Hiippakuntafoorumi on vuoden tai kahden välein Espoon hiippakunnassa järjestettävä tilaisuus, jossa käsitellään jotain ajankohtaista aihetta. Tämän vuoden hiippakuntafoorumissa käsiteltiin Kauniaisissa seurakuntien tavoittavaa työtä eli miten saadaan yhteys seurakuntalaisiin ja miten heidät kohdataan.

Osallistujina hiippakuntavaltuuston järjestämässä tilaisuudessa oli seurakuntien luottamushenkilöitä, työntekijöitä ja muita kiinnostuneita.

Tavoittavan työn tarkoitus on tavoittaa erityisesti heidät, jotka ovat vieraantuneet seurakunnan toiminnasta. Yhtenä perusteluna tavoittavan työn kehittämiselle ovat kirkon laskevat jäsenyysluvut.

Lähtökohtana on Jeesuksen lähetyskäsky: ”Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni.” Tuon toteuttaminen on oleellinen osa seurakunnan olemusta. ”Missio alkaa ulko-ovelta”, totesi Juha Pitkä Tuusulasta.

****

Tavoittamisen voi kääntää myös toisinpäin: miten seurakuntalainen tavoittaa seurakunnan? Täyttääkö seurakunta jäsentensä tarpeita ja odotuksia. Toiminnanhan pitäisi lähteä seurakuntalaisista käsin. Mitä seurakunta merkitsee ihmisille? On myös otettava huomioon, että ihmiset tarpeet ja elämäntilanteet ovat erilaisia. Myös hengelliset tarpeet ja tavat ovat erilaisia.

Näissä keskusteluissa ajatus kulkee lähes aina niin, että minkälaisia tilaisuuksia seurakunnan tulisi järjestää, jotta ihmiset osallistuisivat niihin. Ihmisiä ikään kuin houkutellaan mukaan, mutta onko se oikea tapa?

Minusta seurakuntayhteys ei tarkoita vain tilaisuuksiin osallistumista. Jäsenyys voidaan kokea tärkeäksi, vaikka tilaiisuuksissa käytäisiinkin harvoin. Ihmisten yhteys seurakuntaan syntyy esimerkiksi paljon useammin viestinnän kautta kuin tilaisuuksiin osallistumalla.

Nettiseurakunta voi olla hyvinkin toimiva ja kiinteä ryhmä. Ihmisille on tärkeätä tuntea kuuluvansa johonkin ja se voi tapahtua myös tietoverkon välityksellä. Samoin seurakuntalehti pitää yhteisöä koossa.

Kun ihmisiä kutsutaan, pitää tietää, mihin heitä kutsutaan. Onko toiminta sellaista, että se palvelee osallistujia.

****

Foorumin yksi teema oli, miten saada seurakuntalaiset toimimaan, olemaan subjekteja, eikä vain olemaan toiminnan kohteita. Toimimiselle on monia esteitä. Työntekijät eivät luota maallikoihin ja anna heille oikeita tehtäviä. Työntekijäkeskeisyydestä on vaikea luopua. Yksi esimerkki on työntekijöiden toimiminen avainten vartijoina.

Toisaalta osa seurakuntalaisista ei ehkä itse halua toimia, vaan ainoastaan osallistua. Mutta on myös monia, jotka ovat valmiita tekemään, jos saavat siihen tilaisuuden. Usein se vaatii, että heitä pyydetään. Ei kehdata tarjoutua.

”Kutsutaan, varustetaan ja valtuutetaan”, oli Open Doorsia edusaneen Miika Auvisen linjaus. Seurakunnissa on paljon osaavia ihmisiä, heille pitää antaa tilaisuus ja luottaa heihin.

Digitaalinen toiminta ja viestintä nousivat pandemian takia. Ne ovat tulleet jäädäkseen ja tarjoavat paljon mahdollisuuksia. Myös siinä tulisi antaa seurakuntalaisille mahdollisuus tehdä.

Pitää kuitenkin olla strategia, jonka mukaan toimitaan. ”Ja aina kannattaa ensin ajatella ja suunnitella, vasta sitten toteuttaa”, muistutti Kai Lappalainen Raamattuopistolta.

Täydennys 4.9:  Lappalaisen ja Auvisen kokemus on lähinnä herätysliikkeen piiristä, jossa tavoitellaan yhtenäisempää joukkoa ihmisiä. Kokonaiskirkon ja seurakuntien tilanne on erilainen, kun pyritään tavoittamaan laajempi ja monella tavalla hajanaisempi joukko ihmisiä. Vaikeusaste ja keinot ovat silloin erilaisia. Niinpä vähän särähti korvaan, kun arvosteltiin kirkon strategioita ja viestintää.

****

Kirkon keskusteluissa sanotaan usein, että ”meillä on paras tuote”. Piispa Kaisamari Hintikka kritisoi tätä ajatusta vastaan. ”Jeesus ei ole tuote, vaan Hän elää meidän keskellämme ja meidän kanssamme.”

Meidän ei pidä vain kutsua ja odottaa, että he tulevat, vaan olla ihmisten rinnalla.

Hän sanoi suurten muutosten ajan olevan kirkolle hyvää aikaa olla kirkko: Elämän suuret kysymykset ovat nyt ajankohtaisia ja siihen kirkollakin vastauksia.