Kirkolliskokous kokoontuu syysistuntokaudelle 8.-11. marraskuuta.

Viime vuonna nimitetylle kirkon tulevaisuuskomitealle annettiin lyhyt toimikausi, puolitoista vuotta, joten tulosta ei tarvinnut odottaa vuositolkulla. Mietintö liitteineen on nyt valmis ja tulosta voi sanoa - vaikkapa sisältöön kantaa ottamatta – erinomaiseksi. Toki pidän myös sisältöä hyvänä ja suurinta osaa ehdotuksista kannatettavina. Ehdotukset eivät ole vain ”mutua” vaan hyvin perusteltuja.

Kirkolliskokouksen asettaman komitean tehtävänä oli tutkia, miten kirkon hallinto tulisi järjestää, jotta sen perustehtävät tulisi hoidettua, kun ottaa huomioon tulevaisuuden haasteet ja resurssit.

Seuraavassa on muutamia pikapiirtoja ensimmäisen lukemisen jälkeen.

****

Komitea on tehnyt todella hyvän 360˚tilannekatsauksen; se on katsonut historiaa, ottanut huomioon nykytilan, arvioinut tulevaisuuden näkymiä sekä vertaillut eri maiden kirkkoja. Näiltä pohjilta on laadittu analyysiä ja tehty toimenpide-ehdotuksia.

Komitea toteaa, että kirkko ei ole kriisissä, mutta tulevaisuuden hyväksi tarvitaan ripeitä uudistuksia.

Komitea painottaa, että seurakunta on kirkon perusyksikkö myös tulevaisuudessa, mutta kirkon eri tasojen (seurakunnat, hiippakunnat, keskushallinto eli kirkkohallitus) suhteisiin ja hallintoon on tehtävä muutoksia. Päällekkäisyyksiä ja ristikkäisyyksiä on vähennettävä. Kirkon on laihdutettava itseään ja tultava ketterämmäksi.

Sekin sanotaan ääneen, että seurakuntalaiset eivät ole vain toiminnan kohde, objekti, vaan he ovat itse toimijoita, subjekteja. Seurakuntalaiset ovat seurakunta! Se on välillä unohtunut, kun hallintolaatikoita on piirrelty.

Oravanhäntänä kainalossa on tarve saada seurakuntalaisia (= vapaaehtoisia) tekemään töitä, joita nyt tekevät palkatut työntekijät. Jos siis niitä töitä halutaan edelleen tehdä.

Komitea lupaa, että sen ehdotukset eivät muuta maallikoiden, piispojen ja pappien valtasuhteita. Demokratiasta pidetään kiinni jatkossakin, vaikka sen toteuttamiseen esitetään muutoksia. Esimerkkeinä hiippakuntavaltuustoista ja kirkkoneuvostoista luovuttaisiin ja kirkolliskokousta supistettaisiin.

Kirkolliskokouksen edustajamäärän vähentäminen ei muuttaisi maallikoiden ja pappien suhdetta, mutta vähemmistöjen asema kyllä saattaisi heiketä.

Hyvää mietinnössä on myös eri vaihtoehtojen puntarointi, vaikka olisikin päädytty jollekin kannalle. Komitea esimerkiksi kannattaa kirkon julkisoikeudellisen aseman säilyttämistä, mutta tuo esille, mitä siitä luopuminen merkitsisi.

Kirkon ja seurakuntien luonne ja toiminta muuttuisi merkittävästi, jos tuosta asemasta luovuttaisiin tai se menetettäisiin. Tämänkin vuoksi olisi kirkon väkeä jakavissa kiistakysymyksissä kyettävä saamaan riittävä sopu (tämä asia ei sisälly mietintöön, vaan on oma toteamukseni).

****

Komitean sihteeri Juha Meriläinen oli lauantaina Tulkaa kaikki –liikkeen tilaisuudessa Alppilan kirkolla kertomassa tulevaisuuskomitean työstä ja ehdotuksista, jotka julkistettiin viime viikolla. Hän toivoi, että komitean ehdotuksia katsotaan kokonaisuuden ja yhteisen hyvän, ei vain omalta kannalta.

”Yhteinen etu on asetettava yksityisen edelle.” Monet uudistukset ovat kaatuneet päinvastaiseen suhtautumiseen.

Meriläinen muistutti, että pelkästään säästämällä ja leikkaamalla ei voi kehittää toimintaa. Komitea on painottanut kehittämistä, ei säästämistä. Kustannussäästöt ovat toivottavasti seurauksena kehittämisestä. Se tarkoittaa, että vanhoista rakenteista ja totutuista toimintatavoista on jossain määrin uskallettava luopua.

****

Tulevaisuusmietintö mennee tulevaisuusvaliokunnan käsittelyyn ja ehkä siihen muutkin valiokunnat saavat lausua jotain. Toivottavasti lähdetään ripeästi liikkeelle.

Esillä tulee olemaan myös avioliittolain vaikutukset kirkossa. Julkisuudessa ja käytäväkeskusteluissa sillä voi odottaa olevan ison roolin, mutta siinä tuskin mitään ratkaisevia päätöksiä syntyy.