Vuonna 2012 valitun kirkolliskokouksen toimikausi päättyi viime viikkoiseen istuntokauteen. Neljän vuoden aikana tehtiin monia asioita, vielä useampia valmisteltiin – otettiin pieniä askelia, suurempia yritettiin. Työ oli kiinnostavaa ja innostavaa. Koin myös, että se oli tärkeätä työtä, vaikka usein tuskailimme hitaan etenemisen kanssa. Yhteishenki oli vahva.

Varsinaisen asialistan rinnalla kulki keskusteluissa tarve kehittää kokouksen työskentelyä. Siitä muutamia ajatuksia näin ”dagen efter”.

Jo tehdystä kehittämisestä mainitsen ison – todella tärkeä, ja pienen – sekin yllättävän tärkeä, asian. Iso asia oli tulevaisuuskomitean perustaminen. Siltä odotetaan valtavasti, toivottavasti ei liikaa. Komitean tehtävänä on uudistaa kirkon hallintoa ”puhtaalta pöydältä” ja kirkon olemuksesta lähtien. Seuraavalla kaudella on oltava valmis viemään komitean esittämiä asioita eteenpäin.

Toisena pieni asia, joka saattaa kuulostaa yllättävältä: Parilla istuntoviikolla toteutettiin aloitteella aikaan saatua uudistusta, että puhemiesneuvosto päättää ja kertoo viikon alussa, mitä, miten ja milloin asioita on tarkoitus käsitellä viikon aikana. Se lisää merkittävästi työskentelyn suunnitelmallisuutta. Aikaisemmin asiat tuntuivat tulevan vastaan kuin ”arpomalla”.

Olen usein kirjoittanut uudistamisen ja säilyttämisen jännitteestä ja tasapainosta. Se tulee vastaan kirkolliskokouksessa päivittäin. Monesti sanotaan, ettei kirkon oppia (eikä juuri mitään muutakaan) pidä muuttaa galluppien tai muodin mukaan.

Eihän uudistamisessa ole siitä kysymys, vaan yrityksestä selvittää, mitä kirkon ydinsanoma tarkoittaa kulloinkin muuttuvissa olosuhteissa sekä mikä on tarkoituksenmukaista ja tehokkainta sen vaikutuksen edistämiseksi ja ihmisten hengellisen elämän tukemiseksi.

Kirkolliskokouksessa on vahva seurakuntaedustus eri puolilta Suomea. Silti seurakuntalaisten elämä jää usein varjoon. Asioita katsotaan ylärakenteiden, piispojen ja vallan kannalta. Ihmisten kirkon asioita pitäisi käsitellä enemmän seurakuntalaisen silmin.

Nyt katsotaan kaukaa kirkon tai opin sfääreistä. Symbolisesti tätä kuvaa sattuvasti Turun tuomiokirkko, jossa kirkkoväen penkeistä on 50 metriä pitkä "valtakäytävä" alttarille. Uskomme mukaan Jumala on kuitenkin siellä ihmisten keskellä.

On keskusteltu demokratian soveltuvuudesta kirkkoon. Voisiko Hän vaikuttaa myös demokratian kautta.

Kirkossa on käytössä sekajärjestelmä, jossa mielipide-erot yritetään pitää piilossa tai ainakaan niitä ei saisi etukäteen ryhmitellä. Kun ei ole mielipideryhmiä, ei niiden välillä voida neuvotella. Niinpä äänestystulos – usein käytännössä oletettuja suuntauksia noudattaen - putkahtaa usein yllättävänä sinänsä hienon äänestyskoneen näytölle. Sitten siirrytään hämmästelemään käytäville tulosta.

Ajattelen, että mielipiteiden ryhmittelyn julkistaminen olisi hyväksi jo kirkollisista vaaleista alkaen. Kirkolliskokousvaalien ehdokasasettelu päättyy 16. marraskuuta ja varsinainen vaali käydään 9. helmikuuta. Kannatan sitä, että valitsijayhdistykset ilmoittavat mieluummin selkeästi, mitä sen ehdokkaat kannattavat ja edustavat. Näin äänestäjät voivat valita niiden välillä ja tulos kertoo, mitä mieltä äänestäjät ovat. En usko, että tämä voisi olla kirkolle vahingoksi. Vaaleissa on toki paljon muutakin kehitettävää.

Päätöksentekoa on välttämätöntä nopeuttaa ja määräenemmistövaatimusta pitäisi ehdottomasti helpottaa ja rajata. Se olisi teko kirkon tulevaisuuden puolesta. Kirkon tulisi tänä aikana olla ketterämpi. Nyt yhteiskunnan ja ihmisten todellisuus - ehkä jopa ihmisten usko - menee kahta puolta ohi, kun kirkossa askarrellaan sen kanssa, mitä kirkon tänään tulisi kenenkin mielestä olla.

Näin on käymässä esimerkiksi diakonaatin kanssa. Kiistellään siihen liitettävien ammattikuntien välillä, kun tärkeämpi tavoite olisi yhdistellä työaloja tai ainakin lisätä niiden yhteistyötä.

Näin kävi myös seurakuntarakenneuudistuksen kanssa. Juna meni, kun jäätiin asemalle kiistelemään paikoista junassa.

Ketterämpi kirkko on tahdon asia. Muodoista kiinni pitämällä ei voi säilyttää varsinaista tarkoitustamme. ”Vain se voi säilyä, mikä muuttuu."