Katkelma kirjoittamastani teoksesta Kirkkotiellä, Nurmijärven seurakunnan vaiheita 1558-2008:

Tiettävästi maan ensimmäinen leirimuotoinen rippikoulu järjestettiin Nurmijärvellä vuonna 1937. Puuhaajana oli kirkkoherra Kosti Kankainen. Hänen innoittajanaan oli Suomen kristillisen ylioppilasliiton SKY:n 1930-luvun alussa alkanut yleinen lasten leiritoiminta. Nämä SKY:n kesäleirit oli tarkoitettu ensin vain tytöille, mutta muutaman vuoden kuluttua leirejä muun muassa Kankaisen aloitteesta ryhdyttiin puuhaamaan myös pojille. Ensimmäinen sellainen leiri järjestettiin heinäkuussa 1936 Nurmijärvellä Vaaksinjärven rannalla. Nämä olivat siis tavallisia kesäleirejä.

Kankainen toimi pastori Jaakko Railonkosken kanssa leirin johtajana. Leiristä jäi ”hyvä maku”. Leirin aikana Kankainen oli kahden pojan pyynnöstä pitänyt heille myös ainakin osittaista rippikoulua.

Leirin hyvät kokemukset jäivät itämään Kankaisen mielessä ja hän kehitteli niitä talven aikana. Taustalla lienee vaikuttanut myös tarve järjestää yhteiskoululaisille erillinen rippikoulu, sillä lukuvuoden aikana rippikoulua oli vaikea sijoittaa heidän ohjelmaansa. Kankaisen mielestä kesällä keskittyminen rippikouluun oli helpompaa kuin raskaan kouluvuoden aikana. Kaksi Kankaisen omaa lasta oli tuolloin rippikouluiässä, mikä sekin sai isän miettimään rippikouluasioita. Tapani Kujalan mukaan Nurmijärven kristillinen yhteiskoulu vaikuttikin ratkaisevasti idean syntymiseen juuri Nurmijärvellä.

Keväällä 1937 Kankainen kirjoitti Kotimaassa aikomuksesta järjestää kesäkuun alussa rippikoululeiri, jolloin ensimmäisen kerran käytettiin tuota sanaa. Tämä ensimmäinen rippikoululeiri oli tarkoitettu yksinomaan oppikoulun käyneille tai sitä käyville tytöille, myöhemmin samana kesänä järjestettiin leiri myös pojille. Rippikoululeiriläisiä haettiin Kotimaa-lehdessä ilmoituksella, jonka perusteella ensimmäiselle leirille osallistui 22 tyttöä.

Leiriläisiä kehotettiin pakkaamaan laukkuunsa Raamattu, Virsikirja, Hengellinen laulukirja, Katekismus ja muistiinpanovihko. Myös oma tyyny ja huopa tuli ottaa mukaan. Majoitustilana toimi Valkjärven kansakoulu ja leiristä perittiin 100 markan hinta. Heidät konfirmoitiin Nurmijärven kirkossa 12. kesäkuuta 1937 ja he kävivät ehtoollisella seuraavana päivänä. Tytöistä yhdeksän oli Nurmijärveltä, loput eri puolilta Suomea. Myös Nurmijärven yhteiskouluun tuli oppilaita eri puolilta maata, joten rippikoululeiriläisissä saattoi olla samoja nuoria, ja ainakin he lienevät tulleet samalta arvopohjalta.
Leirin ohjaajana toimi silloin 25-vuotias teologi Toini Värri ja opettajana Kankainen. Värri oli aikaisemmin ollut ”isona siskona” SKY:n leireillä ja hänelle jäi kipinä tähän työhön, jota hän jatkoi vuosia tämän jälkeenkin.

Pari viikkoa ensimmäisen leirin jälkeen järjesti Kankainen Vaaksin rannalla rippikoulun telttaleirinä myös pojille. Toisena opettajana oli yhteiskoulun rehtori Taito Lumme, joka oli rehtorina yhteiskoulussa vuosina 1933 – 1939. Poikarippikoulun konfirmaatio ja ensimmäinen ehtoollinen olivat 3. - 4. heinäkuuta 1937 Nurmijärven kirkossa.

Tuolla leirillä oli oppilaana perttulalainen, sittemmin puutarhaneuvoksen arvon saanut Martti Halme, joka myöhemmin muisteli erityisesti isojen veljien tehneen häneen suuren vaikutuksen. Halme oli ostanut leirillä Ole Hallesbyn kirjan Rukouksen maailmasta. Kirjan kansilehdelle hän oli kerännyt leiriläisten nimet, joukossa oli myöhempi arkkipiispa Mikko Juva. Sodan jälkeen Juva oli mukana SKY:n rippikoululeiritoiminnassa yhdessä Irja Kilpeläisen kanssa. Silloin toiminta laajeni eri puolille maata, mutta sen juuret siis olivat 1930-luvun lopun leireillä Nurmijärvellä.

Jo ensimmäisillä leireillä uitiin ja paistettiin makkaraa nuotiolla, käytiin keskusteluja ja pidettiin kilpailuja. Nehän kuuluvat edelleen rippileirien ohjelmaan.

Kesällä 1938 järjestettiin taas rippikoululeirit tytöille ja pojille. Niiden opettajina toimi Kankaisen kanssa yhteiskoulun opettaja Osmo Alaja, myöhemmin Kuopion piispa. Sodan jälkeen helsinkiläisiä nuoria oli jälleen rippileirillä Nurmijärvellä Röykässä Vaaksin rannalla, mutta silloin järjestäjänä ei ollut enää Nurmijärven seurakunta.

Leirejä ei järjestetty enää kesällä 1939, mihin saattoi vaikuttaa jännittynyt kansainvälinen tilanne ja sodan syttyminen sekä seurakunnan työvoimatilanne. Nurmijärven seurakunnassa seuraava rippikoululeiri pidettiin vasta vuonna 1959.

Rippileiritoiminta pääsi kunnolla vauhtiin sotien jälkeen, kun seurakunnat hankkivat itselleen leirikeskuksia. Vuoteen 1956 mennessä joka kymmenennessä seurakunnassa oli järjestetty leiri rippikoululaisille. Vielä 1950-luvulla leireillä nukuttiin yleisesti teltoissa. Isosia kutsuttiin aluksi isoiksi veljiksi ja siskoiksi. Leirimuotoisista rippikouluista kehittyi vaihtoehto perinteisille kirkoissa, kouluilla tai seurakuntataloilla kokoontuville päivärippikouluille. Ratkaiseva käänne tapahtui 1980-luvulla, kun lähes kaikki rippikoulut olivat leirejä. Tällöin alkoi myös varsinainen isosten koulutus, josta kehittyi merkittävä nuorisotyön muoto. Isoset ovat rippikoulujen apuohjaajia, jotka auttavat pappia ja muita leirin työntekijöitä leirin toteuttamisessa. He ovat nykyään kirkon suurin vapaaehtoisryhmä.