kaikilla Suomen kirkon herätysliikkeillä, erityisesti esikoislestadiolaisuudella ja kansanlähetyksellä. Tämä puoli jää kirjassa hieman vähemmälle huomiolle yhteiskunnallisen kehityksen painottuessa. Toki hengellisiä ja seurakunnallisia virtauksia olisi voinut käsitellä enemmän, mutta rakenteista puhuminen on helpompaa ja herättää vähemmän kiistoja.

Seurakuntatoiminnassa Lahden seurakunnat ovat usein kulkeneet edelläkävijöinä, esimerkkinä varsinkin diakonia sekä lapsi- ja nuorisotyö. Toiminnassa on kuljettu eturintamassa, hengellisessä elämässä juurevammin, joku voisi sanoa konservatiivisemmin. Paavilainen kirjoittaa diplomaattisesti, että ”herätysliikkeet ovat tuoneet uudistuksille avoimeen, nuoreen lahtelaiseen kirkolliseen elämään perinteisen opin ja uskon kunnioitusta ja pitkälle historiaan ulottuvaa jatkumoa”.

Ei mitään uutta auringon alla
Ajattelemme usein, että nykyaika ilmiöineen on ainutkertainen. Niin tietysti on, mutta historia kertoo, että monien nykyajasta tuttujen asioiden kanssa on painiskeltu aikaisemminkin. Lahden seurakuntien historiastakin löytyy paljon tuttua.

Toiminnan keskittämisestä tai hajauttamisesta, yhdestä ja useammasta seurakunnasta, on puhuttu lähes koko sadan vuoden ajan. Rakennetaanko yksi suuri kirkko vai pääkirkon rinnalle pienkirkkoja lähiöihin? Kirkon rakentamisiin on ylipäätään aina sisältynyt draama – kaikissa seurakunnissa - ja kyse on ollut muustakin kuin vain rakentamisesta.

Kirkosta on erottu ennenkin ja eroamista käytetty uhkauksena. Jäsenyyskehityksestä ja kirkosta vieraantumisesta huolen kantaminen alkoi viimeistään 1970-luvulla, ellei peräti jo työväenliikkeen nousun aikoihin viime vuosisadan alussa. Kirkko mediassakaan ei ole uusi asia. Jo sata vuotta sitten kappalainen Hugo Winter arvotti Lahden lehtiä niiden kirkkoon suhtautumisensa mukaan.

Toki paljon on sadassa vuodessa tapahtunut ja muuttunutkin, mutta Paavilainen arvelee suurimpien muutosten olevan vielä edessäpäin.

Miksi tutkia seurakunnan historiaa?
Seurakunnan historian tutkimista ja julkaisemista puolustavat samat perustelut kuin yleensäkin historiaa. On tärkeätä tietää, miten tähän on tultu, miten nykyiset tavat ovat saaneet alkunsa ja miksi aikaisemmat sukupolvet ovat toimineet niin kuin ovat toimineet. Tieto historiasta auttaa ymmärtämään nykyisyyttä.

Ja yksi perustelu - henkilökohtaisesti ehkä vaikuttavin - on, että historia on mielenkiintoista. Jossain vaiheessa elämää alkaa oman suvun vaiheet ja sukupolvien tarinat kiinnostaa. On hyvä tietää, mistä olemme tulossa, mutta tietä on kuljettava eteenpäin.

Marko Paavilainen sanoi halunneensa kirjoittaa tarinan. Niinpä lukija ei huku faktojen, lukujen ja nimien alle, vaan voi seurata kertomusta eteenpäin. Sadan vuoden myllerrysten aikana seurakunnan roolina on ollut auttaa, lohduttaa ja antaa ihmisille toivoa.